Se n. kerta

Oletko yrittänyt saavuttaa tai saada jotakin, joka ei vain tunnu kohdallasi onnistuvan syystä tai toisesta? Yrität ehkä monta kertaa ja saatat vaihtaa tapaa, millä voisit tavoittaa haluamasi. Saatat jossakin kohdassa luovuttaa tai sitten olet päättänyt jatkaa niin kauan, kunnes onnistut.

Itse olen monta kertaa ollut n. kertaa yrittämässä jotakin. N. kerralla tarkoitetaan sellaista numeerista kertaa, jota ei ole laskettu tai jota ei halua määritellä tarkemmin.

Yksi näistä yrityksistäni oli pyrkimys päästä yliopiston tutkinto-opiskelijaksi. Olin valinnut erityisen suosiotun alan eli psykologian. Sitten avoimessa yliopistossa opiskelin sen lisäksi muitakin opintoja ja pian alkoi vaikuttaa siltä, että erityispedagogiikka olisi hyvä kakkosvaihtoehto. Se tieteenalana tavallaan on lähellä psykologiaa ja sen teemat koskettivat mina, sillä olenhan itsekin monivammainen. Yritin myös monta vuotta päästä lukemaan erityispedagogiikkaa, kunnes n. kerta toi toivotun lopputuloksen avoimen väylän kautta. Tässä yhteydessä n oli 8. Kuitenkin myöhemmin olen havainnut eri syistä, että maailmani menisi turhan pieneksi, jos vammaisena työskentelisin vammaisalalla. Minua kiinnostaa enemmän ihmisten koulutus ja oppiminen, laaja-alainen hyvinvointi, sukupuoli ja sateenkaari-ihmiset. Haluaisin opettajaksi, mutta en erityisopettajaksi.

Näin ollen eri syistä johtuen olen sitten hakeutunut myös sosiologian tai nykyisemmin sosiaalitieteiden pääaineopiskelijaksi, mutta opinto-oikeuteni käsittää vain kandidaatin tutkinnon. Lisäksi sivututkintona opiskelen sukupuolentutkimuksen maisteritutkintoa. En usko, että se yksinään riittäisi minulle (monille muille kylläkin) tuomaan alaan liittyvää työpaikkaa varsinkaan koulutuksen piiristä, mutta elämä voi välillä yllättää iloisestikin.

Tiedän, että joku voi tätä kirjoitustani kritisoida rankastikin. Joillakin elämä menee aina suunnitelmien mukaan, mutta toiset taas saavat yrittää kerta toisensa jälkeen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta sen, että vaikeuksienkin kanssa aikaan saatu tavoiteltu asia tuntuu erityisen mukavalta. On jopa järkevää tavoitella unelmiaan, koska silloin ihminen tietää, mitä juuri sillä hetkellä elämältään haluaa.

Huomenna alkaa yhteishaku. Uskalla tavoitella unelmiasi sitä kautta! Jos siinä ei tällä kerralla tule toivottua tulosta, voit opiskella avoimessa yliopistossa. Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kesäopinnot on julkaistu viime perjantaina, joten voit katsoa, olisiko siellä jokin sinua kiinnostava kurssi tai opintokokonaisuus, joka voisi auttaa sinua eteenpäin tavoitteissasi.

t. Jukka

P.S. Pahoittelen, että olen ollut hiljaa täällä blogimaailmassa. Itselläni on tapahtunut monia asioita, kuten koiran poismeno ja olkapääni on pysynyt kipeänä, vaikka sen kuntoutuksessa ollaankin menty parempaa kohti.

Rohkaisua opintojen suunnitteluun

Yhteishaun tulokset on julkistettu jo pari viikkoa sitten. Onnittelut kaikille valituille, olipa polku mikä tahansa! Haluan kuitenkin nyt keskittää ajatukset hakijoihin, joille tällä erää ei opiskelupaikkaa yliopistossa suotu.

Itse yritin mielestäni aivan liian pitkään ensimmäistä yliopistopaikkaani, jonka sain yksitoista vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin hyötynyt sellaisesta ohjauksesta, jota en kuitenkaan mistään saanut. Olen ollut erittäin itseohjautuva omissa opintojen suunnitteluissani, joten ohjaavan henkilön olisi pitänyt olla tietoinen siitä, mitkä teemat minua kiinnostavat. On totta, että työkseen ohjaavan henkilön tulisi olla myös selvänäkijä, että osaisi antaa vihjeet parhaiten sopivista opiskelupaikoista ja vastaavasti johdatella opiskelijaa suututtamatta häntä.

Halusin psykologiksi. Ainakin kaksi kertaa olin lähellä saada opiskelupaikan. Vuonna 2000 mukaan kuvioihin astui erityispedagogiikka, johon aloin pyrkiä ja johon olin kahdesti todella lähellä päästä sisään: 2004 5. varasija kolmen peruuttaessa ja 2006 2. varasija yhden peruuttaessa. Kyseessä oli Jyväskylän yliopisto. 2007 minut valittiinkin Turun yliopistoon, mutta valitettavasti koin aika pian niin, että minua lähinnä kiinnostaisi joko opettaa erityispedagogiikkaa tai tuutoroida sitä aikuisille avoimessa yliopistossa esimerkiksi jossakin kansanopistossa ja tehdä opintoneuvontaa (jota rakastan) ja koulutussuunnittelua, josta edellisessä kirjoituksessani olenkin maininnut.  Pienten lasten kanssa tehtävään kenttätyöhön sopivat paremmin muut henkilöt kuin minä. Olin jo ennen tuota kiinnostunut aikuiskasvatustieteestä. mutta valitettavasti mielenkiintoni heräsi hiukan liian myöhään. Jos olisin tiedostanut, että aikuiskasvatustiede on erittäin lähellä sitä, mikä minua kiinnostaa, olisin varmasti keskittynyt siihen.

Toisaalta pääsin sosiologian pääaineopiskelijaksi 2011 erillisvalinnassa. Olin lukenut sosiologian perusopinnot muutaman vuoden aikana ja viimeisen tentin jälkeen alkuvuodesta 2006 vannoin, etten opiskelisi ikinä sosiologiaa. Sosiologia vaikutti teorioilta ja rakenteilta, jotka eivät olleet auenneet minulle. Jokin kuitenkin alkoi sosiologiassa kiinnostaa ja löysinkin itseni 2007 sosiologian aineopintojen luennoilta. Myöhemmin minulle alkoi avautua sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimus, joka onkin minua kiinnostava teema. Olisipa joku kertonut siitäkin tarpeeksi valaisevasti riittävän ajoissa.

Kaikista ei voi tulla yhden tietyn oppiaineen pääaineopiskelijaa. Avoin yliopisto on siitä hyvä, että siellä voi kokeilla, onko jokin oppiaine itselle sopiva vai ei. Jotkut oppiaineet avautuvat helpommin sillä, että prosessoi opiskeltavaa asiaa useamman oppijan kesken tai opettajan johdolla. Samassa tutustuu muihin samasta alasta kiinnostuneisiin opiskelijoihin.

Haluan sanoa nyt etenkin niille, joilla ei ole nyt opiskelupaikkaa, että ette ole huonoja ollenkaan. Teillä on omat vahvuutenne ja niihin pitää uskoa. Moni haave toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös rakentaa, mikäli mahdollista, avoimen opintojen väylää tekemällä kursseja ennakkoon. Erittäin monilla aloilla etenkin yliopistoissa opintokokonaisuudet hyväksytään osaksi tutkintoa. Aikaisemmin vaadittiin monissa paikoissa nykyistä enemmän opintoja, jotta pystyy hakemaan avoimen väylää pitkin tai maisterivalinnan kautta, joka edellyttää korkeakoulututkintoa. Itse olisin esimerkiksi voinut hakeutua esimerkiksi ensin sosiologian pääaineopiskelijaksi. Siihen olisin lukenut sivuaineena aikuiskasvatustiedettä. Myöhemmin olisin voinut hakea maisteriopintoihin myös aikuiskasvatustieteen alalla kandidaatin tutkinnon ja tarpeeksi laajojen aikuiskasvatustieteen opintojen jälkeen. Toisin päinkin olisin voinut opiskella, mikäli kaksi tutkintoa olisi ollut varma päämääräni. Samoin alanvaihto voi olla helpompaa, jos opiskelee hyvän pohjan uudelta alalta valmiiksi. Kaikille aloille ei tosin avoimen väylää vielä ole.

Suosittelen etenkin kansanopistolinjoille hakeutumista, jos unelmien opiskelupaikka ei ole kohdallesi osunut. Ne ovat auttaneet minutkin pitkälle. Olen saanut sitä kautta kavereita ja jopa ystäviä. Olen tutustunut moniin, jotka ovat tavoitelleet samoja opiskelupaikkoja. Näin ollen valintakokeisiin valmistautuminenkin on ollut helpompaa. Keskustele myös akateemisten tuttujesi kanssa ja selvitä, kuinka hyvin itseäsi kiinnostavia teemoja voi hänen alallaan tai aloillaan (sivuaineet huomioiden) käsitellä. Nyt on siis aika suunnitella tulevan lukuvuoden opinnot. Tiedätkö jo, mitä haluat oppia?

