Simulaatio parantaa potilasturvallisuutta

Opiskelija taitopajassa

Kuva: Vladimir Heiskanen

Hammaslääketiede on operatiivista toimintaa. Lähes jokaiseen potilaskontaktiin liittyy toimenpide, joka tehdään hankalissa valaistusolosuhteissa onkaloon ja tarkkuustaso mitataan millimetrin osissa. Niinpä matka noviisista ammattitaitoiseksi osaajaksi on haastava sekä oppijalle että opettajalle.

Tämä matka alkaakin simulaatiolaboratoriossa, jota meillä kutsutaan Taitopajaksi. Opiskelijat pääsevät tutustumaan Taitopajaan jo ensimmäisellä vuosikurssilla, mutta varsinaiset opinnot siellä alkavat toisen vuoden keväällä. Opiskelijat harjoittelevat kaikki toimenpiteet aluksi fantom-kalloilla. Niihin on saatavissa erilaiset hammassarjat kaikkia oppialoja varten, joten ”Oskarilta” voi poistaa hammaskiveä, porata hampaita, poistaa hampaita, tehdä juurihoitoja ja erikoisyksilöllä harjoitella alaleuan hermon puuduttamista.

Muita vaihtoehtoja simulaation toteuttamiseen ovat blokkiin kipsatut hampaat, irralliset fantom-leuat, irralliset luonnonhampaat, muovailuvahaan kiinnitetyt hampaat…: opettajien kekseliäisyys on rajatonta kun kaikki opiskelijat on saatava omaksumaan riittävät valmiudet kliinisiin töihin siirtymistä varten. Käytössä on myös Oskari-torso, joka voidaan kiinnittää hammaslääkärin hoitoyksikköön ja harjoitella simuloituja toimenpiteitä aidossa ympäristössä. Kaikki vaihtoehdot vaativat varsin suurta opettajakapasiteettiä; monimutkaisten kolmiulotteisten toimenpiteiden opettaminen on usein lähes puhtaasti mestari-oppipoika –mallia.

Siirtyminen simulaatiosta kliiniseen työhön on ikimuistoinen ja hermostuttava hetki jokaisen hammaslääketieteen opiskelijan uralla, eikä se unohdu valmistuneiltakaan. Jokainen kyselee itseltään; olenko valmis toimimaan aidon potilaan hammaslääkärinä? Hammaslääketieteen opiskelijat ovat alusta alkaen opetusklinikan potilaiden oikeita hammaslääkäreitä, valvonnan allakin vastuussa potilaiden hoidosta, joten vastuu painaa uran alusta saakka. Tästä syystä Taitopajassa haetaan myös rutiinin kertymistä, yksi onnistunut suoritus ei vielä nosta minäpystyvyyttä tasolle, jolla voidaan hoitaa oikeaa potilasta. Perustoimenpiteitä toistetaan useita kertoja ja ennen klinikkaan siirtymistä suoritetaan vielä kliiniset loppukokeet – ne suoritettuaan hammaslääketieteen kandidaatti saa oppiala kerrallaan aloittaa oikeiden potilaiden hoitamisen.

Uusinta simulaatiossa ovat virtuaaliset simulaattorit, joissa opiskelija saa palautetta työstään tietokoneelta. Niitä on käytössä jo monessa yliopistossa ja me toivomme niitä meillekin käyttöön uusiin tiloihin, joihin toivottavasti muutamme viimeistään 2022. Niillä toistojen määrää voidaan lisätä entisestäänkin ja saamme opiskelijat kliiniseen työhön entistäkin valmiimpina ja itseensä luottavina.

Ensimmäinen kliininen vaihe on merkittävä jokaisen hammaslääketieteen opiskelijan elämässä ja Taitopajalla on tärkeä osa ammattiin kasvamisessa. Niinpä Taitopajan opetushoitajilla on jo vuosikymmenet ollut erityinen paikka opiskelijoiden sydämissä. Heillä on ollut korvaamaton merkitys kasvussa hammaslääkäriksi alkaen legendaarisesta Kirsti Tammisesta, joka valmistui ensimmäiseltä hammashoitojakurssilta 1948 ja joka teki koko uransa Hammaslääketieteen laitoksella, jatkuen nykyisiin opetushoitajiimme Auliin ja Arjaan. Taitopajan opetushoitajat ovat mukana kaikissa simulaatio-opetuksen vaiheissa, ja ovat mukana kokemassa niin frustraation kuin onnistumisen ilonkin. Siksi jokainen meistä muistaa heidän tukensa koko uransa ajan.

Terhi Karaharju-Suvanto

Hammaslääketieteen koulutusohjelman varajohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *