Tervehdys teologiasta!

Teologiaan (ja uskonnontutkimukseen, kuten opinalan nimi virallisemmin on) liittyy paljon monenlaisia tutkimuskohteita. Se, kuten koulujen evenkelisluterilainen uskonnonopetuskaan ei ole jumalanpalvelusjärjestyksen ulkoa opettelua ja Raamatun lukemista, vaikka aika moni tuntuu näin luulevan.

Itse suoritan nyt useampaa kurssia tällä opinalalla yhtä aikaa. Osa kursseista on avoimen puolella. Nehän sopivat etenkin niille, joille tiukka kellonaikaan sidottu suorittaminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Miksi sitten olen valinnut teologian opintoja, kun ne eivät sinänsä ole kuuluneet minun opintoihini? Eikö muut opintoni ole tärkeämpiä? Sitä voi aiheellisesti kysyä, mutta vastauksena annettakoon se, että nykyiset opintoni ovat sinänsä generalistialojen opintoja, eivätkä tuota mitään erityistä pätevyyttä. Tosin sosiologian kauttahan tarkoitukseni on saada yhteiskuntaopin opettajan pätevyys. Siihen pitää lukea historia-ainetta, jotta saa pätevyyden. Toisaalta minulla on myös psykologian opintoja, joiden avulla myös nämä lukio-opetuksen aineet ovat tulevaisuudessa hallinnassani.

Teologian opinnot antavat itselleni uusia valmiuksia uskontokentän keskustelussa. Minulla on kotiseurakunnassani vapaaehtoistyö Facebookin iltavirsikommentaattorina ja luottamustoimeni ohella olen saanut tehdä viime aikoina erilaisia asioita, kuten olla mukana piispanvaalissa tukiryhmässä ja lisäksi yhdessä seurakuntayhtymän työryhmässä ja siihen liittyvissä vapaaehtoistehtävissä. Erityisen antoisaksi olen saanut kokea keskustelut teologien kanssa. Useimmat heistä tuntuvat minusta erittäin läheisiltä ihmisiltä minulle, sillä jaamme samanlaisia näkemyksiä ja koen tulevani hyväksytyksi omana itsenäni. Kiitos siis, rakkaat teologitutut!

Mitä teologian ja uskonnontutkimuksen perusopintoihin kuuluu? Tekninen vastaus on “kuusi viiden opintopisteen opintojaksoa”. Johdatus teologiaan ja uskonnontutkimukseen antaa yleiskäsityksen alasta ja suoritankin tätä kurssia nyt avoimessa. Toinen tällä hetkellä menevä kurssini on Käytännöllisen teologian perusteet, joka käsittelee teologian esiintyvyyttä suuressa laajuudessan yhteiskunnassa. Kolmas tällä hetkellä menevä kurssini on Systemaattisen teologian perusteet ja ymmärtääkseni siinä käsitellään esimerkiksi kirkon opin perusteita. Muita opintojaksoja ovat Raamattua käsittelevä Eksegetiikan perusteet, nimensä mukainen Kirkkohistorian perusteet ja yleisesti uskontoja tutkiskeleva Uskontotieteen perusteet, joka on tarjolla myös humanistisen tiedekunnan opinnoissa kulttuurien tutkimuksessa. Näistä muuten Kirkkohistorian perusteet alkaa tämän kuukauden lopussa ja opintojaksolla on yhä tilaa.

Nyt kirjoitan, että minusta tuskin tulee pappia, mutta saatan olla väärässä. Jokin papin työssä kiehtoo. Kuitenkin enemmän kutsumusta minulla on opinto-ohjaukseen, opetukseen ja muutenkin koulutusalalle. Se, mitä olen kuitenkin oppinut, on se, ettei pidä sanoa “ei koskaan”, vaan pitää silmät ja sydän avoinna ympäröivää maailmaa kohtaan. Teologiassa todellakin keskustellaan maailmasta monista näkökulmista katsoen.

t. Jukka

P.S. Seuraavassa blogikirjoituksessani ajattelin käsitellä kasvatustieteitä. Niistä on toivottu pitkään kirjoitusta.

 

Kesäkuulumisia

Korona-aika mullisti kaiken. Vaikka pandemia ei olekaan ohi, on monessa asiassa alettu palata kohti entistä.

Itselläni on ollut monenlaista haastetta asuinolojeni suhteen, kun viereiselle tontille rakentuu iso asuinkohde, jonka paalutus aiheutti parveketarkastusporauksia. Lisäksi omassa asuintalossani on ollut äänekäs putkiremontti ja myös parvekemaalaukset ovat tehneet omat haasteensa. Kaikki tämä on siis korona-aikana tapahtunutta.

Osallistuin yhteishakuun. Kokeilin hakua avoimen opintojen kautta VTM-tutkintoon sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan sosiaalipsykologian opinalalle ja sain 6. varasijan. Se ei ole ihan heikko saavutus, koska hakijoita lienee paljon. Huomioitava seikka on se, ettei minulla ole valmista aineopintojen kokonaisuutta sosiaalipsykologiasta, vaan vain osa kursseista on tehtynä. Eikä sitä kokonaisuutta taida voida enää suorittaakaan.

Sosiaalipsykologia on eräs haaveistani. Toisaalta haaveita on monia. Olen sosiaalinen ihminen ja tahdon siten toteuttaa sosiaalista puoltani. Eräs tapa tässä korona-aikana minulla on ollut toimia someavustajan tehtävissä paikallisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Tämä myös lisää minun potentiaaliani opiskella teologiaa.

Seuraavalla kerralla ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka haaveilevat unelmiensa opiskelupaikasta. Toivoisin lisäksi, että antaisitte vinkkejä, mistä aiheista tahtoisitte lukea ja keskustella.

Terveisin, Jukka

Korona muunsi elämän uudenlaiseksi

Elämme poikkeusaikoja. Itselleni tämä aika on tuonut ihan uusia haasteita. Olen siis monivammainen, yksin asuva ja kuitenkin erittäin sosiaalinen ihminen. Lisäksi minulla on tyypin 2 diabetes ja siihen liitynnäisiä sairauksia. Siitä, kuulunko riskiryhmään, kiistelevät jopa terveydenhuollon ammattilaiset. Joka tapauksessa olen ottanut tämän viruspandemian erittäin vakavasti ja näin ollen käytän suojamaskia poistuessani asunnostani.

Avoimen yliopistot riensivät yliopiston tutkinto-opiskelijoiden avuksi tarjoten ilmaisia opintoja. Varsinaisesti tarjolla oli vain muutamia opintokokonaisuuksia, mutta joitakin kuitenkin oli minuakin kiusoittelemassa. Aikaisemmin olen vihjaillut, että taloustiede ja teologia olisivat tulevaisuudensuunnitelmissani ja nyt ne ovat todellisuutta. Helsingin yliopisto avasi maksuttomuuden joidenkin opintojaksojen kohdalla myös muillekin kuin tutkinto-opiskelijoille, mistä kiitän.

Jotenkin tämä koronatilanne on terävöittänyt sitä, mitä haluaisin tehdä työkseni. Toisaalta se on laittanut minut miettimään, haluaisinko papiksi. En tiedä vastausta, sillä mielestäni se on kutsumusammatti ja oma kutsumukseni on opetus- ja koulutusalalla ja siellä erityisesti opinto-ohjauksessa ja -neuvonnassa. Joku voi ajatella, että sinnehän minä olen menossa, kun opiskelen erityispedagogiikkaa. Valitettavasti se ei tuota itselleni mitään opettajan eikä ohjaajan pätevyyttä, eikä tästä pääse yli. Lähinnä minulle sen koulutuksen kautta olisi tarjolla vammaisuuteen liittyvät asiantuntijatehtävät ja koen, etten ole oikea ihminen sille kentälle.