Onnistuneita suunnitteluita toivoen,

Jukka

P.S. Minut valittiin nyt Helsingin yliopistoon suorittamaan filosofian maisterin tutkinto sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.

P.P.S. Annan myös mielelläni henkilökohtaisia neuvoja opintojen suhteen. Minultakin saa kysyä eri opinaloista – vastaan kyllä esimerkiksi sähköpostin  kautta.

 

 

Miesoletettuna sukupuolentutkimuksessa

Olen jossakin kertonut opiskelevani yhtenä sivuaineenani sukupuolentutkimusta Turun yliopistossa. Opinnot ovat pitkällä, sillä olen opiskellut tätä ainetta perusopinnot ja aineopinnotkin ovat yli puolivälin. Henkilökohtaisesti suoritan opintoja Turun yliopistossa, mutta myös sukupuolentutkimuksen opetusta antavan Hilma-verkoston kautta. Kenties joskus suoritan jonkin kurssin myös Helsingin avoimessa yliopistossa, mikäli saan sen luetettua hyväksi.

Moni saattaa ihmetelläkin, mitä mies(oletettu) tekee sukupuolentutkimuksessa, jota esimerkiksi Jodel-matkapuhelinsovelluksessa pilkataan ahkerasti käsienheilutteluksi, propagandaksi ja pseudotieteeksi. Ihmisten moninaisuus ei ole yksinkertainen asia. Moninaisuuteen kuuluu sukupuolien väliset ja keskinäiset erot. Ihminen on myös seksuaalisuudeltaan moninainen. Aloitin juuri Turun yliopistolla pornografia-kurssin opiskelemisen. Halusin suorittaa kyseisen opintojakson, koska porno on melkoisen vieras aihe itselleni ja sitä ja sen kuluttajia on hyvä ymmärtää.

Täällä Helsingin avoimessa on välillä tarjolla sukupuolentutkimuksen opintoja. Tosin tämä tiede on monitieteinen ja siihen liittyviä teemoja on saatavilla monissa eri yhteyksissä. Sitä voi kytkeä humanistisiin, yhteiskunta- ja kasvatustieteellisiin opintoihin ja päin vastoin. Esimerkiksi kasvatustieteissä voi tutkia esimerkiksi lesbonaisten koulutusvalintoja tai heteromiehiä opiskelemassa kasvatustieteitä. Itse tein sosiaalipsykologian sinänsä heikosti menneen seminaarityön miesten hyvinvoinnista.

Nyt joku voi ärähtää, kun käytin sukupuolittavaa termiä. Joidenkin mukaan pitäisi puhua sukupuolioletetuista. Juridisesti sukupuolia on kaksi, mutta sukupuolikromosomistoja on useampia ja sukupuolen ilmaisutapaa vielä enemmän. Välttämättä miesoletettu ei ole mies, eikä naisoletettu nainen.

On varsin mielenkiintoista olla miesoletettuna sukupuolentutkimuksen opiskelija. Monia voi naurattaa se, että olen valinnut oppiaineen, joita he eivät arvosta. Sen sijaan väitän hyötyneeni sukupuolentutkimuksen opinnoistani aika paljon. Se on avannut itselleni erilaisia ovia niin tieteen tasolla kuin opiskelijapoliittisestikin. Olen saanut osallistua moniin opintojen suunnitteluihin ja ennen kaikea oppia uutta.

Haluankin tähdentää vielä sitä, että sukupuolentutkimus on avointa kaikille sukupuolesta riippumatta. Vaikka sen juuret ovatkin naistutkimuksessa, ei miestutkimustakaan ole unohdettu. Lisäksi intersektionaalisuutta (jossa voisi selittää ihmisen olevan muutakin kuin sukupuolellinen olento) arvostetaan paljon. Vaikka itsekin menin aikoinani ensimmäiselle luennolle asenteella “Katsotaan, onko tämä Miehet Ovat Sikoja ry:n kokous!”, olen tyytyväinen, että haastoin itseni kunnolla. Kukapa tietää, jos jossakin vaiheessa olisin sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman opiskelija?

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Alustavien tietojen mukaan tulevana kesänä olisi suoritettavissa sukupuolentutkimuksen opintojaksoja kolme kappaletta. Suosittelen näitä opintoja kaikille.