Osaamisen laatutakuu

Huhtikuisena iltapäivänä kourallinen lääketieteellisen tiedekunnan koulutusohjelmien johtoryhmäläisiä ja opetus- ja opiskelijapalvelujen työntekijöitä kokoontui keskustelemaan koulutuksen laadusta ja sen kehittämisestä. Aihe tuntui jo etukäteen enemmän kuin mielekkäältä yhteisen kehittämisen teemalta, mutta alustusten alkupuolella esiin pulpahtaneet ”laatutermit”, sellaiset kuin laatujärjestelmä, laadunhallinta, laatujohtaminen, laaduntarkkailu, ja muu korkeakouluhallintokieli alkoivat herättää hienoista epäilyä: jaksaako tässä vaiheessa lukuvuotta – ja vielä perjantai-iltapäivänä – alkaa keskustella noin paperinmakuisista asioista. Onko taas kyse yritysmaailmasta yliopistomaailmaan keinotekoisesti ujutetusta ja huonosti akateemiseen kehittämistyöhön istuvasta ideologiasta. Sitäkin innostavampaa oli, kun hetken kuluttua huomasi tulleensa täysin imaistuksi pohtimaan opetustyön ja oppimisen ydinkysymyksiä koulutusohjelmarajat ylittävänä elävänä keskusteluna.

Koulutuksen rakenteet on Helsingin yliopistossa myllätty perusteellisesti viime vuosina ja vakioitu nyt toivottavasti ainakin joksikin aikaa. Ainakin lääketieteellisen tiedekunnan uusissa opetussuunnitelmissa ja curriculumeissa opintojen kokonaisuuden ja kaikkien opintojaksojen tavoitteet ja sisällöt on määritelty niin, että jokainen opintopiste on pakattu täyteen välttämätöntä opittavaa. Lisää niihin ei mahdu. Viimeistään nyt on aika miettiä noiden tiukkaan pakattujen pisteiden laatua, riittävän hyvän laadun sanallistamista ja sitä, kuinka jokaisen opintopisteen pysyvästi hyvä laatu turvaltaan. Tämä laatu voi vielä olla eri opiskelijoille heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi hiukan erilainen. Koulutuksen laatutyöhön kuuluu siis opiskelijoiden tietoisuuden vahvistaminen omasta oppimisestaan ja osaamisestaan.

Koulutuksen laatuiltapäivän ryhmätöistä jäivät päällimmäisinä mieleeni lääketieteen koulutusohjelman esiin nostama ”huomisen hyvä lääkäri” ja logopedian koulutusohjelmamme ”osaamisen laatutakuu”.  Näihin kahteen asiaan ja niiden välisiin yhteyksiin kiteytyy paljon sitä, mistä tiedekuntamme terveydenhuollon asiantuntijoiden koulutuksen laadussa on kyse – tai pitäisi olla kyse, jos vain osaamme operationalisoida tuon laadun käsitteen niin, että pystymme arvioimaan sen toteutumista opiskelijoidemme oppimisessa ja osaamisessa.

Vuosia kestävien opintojensa kuluessa tiedekuntamme opiskelijat opiskelevat valtavasti määrällisiä ja mitattavissa olevia (tai ainakin mitattuja) tietoja ja taitoja. Pääsääntöisesti erinomaisten opintosuoritustensa perusteella he myös oppivat ne. Valmistuessaan monet heistä ovat kuitenkin mielestään päässeet ammatillisessa oppimisessaan siihen vaiheeseen, että he tietävät, kuinka vähän he tietävät. Hyppääminen kylmään veteen, terveydenhuollon ammattilaisen itsenäiseen vastuulliseen työhön, voi jopa pelottaa. Tässä tilanteessa olisi tärkeää, että me opettajat pystyisimme antamaan heille laatutakuun, joka sanallistaisi sen, mitä he varmasti osaavat ja että se riittää. Kyseessä ei tällöin ole kodinkoneille tyypillinen vuoden eikä kahden vuoden takuu vaan 45 vuoden – eläkeiän jatkuvasti kasvaessa jopa vielä pitempi – laatutakuu.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa myös terveydenhuollon rakenteet ja palvelujärjestelmät muuttuvat. Tulevaisuuden asiantuntijoiden on pysyttävä soveltamaan tietojaan ehkä hyvinkin erilaisissa ympäristöissä kuin ne, joihin nykykoulutus heitä valmentaa, eräänä esimerkkinä digitalisoituva tiedonvälitys. Myös asiantuntijatieto muuttuu. Uusi tutkimustieto tarkentaa ja uudistaa aiempaa, peruskoulutuksessa huolellisesti omaksuttua. Koulutuksen laatutyön keskeisimpiin tehtäviin kuuluukintutkimusnäytön seuraamisen ja muun jatkuvan oppimisen periaatteen juurruttaminen tuleviin terveydenhuollon asiantuntijoihin. Jos tämä toteutuu, tiedekunnastamme lähtevät vastavalmistuneet voivat saada osaamisen laatutakuun: he ovat”riittävän hyviä” terveydenhuollon ammattilaisia, jotka tietävätmitä he tietävät ja tunnistavat mitä eivät ja osaavat karttuvan työkokemuksen ja uuden tiedon opiskelun avulla pitää osaamistaan vastuullisesti yllä ja kehittää laadukasta asiantuntijatyötään koko työuransa ajan.

Kaisa Launonen, Logopedian koulutusohjelman johtaja

Simulaatio parantaa potilasturvallisuutta

Opiskelija taitopajassa

Kuva: Vladimir Heiskanen

Hammaslääketiede on operatiivista toimintaa. Lähes jokaiseen potilaskontaktiin liittyy toimenpide, joka tehdään hankalissa valaistusolosuhteissa onkaloon ja tarkkuustaso mitataan millimetrin osissa. Niinpä matka noviisista ammattitaitoiseksi osaajaksi on haastava sekä oppijalle että opettajalle.

Tämä matka alkaakin simulaatiolaboratoriossa, jota meillä kutsutaan Taitopajaksi. Opiskelijat pääsevät tutustumaan Taitopajaan jo ensimmäisellä vuosikurssilla, mutta varsinaiset opinnot siellä alkavat toisen vuoden keväällä. Opiskelijat harjoittelevat kaikki toimenpiteet aluksi fantom-kalloilla. Niihin on saatavissa erilaiset hammassarjat kaikkia oppialoja varten, joten ”Oskarilta” voi poistaa hammaskiveä, porata hampaita, poistaa hampaita, tehdä juurihoitoja ja erikoisyksilöllä harjoitella alaleuan hermon puuduttamista.

Muita vaihtoehtoja simulaation toteuttamiseen ovat blokkiin kipsatut hampaat, irralliset fantom-leuat, irralliset luonnonhampaat, muovailuvahaan kiinnitetyt hampaat…: opettajien kekseliäisyys on rajatonta kun kaikki opiskelijat on saatava omaksumaan riittävät valmiudet kliinisiin töihin siirtymistä varten. Käytössä on myös Oskari-torso, joka voidaan kiinnittää hammaslääkärin hoitoyksikköön ja harjoitella simuloituja toimenpiteitä aidossa ympäristössä. Kaikki vaihtoehdot vaativat varsin suurta opettajakapasiteettiä; monimutkaisten kolmiulotteisten toimenpiteiden opettaminen on usein lähes puhtaasti mestari-oppipoika –mallia.