Toki yritän saattaa opintojani niin, että pääsisin jotenkin työelämään, vaikka nyt erittäin työläs kesä onkin tulossa. Opiskelen Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, johon olen tehnyt vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden ja johon teen nyt etenkin viestinnän opintoja. Kuitenkin olen päättänyt yrittää niin, että saisin tehtyä sekä tässä maisteriohjelmassa vapaaehtoisena että Turun yliopiston sosiologian maisteritutkinnossa pakollisena harjoittelut. Aikuiskoulutuksessa varmasti jokaisesta tutkinnosta on jotakin hyötyä.

Viimeinkin alkaa olla sellainen tunne, että alan olla koronapandemian muuttamaan elämään tottunut. Iloa toivat viime viikolla politiikan tutkimuksen ja viestinnän suorat verkkoluennot. Toki muutoksia on tulossa, mutta silti tarkoitus on pysyä varovaisena. Siispä edelleenkin käyn vain pakollisilla kauppareissuilla. Muuten pysyttelen sisällä turvallisuussyistä. Lisäksi opiskelen. Näin ollen tulen ehkä kertomaan tuntemuksiani politiikan ja organisaatioiden tutkimuksesta, taloustieteestä, teologiasta, viestinnästä ja muista opinnoista.

Pysykää terveinä ja opiskelkaa,

t. Jukka

Opinnot muun elämän tukena

Tänään alkoi itselleni uusi opintojakso, Kristinuskon historian perusteet. Tämä kuuluu teologian perusopintoihin. Kävin esittäytymässä ja kerroin muun muassa sen, miksi päädyin kurssille. Tietenkin havittelen pätevyyttä, jonka nojalla saisin opettaa uskontoa ja tämä on ammatillinen syy.

Toinen syy opiskella on tiedollinen. Minulla on seurakunnallinen luottamustehtävä, jonka hoitamisessa katson olevan tiedosta hyötyä. Kolmas syy voisi olla mahdollinen teologian tutkinto-opiskelijan status, mutta palaan asiaan myöhemmin tulevaisuudessa.

Tiedon merkitys on tärkeä yleismaailmallisesti. Itsestäni opintojakson aihe, kristinuskon historia, vaikuttaa myös nykyisen Suomen kehityksen eräältä peruspilarilta.

Usein opinnot voivat tukea muuta elämää. Vuosien varrella olen oppinut psykologian ja kasvatustieteiden opintojeni avulla soveltamaan vapaaehtoistöissäni tietoa ja pitänyt sitä osaamista myös voimavarana. Se, kun pystyy auttamaan toista, tuntuu todella hyvältä.

Lisäksi eri taidot voivat auttaa paljon. Opiskelin espanjan peruskurssit 2002 – 2003, mutta en osaa enää puhua sitä kieltä. Sen sijaan ymmärrän sitä, joskin italian kieli saattaa sekoittaa sitä. Toinen taito, jonka mielelläni tuon esille, on tilastotiede. Olen suorittanut joitakin kursseja, mutta jotakin olen myös jo unohtanut. Silti sekin auttaa ymmärtämään monia eri asioita etenkin yhteiskunnallisia asioita pohtiessa.

Mitä tietoja ja taitoja, jotka ovat tukeneet sinun muuta elämääsi,  sinä olet saanut opinnoiltasi? Kerro niistä kommenteissa!

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Sain vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden valmiksi ja näin on jotakin valmiina FM-tutkintoon. Avoimessa se alkoi ja tutkinto-opinnoissa se loppui.

 

Viestinnän verkkokeskustelujen välimaastossa 

Aloitin tänä keväänä uudestaan Viestinnän tutkimuksen perusteetkurssin. Aikaisemminhan aloitin sitä kesällä 2018. Tällä kertaa olenkin jo edennyt toiseen verkkokeskusteluun. Alustuksen tein hyvissä ajoin tällä kertaa. Edessä ovat tehtävänannon vaatimat muiden alustusten kommentoinnit tämän viikon aikana. 

