University of Helsinki
Äsken vielä ahdisti. Vaan eipä ahdista enää.
Mistä moinen mielialan muutos? No siitä, että aloitin vihdoin tämän kirjoittamisen.
Todistan parhaillaan, kuinka tekemättömän työn stressi poistuu vain ja ainoastaan työ aloittamalla. Se pätee nähtävästi myös bloggaamiseen. Ihminen muuten kuluttaa huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa tekemättömien töiden pohtimiseen kuin niiden töiden tekemiseen.
Jälleen kerran huomaan, että pitää vain kirjoittaa, mitä päässä pyörii ja muokata vasta sitten, kun on saanut tekstiä aikaiseksi. Jos miettii joka lauseen valmiiksi, kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään. Ja luojalle sekä insinööritieteille kiitos tekstinkäsittelyn kehityksestä – kyllä copy-paste ja delete helpottavat elämää!
Mikä muu tekee bloggaamisesta haasteellista paitsi aloittaminen? No, aiheen valinta ainakin. Aiheita on maailma täynnä, ja on vaikeaa päättää, minkä valitsee.
Myös pelko itsensä nolaamisesta ja omien ajatusten tyrmäämisestä ovat bloggaajan mörköjä. Ei ole ihan helppoa alistaa ajatuksiaan julkiselle keskustelulle – vaikka eipä minulla vielä miljoonayleisöä ole näitä lukemassa. Eikä näin säyseillä teksteillä taida tullakaan. Pitäisi kai uskaltaa olla räväkämpi ja provosoivampi. Vaan kun ei ole nyt mitään erityisiä agressioita mielessä.
Yksi syy bloggausmotivaation heikkenemiseen on myös vähäinen palautteen määrä. Vaikka ihmiset tuntuvat blogeja lukevan, harva niitä kommentoi. On epämotivoivaa huutaa, kun ei tiedä, kuuleeko kukaan.
Antakaa hei palautetta ja kertokaa, millaisia kokemuksia teillä on bloggaamisesta!