Siirtyminen simulaatiosta kliiniseen työhön on ikimuistoinen ja hermostuttava hetki jokaisen hammaslääketieteen opiskelijan uralla, eikä se unohdu valmistuneiltakaan. Jokainen kyselee itseltään; olenko valmis toimimaan aidon potilaan hammaslääkärinä? Hammaslääketieteen opiskelijat ovat alusta alkaen opetusklinikan potilaiden oikeita hammaslääkäreitä, valvonnan allakin vastuussa potilaiden hoidosta, joten vastuu painaa uran alusta saakka. Tästä syystä Taitopajassa haetaan myös rutiinin kertymistä, yksi onnistunut suoritus ei vielä nosta minäpystyvyyttä tasolle, jolla voidaan hoitaa oikeaa potilasta. Perustoimenpiteitä toistetaan useita kertoja ja ennen klinikkaan siirtymistä suoritetaan vielä kliiniset loppukokeet – ne suoritettuaan hammaslääketieteen kandidaatti saa oppiala kerrallaan aloittaa oikeiden potilaiden hoitamisen.

Uusinta simulaatiossa ovat virtuaaliset simulaattorit, joissa opiskelija saa palautetta työstään tietokoneelta. Niitä on käytössä jo monessa yliopistossa ja me toivomme niitä meillekin käyttöön uusiin tiloihin, joihin toivottavasti muutamme viimeistään 2022. Niillä toistojen määrää voidaan lisätä entisestäänkin ja saamme opiskelijat kliiniseen työhön entistäkin valmiimpina ja itseensä luottavina.

Ensimmäinen kliininen vaihe on merkittävä jokaisen hammaslääketieteen opiskelijan elämässä ja Taitopajalla on tärkeä osa ammattiin kasvamisessa. Niinpä Taitopajan opetushoitajilla on jo vuosikymmenet ollut erityinen paikka opiskelijoiden sydämissä. Heillä on ollut korvaamaton merkitys kasvussa hammaslääkäriksi alkaen legendaarisesta Kirsti Tammisesta, joka valmistui ensimmäiseltä hammashoitojakurssilta 1948 ja joka teki koko uransa Hammaslääketieteen laitoksella, jatkuen nykyisiin opetushoitajiimme Auliin ja Arjaan. Taitopajan opetushoitajat ovat mukana kaikissa simulaatio-opetuksen vaiheissa, ja ovat mukana kokemassa niin frustraation kuin onnistumisen ilonkin. Siksi jokainen meistä muistaa heidän tukensa koko uransa ajan.

Terhi Karaharju-Suvanto

Hammaslääketieteen koulutusohjelman varajohtaja

Uutta ryhmäopiskelumenetelmää oppimassa

Opiskelijat opiskelemassa uuttaSyksystä 2017 alkaen suomalaisissa korkeakouluissa opintonsa aloittavia, EU:n ulkopuolelta tulevia opiskelijoita ovat koskeneet lakisääteiset lukuvuosimaksut. Helsingin yliopisto on perustanut myös apurahajärjestelmän, josta on mahdollista myöntää rajallinen määrä lukukausimaksun osittain tai jopa kokonaan kattavia stipendejä. Translationaalisen lääketieteen maisteriohjelmassa lukuvuosimaksun suuruus on 15 000 euroa, ja apurahan voi saada vain murto-osa sitä hakevista.

Lukuvuosimaksun käyttöönotto vaikuttaa sekä hakijamääriin että tarjottujen opiskelupaikkojen vastaanottoon, ja todennäköisesti tilanne alkuvaiheessa vaihtelee vuosittain. Siksi samaan aikaan toteutetussa Iso Pyörä-opintouudistuksessa pyrittiin varautumaan opiskelijamäärän vaikeasti ennustettavaan vaihteluun.

TRANSMED-opintojen perustan muodostaa koko ensimmäisen syksyn jatkuva pakollinen elinjärjestelmien fysiologian ja anatomian kokonaisuus. Uudistetussa opinto-ohjelmassa Human Anatomy and Physiology -kurssien opetusmenetelmäksi valikoitui Team-Based Learning (TBL) jota on muualla käytetty lääketieteen opetuksessa erityisesti kliinisen vaiheen opinnoissa. Menetelmä antaa opiskelijoille tilaisuuden käyttää ja kehittää ongelmanratkaisu-, ryhmätyö- ja tiedonhakutaitojaan. Opetustilanteen alussa jokainen opiskelija vastaa sähköiseen monivalintakyselyyn lukemansa ennakkomateriaalin pohjalta. Seuraavaksi opiskelijat jakautuvat 5-6 hengen ryhmiin, joissa opiskelijat antavat yhteisen vastauksen samoihin kysymyksiin. Oikeat vastaukset perusteluineen käsitellään suullisesti opettajan johdolla. Tämän jälkeen ryhmät saavat ratkaistavakseen soveltavan ongelman, jonka ratkaisussa lähteiden käyttö on sallittu. Lopuksi ryhmät esittävät ratkaisunsa ongelmaan ja niistä keskustellaan. Kaikki ryhmät ovat samassa luokassa koko opetustapahtuman ajan.

Medicumin fysiologian ja anatomian opettajat paneutuivat menetelmään ja sen vaatimiin ennakkovalmisteluihin sisulla ja sydämellä. Kokonaisuuden päättyessä opiskelijoista 2/3 ilmoitti olevansa lähes tai täysin samaa mieltä väittämästä ”opetus ja oppimismenetelmät tukivat oppimistani hyvin”.

Menetelmän haltuunotto jatkuu. Kuluneena syksynä pienryhmiä oli opetustilanteissa vain kaksi, joten vielä on kokeilematta menetelmän soveltuvuus isommalle opiskelijamäärälle.

TRANSMEDin opiskelijavalinta syksylle 2018 on parhaillaan käynnissä. Toivottavasti saamme kampukselle entistä lukuisamman joukon innostuneita ja motivoituneita opiskelijoita!

Tiina Immonen, yliopistonlehtori

Translationaalisen lääketieteen maisteriohjelman johtaja

Vuosi 2017 – uusien koulutusohjelmien, integraation ja hyvinvoinnin vuosi

Opiskelujen vuosi 2017 on takana. Aikamoinen vuosi!

Vuoden alussa aloittivat uudet koulutusohjelmien johtoryhmät toimintansa. Samalla siirtyivät psykologian ja logopedian oppiaineet tiedekuntaamme. Konkreettinen muutto toteutui kesän jälkeen. Samaan aikaan, elokuun lopussa, Helsingissä järjestettiin kansainvälisen lääketieteen koulutuksen järjestön AMEE:n konferenssi. Kokous oli huikea menestys. Yhteishenki oli korkealla ja tiedekuntamme opettajat ja opiskelijat näkyvästi esillä niin käytännön järjestelyissä kuin sisällön tuotossa: kokouksessa oli yli kolmekymmentä HY:n opettajien ja opiskelijoiden esitystä. Tämä kertoo osaltaan halustamme kehittää opetustamme tutkimusperusteisesti.

Lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutusohjelmissa käynnistyi kolmas curriculum-uudistuksen vuosi. Tämän lukuvuoden jälkeen on LL-ohjelma kokonaisuudessaan uuden curriculumin mukainen, HLL-koulutuksessa edetään hieman rauhallisemmin vuosi kerrallaan. Tehtyjen uudistusten jatkuva arvio on tärkeää. Toteutimme huhti-toukokuussa Opiskelu- ja hyvinvointitutkimuksen, jossa selvitettiin tiedekuntamme opiskelijoiden hyvinvointia, opintomenestystä ja niihin liittyviä tekijöitä (https://blogs.helsinki.fi/opiskelu-hyvinvointi/). Opintoihin liittyvistä tekijöistä stressiin liittyi selkeimmin opiskelutahti. Opetusohjelmaa uudistettaessa on tärkeää, että tavoitteisiin, sisältöihin ja arviointiin palataan uudelleen ja niitä täsmennetään kokemuksen ja opiskelijoilta saadun palautteen myötä. Opettajien tehtävä on määrittää oppisisällöt riittävän selkeästi ja realistisesti siten, että ne vastaavat todellisia, opetussuunnitelmassa määritettyjä laajuuksia.