Verkkokeskustelut ovat mielestäni virkistävää vaihtelua. Vaikka sinänsä puolen sivun tai sivun mittainen teksti voi olla jollekin kirjoitettu hetkessä, voi se unohtuakin hetkessä. Myönnän itse valinneeni artikkelin, jossa oli minulle paljon tuttuja aineksia. Olen muiden muassa Turun yliopistossa sosiologian pääaineopiskelija. Tiedän tai tunnen tästä syystä kaksi artikkelin kirjoittajaa ja myös tutkimushankkeen, johon valitsemani artikkeli liittyy. Kuitenkaan en tuntenut artikkelin sisältöä entuudestaan. 

Tässä välissä kuitenkin teen muuta. Minusta on tullut taas esseiden kirjoittaja ja huomaan löytäneeni pitkään piilossa ollutta itseäni. Tein käytännöllisen teologian perusteiden esseen, ja odotan innolla sen tulosta. Toinen essee sille kurssille on vielä tekemättä, samoin kuin yksi pienempi tehtävä.  

Eräs yllättävä avoimeen liittyvä asia on tulossa päätökseensä. Syksyllä 2018 ilmoittauduin vammaistutkimuksen peruskurssille. Silloin kuvittelin opiskelevani yhteiskuntapolitiikan perusopintoja siirtymäajalla loppuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Kun aloitin syksyllä opiskeluni sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, huomasin voivani opiskella vammaistutkimuksesta 15 opintopisteen opintokokonaisuuden tutkintonisivuaineeksi”, joka on nykyisin vanhentunut käsite ymmärtääkseni. Olen nyt opiskellut kahta muuta vammaistutkimuksen kurssia, jotka kuuluvat siihen. Mieli on haikea, sillä vammaistutkimus on antoisaa. Olen kuitenkin keskustellut eri ihmisten kanssa, jotta vammaistutkimuksen opintokokonaisuus saataisiin (takaisin) avoimen yliopiston valikoimaan. 

Vaihtelu kuitenkin virkistää myös opintoja ajatellen. Niinpä tämä viestintä on jotakin muuta kuin sukupuolentutkimus tai vammaistutkimus. Toisaalta teologia varsinaisesti eroaa muista oppiaineistani, kun ajattelee sen olevan tiedekunnasta, jonne en ole aikaisemmin suorittanut mitään opintoja. Kuitenkin minulla on taustalla vahva seurakuntanuoriaika taustalla, kuten myös seurakunnallinen luottamustehtävä tälläkin hetkellä. 

Tiedostan myös, että viestintä on edelleenkin trendikäs oppiaine, mitä se oli jo yli 20 vuotta sitten. Muistan kerran jopa lainanneeni Fisken Merkkien kieli-teoksen tutustuakseni siihen pääsykoekirjana. En kuitenkaan ole käynyt viestinnän pääsykokeessa, vaan ihan muissa valintakoetilaisuuksissa.  

Kirjoittelen nyt paria muuta esseetä ensin, mutta sitten viestintä saa taas vuoron. Aion valita sellaisia alustuksia, joita on kommentoitu vähiten. Tämän teen siksi, että mielestäni jokaisen alustus ansaitsee ainakin yhden kommentoinnin verkkokeskustelussa. Toivon myös aiheita, jotka saavat minut miettimään aihetta ja tarjoamaan alustajalle jotakin uutta.  

Edellisessä kirjoituksessani pohdin, olenko oppija vai suorituskone. Siinäkin on yksi syy, miksi jätän viestinnän lopputehtävän ja tentin vasta toiseen mahdollisuuteen. Jos yritän pusertaa kaiken mahdollisen samaan aikaan, syväoppimisen sijasta päädyn pintaoppimiseen. Silloin oppimisen iloa voi olla vaikeampi löytää. 

