University of Helsinki
Teen ihmiskoetta itselläni. Selvitän, kykenenkö opiskelemaan psykologiaa Avoimessa vain omaksi ilokseni ilman paineita. Ekonomin tutkintoani kun en todellakaan onnistunut suorittamaan stressittä. Mutta nyt minulla on vakituinen työ, eikä ole pakko opiskella. Teen sitä vain omasta ilostani. Vai teenkö?
Ihmiskokeen alku ei hyvää luvannut. Kun luin ensimmäiseen, neuropsykologian, tentiin, löysin itsestäni tutun suorittajan. Paineita lisäsi se, kun kuulin, että psykan aineopintojen suorittamiseen vaaditaan arvosanaksi vähintään kolmonen. Nyt yksi tentti olikin avain pidemmälle tulevaisuuteen!
Onneksi sain uusia kokemuksia kehityspsykologian kurssilla, jossa korvasin tentin harjoitustyöllä aiheesta, josta olin luontaisesti todella kiinnostunut. Suorastaan ahmin tietoa ja tein työtä mahtavassa flow-tilassa. Sain työn tehtyä jopa kolme viikkoa etuajassa!
Tähän astisen perusteella ihmiskokeeni kertoo mm. seuraavaa:
- Kannattaa pyrkiä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Ensimmäisen tentin stressaaminen johtui paitsi halustani saada hyvä arvosana, myös siitä, että laajensin yhden tentin koskemaan koko tulevaisuuttani.
- Aito kiinnostus aihetta kohtaan siivittää opiskelua kummasti. Tein harjoitustyötä mahtavassa flow-tilassa, eikä stressistä ollut tietoakaan.
- Mikä tahansa asia muuttuu mielenkiintoiseksi, kun siitä oppii enemmän. En ollut neuropsykasta aluksi kiinnostunut, mutta perehdyttyäni asiaan se muuttui mielenkiintoiseksi ja stressikin väheni.
- Tekemättömän työn stressi poistuu ainoastaan aloittamalla työ. Otin eniten paineita harjoitustyöstäni ennen kuin olin edes aloittanut sitä. Stressi poistui välittömästi, kun sain kirjat lainattua ja aloitin kirjoittamisen.
Millaisia kokemuksia muilla on stressistä ja flowsta?
Allekirjoitan omalta osaltani kokeesi tulokset! Vähän samanlaista ihmiskoetta suoritan myös itselläni, keväästä alkaen. Omaan stressiin vaikuttaa ainakin näiden opintojen suhteen se, kuinka paljon muita asioita ja priojekteja on hoidettavana samaan aikaan. Eli jos tuntuu, ettei opiskelulle oikein ole kunnolla aikaa, suoritusstressi tulee väkisin. Vaikka sitä omaksi ilokseen opiskelee, on mukavaa kuitenkin yrittää tehdä parhaansa, että oppisi myös kunnolla. Kiire tuppaa muutenkin vievän ilon tekemisestä kuin tekemisestä.
HETA: Juuri noin on, stressi puskee kai väkisinkin, kun on useita projekteja samaan aikaan (kuten työ ja opiskelu)! Itse olen vuorotteluvapaalla, jolloin pystyn analysoimaan stressiäni tilanteessa, jossa muita projekteja ei ole meneillään. Olen myös miettinyt paljon tätä, mitä kirjoitat: “On kuitenkin mukavaa yrittää tehdä parhaansa.” -> Kannattaako itseään yrittää väkisin muuttaa – jos perusluonne on sellainen, että haluaa hoitaa hommansa hyvin, miksi oikeastaan yrittää olla jotain muuta? Tietty pitää yrittää silti välttää stressiä, vaikka hommansa haluaisikin hoitaa. Siinäpä hyvä kehitysalue itselle!