Opiskelijoiden hyvinvointi on ollut vahvasti esillä. Osa hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä on sellaisia, joita opiskelija voi itse toteuttaa, osa sellaisia, jotka ovat tiedekunnan vastuulla. Jatkamme hyvinvointitutkimustamme pyytämällä kevätlukukaudella 2018 mukaan kaikki tiedekunnan opiskelijat. Yhteistyössä Cambridgen yliopiston kanssa tutkimme lisäksi keinoja, joilla opiskelijoiden kykyä säädellä stressikokemustaan voidaan parantaa.

Opetuksen integraatio on ollut yksi keskeinen kuluneen vuoden teema. Asiasta on keskusteltu erilaisissa työpajoissa, virallisissa ja epävirallisissa kokouksissa, ja ensi keväänä se näkyy konkreettisesti myös toukokuun valinnaisten opintojen toteutuksessa ja tarjonnassa. On hienoa, että pystymme näin hyödyntämään opetuksessamme monialaista terveysalojen erityisosaamistamme. Yhdessä olemme enemmän!

Tiedekuntamme opiskelijoille ja henkilökunnalle hyvää joulua ja onnellista, menestyksekästä uutta vuotta toivottaen

Tiina Paunio
Opetuksesta vastaava varadekaani

Uusi Kansainvälinen progress-testi käyttöön lääketieteellisessä tiedekunnassa

Karttuvan tiedon testiä on käytetty jo pitkään oppimisen arvioinnin välineenä ongelmalähtöistä opetussuunnitelmaa toteuttavissa lääketieteellisissä tiedekunnissa. Omassa, ”hybridimallia” toteuttavassa tiedekunnassamme Progress-testin testi otettiin käyttöön 2000-luvun alussa tehdyn opintouudistuksen myötä. Tiedekunnassamme testi on suoritettu kaksi kertaa vuodessa. Kaikki opiskelijat suorittavat sen yhtä aikaa. Opiskelujen aikana testi on pitänyt suorittaa vähintään kahdeksan kertaa.

Karttuvan tiedon testi kattaa käytännössä kaikki lääketieteen oppialat. Se mahdollistaa pitkittäisen- pitkäaikainen ja systemaattisen oppimisen arviointistrategian ja parantaa opiskelijoiden sitoutumista.  Se parantaa tiedon omaksumista ja pysyvyyttä muistissa. Karttuvan tiedon testiä voidaan käyttää myös opintosuunnitelman kehittämisvälineenä ja opintojaksojen opetuksen kehittämisen tukena.

Karttuvan tiedon testiin liittyy kuitenkin omat haasteensa. Hyvien, oppimista ja osaamista mittaavien kysymysten laatiminen on työlästä ja vaatii harjoittelua. On helpompi tehdä nippelitiedon osaamista mittaavia kysymyksiä kuin arvioida kliinistä päättelykykyä ja kriittistä ajattelua.  Osa opiskelijoista on kokenut testistä saadun palautteen riittämättömäksi, mikä on vaikuttanut motivoitumiseen testiä suorittaessa.

Tiedekunnan opintouudistuksen yhteydessä todettiin progress-testin kaipaavan perusteellista uudistamista. Lääketieteellinen tiedekunta on kahden vuoden aikana osallistunut EBMA (European Board of  Medical Accessors)-organisaation tarjoamaan kansainväliseen European Knowledge (EKT)- testiin, joka on useiden eurooppalaisten yliopistojen käyttämä tentti opiskelujen loppuvaiheessa. Samainen EBMA tarjoaa myös kansainvälistä karttuvan tiedon testiä. International Progress Test (IPT) implementoitiin alun perin Maastrichtin yliopistossa, josta vuona 2015 siirtyi EBMA:n sateenvarjon alle. IPT on käytössä Maastrichtin yliopiston lisäksi ainakin Australiassa, Saudi Arabiassa ja Meksikossa.  Tentin pilotointivaihe on ollut käynnissä myös Puolassa.