Terveisin, Jukka 

   

Oppija vai suorituskone?

Alkanut vuosi on ollut varsin vauhdikas itselläni. Sain tehtyä rästiin jääneet suoritukset Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssille. Viime syksynä kesken jäänyt Väestötieteen johdanto sai uuden mahdollisuuden, samoin kuin Viestinnän tutkimuksen perusteet. Aloitin myös Käytännöllisen teologian perusteet. Suoritan myös Turun avoimessa yhtä kulttuurihistorian kurssia. Lisäksi osallistun vammaistutkimuksen kursseille ja onpa minulla muitakin opintoja…

Siis hetkinen, mihin olenkaan itseni ajanut?

Minusta tuntuu, että olen alkanut suorittamaan suorittamisen edestä. Nyt tärkeintä on saada vuosien jumissaolotilan jälkeen asioita eteenpäin. Kyllä, minun tarkoitukseni on jossakin vaiheessa valmistua triplamaisteriksi, vaikka sen ensimmäisenkin maisteritutkinnon saaminen on vielä kesken.

Ehkäpä hullunkurisinta ja surullista on se, että sanoisin helposti muille, että kannattaa hidastaa tahtia. Mutta minulla tämä toimii melko hyvin. Ei, en ole muita parempi, vaan minulla on nyt intoa saada opinnot parempaan kuntoon. Tunnen eläväni, kun on monta rautaa tulessa.

Innon lisäksi on kuitenkin pakko. Siirtymäaika sosiaalipsykologian aineopintoihin liittyen päättyy 31.7.2020. Sitä ennen täytyy olla suorituksen valmiina. Muuten minulla on kasa erilaisia kursseja, enkä näe sellaista mielekkäänä. Kannustan aina muitakin tekemään kokonaisuudet kuntoon, sillä näen niiden suorittamisen sinnikkyytenä.

Koska minulla ei ole juurikaan harrastuksia muutaman yhdistystoiminnan lisäksi, niin päätin palata viestinnän opintojen pariin. Toinen, joka antaa ihan uutta näkökulmaa ja uutta tietoa, on teologia. Tarkoitukseni onkin saada perus- ja aineopinnot kasaan, jotta saisin evankelis-luterilaisen uskonnon opettajan pätevyyteen sopivat opinnot kasaan.

Uudesta näkökulmasta katsominen avartaa aina. Näin ollen katson merkitykselliseksi tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa teema-aluetta. Jotkut kyllä nauttivat siitäkin ja suon sen ilon heille.

Itselleni iloa muuten tuottaa huominen yliopiston pääkirjaston Ohjauskulmassa järjestettävä Opiskelijan olohuone -tapahtuma. Se on matalan kynnyksen tapahtuma, jonne opiskelijat ja opintoja suunnittelevat voivat tulla keskustelemaan, kyselemään ja vaihtamaan mielipiteitä. Olen itsekin ollut tekemässä järjestelyjä sitä varten. Tulethan sinäkin sinne?

t. Jukka

P.S. Juuri saamani tiedon mukaan olen saanut Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssista kiitettävän arvosanan. Nyt on hyvä mieli. 🙂

Uutta vuotta ja resurssienhallintaa

Voin ilokseni kertoa aloittaneeni vuoden 2015 monen muun asian lisäksi innokkaalla kirkkohistorian opiskelulla. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä historia on aina ollut lempiaineitani ja siksi on ollut kiva palata sen pariin melkein neljän yo-kirjoituksista kuluneen vuoden jälkeen. Minusta on kiinnostavaa tutkia historiassa esiintyviä syy-seuraus-suhteita, jotka jatkuvat satojen vuosien ajan. On valaisevaa tietää, miten jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneet asiat vaikuttavat tähän päivään ja miksi minunkin elämäni ylipäätään on sellaista kuin se on. Tai kuten professori Kaarlo Arffman kirjoittaa kurssin oppimateriaalissa: ”Kannamme mukanamme ympäristömme välittämiä ajatuksia, jotka joskus ovat peräisin hyvinkin kaukaa – jopa vuosituhansien takaa.”

Onkin tosi kiva olla pitkästä aikaa innostunut opiskelusta, sillä syksyn opintoni menivät lopulta vähän niin ja näin. Aloitin innoissani syyskuussa lukemisen ja tehtävien kirjoittamisen ja kaikki oli tosi mielenkiintoista. Sitten kuitenkin iski päälle sata ja yksi muuta asiaa elämässä ja jouduin priorisoimaan aika rankalla kädellä. Kävi niin, että juuri avoimen opinnot jäivät tärkeysjärjestyksen häntäpäähän, mikä näkyi myös tuloksissa. Sain suoritettua kahdesta kurssistani vain toisen ja senkin kakkosen arvosanalla. Kirjoitin eksegetiikan loppuesseen lähinnä viimeisenä iltana ja lähdeaineiston lukeminen oli lievästi sanottuna heikoissa kantimissa. En ollut juurikaan tarttunut kirjoihin sitten Vanhan Testamentin käsittelyn ja Uuden Testamentin osuuteni lopputyöstä näytti varmaan juuri siltä.

Arvosanasta huolimatta olin silti hirveän tyytyväinen omaan oppimistulokseeni. Kirjoitinkin kurssin itsearvioon, että opin näkemään Raamatun ihan uudella tavalla osana koko länsimaisen kulttuurin kehitystä ja sain paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa faktaa omien uskonnollisten näkemysten pohdintaan. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vaikka UT:n aineiston sisäistämisessä oli paljon aikataulullisia ongelmia, oli se hankalampaa muutenkin. Vanha Testamentti ei ole hengelliseltä sisällöltään niin merkittävää siinä uskonnollisuudessa, johon itse olen kasvanut, joten sitä oli helpompi lähestyä tiedollisesta näkökulmasta. UT sen sijaan, erityisesti evankeliumien osalta, on suurempi osa omaa hengellisyyttäni ja olisi siksi varmasti vaatinut nimenomaan enemmän aikaa upotakseen kunnolla.

Jouduin myös tietoisesti suuntaamaan voimavarojani, kun katselin loppusyksystä tätä tulevaa vuotta 2015. Päädyin tiputtamaan pois tekstianalyysin luentokurssin tammi-helmikuulta. Sinänsä harmi, sillä se olisi ehdottomasti ollut suosikkini kirjallisuustieteen kursseista. Raivasin kuitenkin mieluummin aikaa lukea kirjallisuustieteen perusteiden tenttiin, joka jäi toisesta syksyn kurssista tenttimättä joulukuussa. Syynä totaalinen ajanpuute, yllätys yllätys. Onneksi tenttikertoja on useampia.

Oli hyvä huomata oppineensa vähän armollisuutta itseään kohtaan sitten pahimpien koulupingotuspäivien yläasteella ja lukiossa. Eletty elämä välissä on tehnyt tehtävänsä, joten esseen laatu ei ole enää maailmoja mullistava seikka. Voi rauhassa keskittyä poimimaan rusinat pullasta, eli tekemään kunnolla tehtävät, jotka tuntuvat parhailta ja hutaista suoritetuiksi ne, jotka eivät nappaa ollenkaan. Jee, tunnen itseni kunnon yliopisto-opiskelijaksi tällä ajatustavalla!

Pidemmittä puheitta aivan loistavaa uutta vuotta 2015 itse kullekin. Olkoon se täynnä haasteita, kehittymistä ja elettyä elämää – vaikka sitten uusien yliopisto-opintojen muodossa!

(Yksi) Totuus verkko-opiskelusta

Jos tämän blogin tarkoitus on antaa rehellinen kuva opiskelusta avoimessa yliopistossa sitä kenties harkitseville, niin nyt seuraa muutama painava varoituksen sana verkko-opiskelusta. Olet tosi yksin. Oikeasti.