IPT on rakenteeltaan EKT-testin kaltainen ja se valmentaa opiskelijoita myös EKT-testiin.

Vuonna 2016 EBMA siirtyi uuteen vaiheeseen alkaessaan tarjota uudenlaista sähköistä (computer assisted test = CAT) ja samalla adaptiivista IPT-testin versiota.  Adaptiivisessa CAT-testissä ohjelmoitu algoritmi valitsee opiskelijalle vaikeusasteeltaan erilaisia kysymyksiä opiskelijan osaamisen mukaisesti. Jos opiskelija osaa vastata kysymyksiin, saa hän vaikeampia kysymyksiä. Vastaavasti vääriä vastauksia antava opiskelija saa vaikeusasteeltaan helpompia kysymyksiä.  CAT-testeissä pienempi kysymyspatteri riittää tuomaan hajontaa opiskelijoiden välille. It:ssä kysymyksiä on 100 kappaletta. Sähköisessä tentissä kukin opiskelija saa kysymykset eri järjestyksessä, mikä vähentää vilpin riskiä. Opiskelijat saavat palautteen tentistä nopeasti heti tentin jälkeen.

Tämän vuoden maaliskuussa tiedekuntamme pilotoi sähköisen IPT -testin 1., 3. ja 5.  opintovuoden opiskelijoilla. Osallistuminen testiin oli vapaaehtoista, Testin suoritti 213 opiskelijaa. L1:n ja L3:n opiskelijat tekivät testin iPadeilla ja

L5: opiskelijat kannettavilla tietokoneilla tai muilla omistamillaan mobiililaitteilla.

Tulosten mukaan testin reliabiliteetti oli korkea kaikilla osallistujilla.

Tiedekuntamme opiskelijat pärjäsivät testissä erittäin hyvin verrattuna vertailuaineistoon, joka koostui Maastrichtin ja Montereyn (Meksiko) opiskelijoista. Osallistuneilta opiskelijoilta kerätyn palautteen mukaan testin tekniset järjestelyt sujuivat hyvin eikä ongelmia ilmaantunut. Aikaa testin suorittamiseen oli sopivasti (1 min/kysymys). Kysymyksiä pidettiin yleisesti ottaen haastavina. Myös englannin kielen katsottiin hankaloittaneen vastaamista.

Opiskelijoiden oman arvion mukaan IPT:n kysymykset eivät mitanneet heidän nykyistä osaamistaan, vaikka testin tulokset vaikuttivat luotettavilta. Saamastaan testipalautteesta opiskelijoiden antama arvio jakautui. Toiset pitivät sitä hyvänä ja huomattavasti omaa progress-testiä hyödyllisempänä. Osa piti palautetta vertailuryhmän osalta epämääräisenä. Tähän lienee syynä se, että tentin aikana ja palautteen annon yhteydessä järjestäjä ei tiennyt opiskelijoiden lukuvuosiasemaa. Kaiken kaikkiaan yli kaksi kolmasosaa osallistuneista toivoi tentin käyttöönottoa tiedekunnassamme. Yhtä suuri joukko kannatti tentin käyttöönottoa myös maamme muissa lääketieteellisissä tiedekunnissa.

Hyvän palautteen perusteella tiedekunta päätti ottaa IPT:n käyttöön korvaamaan tiedekunnan oman progress-testin.  Ensimmäinen kaikille opiskelijoille suunnattu IPT pidetään 13.11.2017. Jatkossa testipäivät ajoittuvat samalla tavalla kuin tiedekunnan omat progress-testit aikaisemmin.  Testiin on sitouduttu alkuvaiheessa kolmeksi vuodeksi.