Vastuunotto ei sinänsä ole ollut mikään yllätys, kun kerran yliopistossa ollaan. Kukaan ei tule potkimaan pepulle sitäkään vähää mitä lukiossa. Verkkokursseilla tämä vielä korostuu, sillä mitään luentoihin verrattavaa ”lukujärjestystä” ei ole olemassa. Kirjallisilla tehtävillä on deadlinet, mutta niiden tekeminen edellyttää ensin jonkinlaista materiaalin omaksumista, eli: tartu kirjaan ja lue! Ota tai jätä.

Tämä oli siis kuitenkin odotettavissa. Sen sijaan en osannut varautua vertaistuen puutteen ongelmiin. Minulle on tullut yllätyksenä se, miten voimakkaasti opiskellut asiat saattavat muuttaa omaa mielenmaisemaa. Varsinkin teologia on ymmärrettävästi sellainen aine, jossa ollaan tekemisissä melko syvien asioiden kanssa. Niinkin ”vaatimaton” asia kuin oma maailmankuva on mennyt remonttiin, jossa kukaan ei kuitenkaan ole mukana antamassa kommenttia tapetin kuviosta. Eikä onnittelemassa siitä, että sain listat asennettua viivasuoraan. Ei saa edes porakonetta lainattua, jos oma menee rikki. Kyllä on kuulkaa ollut välillä aika orpo olo läppärin ruudun takana istuessa.

Toki Moodlen kurssisivulla on sekä yleinen keskustelufoorumi, että ryhmätehtäviä, joissa on suorastaan pakotettu kommunikoimaan muiden opiskelijoiden kanssa. Varmasti joku saakin tätä kautta tarvitsemansa jakamisen kokemuksen tai ei edes osaa kaivata sellaista. Itse kuitenkin koen nettikeskustelun käytännössä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa aika näennäiseksi jakamisen muodoksi. Omien ajatusten testaus ja kehittäminen vuorovaikutuksessa on oikeastaan mahdotonta, koska vuorovaikutus on niin hidasta ja vaatii jo jonkinlaista muodollista esitystapaa (vrt. keskustelukumppanin välittömät reaktiot). On vähän vaikea esittää kirjallisia kysymyksiä, kun ei oikein itsekään tiedä, että mitä haluaa kysyä.

Tarkoitukseni ei ole lobata verkko-opiskelua vastaan. Itsenäisille oppijoille se on loistava vaihtoehto. En itsekään vaihtaisi tällä hetkellä verkkokurssejani luentoihin muun elämän kiireisten aikataulujen takia, mutta neuvo niille, jotka tietävät itsensä vahvasti sosiaalisiksi oppijoiksi: käykää se kurssitarjonta vielä kerran läpi. Jos sittenkin löytyisi luentoversio.

Valoisaa joulunodotusta kaikille, terveisin yksi jouluhullu ja adventtiaddikti (:

-Taru

Kivijalan kimppuun

Hämmentävä kokemus: en tiedä lukemastani aiheesta mitään. Joka kappaleessa on noin kolme sanaa, joita en ole koskaan ennen edes kuullut. Sanat, jotka ymmärrän, viittaavat jatkuvasti asioihin tai käsitteisiin, joista minulla ei ole aavistustakaan. Opiskelen pitkästä aikaa asiaa, josta minulla ei ole alunperin minkäänlaisia pohjatietoja – ja se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä!

Tervehdys, täällä iältään vähän päälle kahdenkymmenen oleva naishenkilö, joka on vielä toistaiseksi jäänyt vaille lukion jälkeistä opiskelupaikkaa. Valkolakin saatuani vietin ensin superintensiivisen vuoden kansanopistossa opiskellen näyttelijäntyötä ja sen jälkeen toisen vuoden lähinnä maaten kotisohvalla mietiskellen nuoruuden tuskaa. Ensin mainitusta opin korvaamattoman paljon sekä elämästä että teatterin tekemisestä ja toisesta lähinnä sen, että ihmisen, eikä varsinkaan minun henkilökohtaisesti ole hyvä olla liikaa jouten. Joten kun pääsykokeissa ei tärpännyt myöskään viime keväänä, mietin, mikä voisi olla seuraava suunta elämälle ja vastaus löytyi mitä ilmeisimmin avoimesta yliopistosta.

Ilmoittautumistiedoissani lukee tällä hetkellä yleisen kirjallisuustieteen ja yleisen teologian perusopinnot. 50 opintopistettä vuoden 2015 loppuun mennessä. 40 niistä lukuvuoden 2014-15 aikana, yksi viiden pojon kurssi kesällä 2015 ja viimeiset viisi ensi syksynä. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan paljolta, mutta kun vähentää monille aikuisopiskelijoille tutut, perheelliset velvoitteet ja ottaa huomioon tuntimäärällisesti vaatimattoman työn (ala-asteen opettajan sijaisuudet) niin määrä on oikein sopiva. Ja jotain haastetta tässä on kaivattukin.

Syksyn kaksi kurssia (eksegetiikka ja kirjallisuustieteen perusteet) ovat molemmat verkkokursseja, joten itseopiskelua on paljon. Viime viikolla olivat orientaatiot ja tällä viikolla olen viettänyt ensimmäisiä päiviäni kirjastossa. Mistä tulenkin takaisin aloitukseeni. Olen aloittanut eksegetiikan (eli Raamatun tutkimuksen) kurssikirjojen lukemisen ja törmännyt jo mainitsemaani asiaan – perusteiden opetteluun. Olin jotenkin alitajuisesti kuvitellut hakevani opiskeluun saman tatsin kuin pari vuotta sitten yo-kokeisiin, mutta ei mennyt kuin parin luvun verran huomata, että tähän tarvitaankin ihan uudenlaiset otteet. On täysin eri asia kerrata jo osaamiaan asioita ja soveltaa tietoa, kuin jäsennellä ihan uutta asiakokonaisuutta. Toisin muotoiltuna ajatuksellinen ero voisi olla karkeasti myös: mitä minun pitäisi tällä asialla sanoa vs. mitä minulle yritetään tässä sanoa?

Viimeiset pari päivää olenkin väkertänyt hyvin huolellisia muistiinpanoja kaikesta lukemastani, mikä on ollut hidasta, mutta erittäin, erittäin hyödyllistä. Olen oppinut paitsi itse asiaa, myös hahmottanut todella konkreettisesti, mitä se tiedon prosessointi oikein tarkoittaa. Kun yrittää miettiä, miten tiivistäisi sivun tekstiä yhdeksi virkkeeksi, on pakko miettiä samalla kertaa läpi kaikki käsitteet, syy-seuraus-suhteet ja omat mielikuvat vielä päälle. Tajusin, että kai se kivijalka on pakko ensin valaa kunnolla, että seinät pysyisivät ylipäätään pystyssä. Onneksi alkuinnostus kantaa toistaiseksi.

Tietysti myös käytännön asioissa saa opetella uutta. Yliopiston kirjasto on toki käyty katsastamassa ja verkkotunnusten aktivointi yms. kuuluu alkuhässäkkään oli kyseessä koulu mikä hyvänsä, mutta ihan oikeaa vaivannäköäkin on vaatinut verkkokurssien toimintakuvioihin tutustuminen Moodlen kautta. Parin verkkoluennon perusteella voisin sanoa tykkääväni ainakin live stream-opiskelumuodosta ja nyt odotan mielenkiinnolla, millaista on osallistua verkkokursseihin kuuluviin teemakeskusteluihin netissä. Ja sokerina pohjalla tietysti tämän blogin kirjoittajajoukkoon liittyminen…

Innostavaa syksyä kaikille toivoen,
Taru