Maamme kaikki lääketieteelliset tiedekunnat ovat mukana projektissa, jossa kehitetään digitaalisen oppimateriaalin jakoa ja sitä tukevaa jakoalustaa. Projektiin on alustavasti suunniteltu liitettävän myös arviointiin liittyvää materiaalia ja mukana suunnitelmissa on myös valtakunnallisen karttuvan tiedon testi. Jos suunnitelmat etenevät oletetulla tavalla korvannee valtakunnallinen karttuvan tiedon testi IPT:n jossakin vaiheessa. Siihen asti jatkamme mitä todennäköisimmin IPT-testin käyttöä.

Yhteenveto

  • Lääketieteellinen tiedekunta ottaa käyttöön sähköisen International Proggress- testin (IPT) lääketieteen koulutusohjelmassa
  • Ensimmäinen kaikille opiskelijoille suunnattu testi pidetään maanantaina 13.11.2017
  • Jatkossa testi järjestetään syyslukukaudella viikolla 46 maanantaina ja kevätlukukaudella viikolla 11 iltapäiväisin.
  • Progress-testi on pakollinen kaikille lääketieteen koulutusohjelman opiskelijoille
  • Lääketieteen opiskelijalla on oltava valmistumisvaiheessa merkintä vähintään kahdeksasta testistä. Syksyllä 2017 aloittavilla opiskelijoilla merkintöjä tulee olla yhteensä yhdeksän.
  • Viime kevään pilottitestin vuoksi lukuvuonna 2017-2018 valmistuvilta merkintöjä vaaditaan 7
  • Jokaisena lukuvuonna on suoritettava kuitenkin vähintään yksi testi.
  • Opintojakso suoritetaan osallistumalla testiin

Jussi Merenmies
Lääketieteen koulutusohjelman johtaja

Käyttäytymistieteistä lääketieteelliseen

Psykologian seitsemän vuoden taival Käyttäytymistieteiden laitoksella päättyi laitoksen iloisiin hautajaisjuhliin joulukuussa. Mielikuvissa elää elokuun uusi työmatka, työpiste, uudet opetustilat. Ilmassa on haikeuttakin Krunikan kallioilla seisovasta Psychologicum –talosta.

Muutokseen sisältyy aina uuden alku. Meille tämä sisältää tilaisuuden tarkastella opetusperinteitämme uudessa valossa. Se edellyttää rohkeaa ajatusaskelta totutusta kuviosta ja uteliaisuutta uuden tiedekunnan opetuskäytännöille ja käynnissä olevalle kehitystyölle.

Tarkastelu on nyt jo näyttänyt meille opetukseen liittyviä asioita joita voimme kehittää ja asioita, joissa olemme vahvoja. Samalla kun tiedekuntaloikka tuonee uusia synergioita ja avauksia opetukseen, se myös paradoksaalisesti vahvistaa identiteettiämme. Olemme esimerkiksi miettineet, mitä annettavaa psykologialla on opetuksessa muille koulutusohjelmille, eikä se ole ollut kovinkaan vaikeaa. Psykologia tutkii esimerkiksi ihmisen käyttäytymistä, kehitystä, mielenterveyttä, ajattelua, persoonaa, tiedonkäsittelyä ja havainnointia. Näillä teemoilla, erittäin monitieteisillä menetelmillä ja vahvalla menetelmäopetuksella on lukuisia sovellusmahdollisuuksia lääketieteellisessä kontekstissa. Tulemme olemaan kiinnostuneina mukana ideoimassa tiedekunnan monitieteisiä kursseja, joissa voidaan yhdistää eri tieteenalojen osaaminen valitun ilmiön ympärillä. Aika näyttää, miten löydämme yhteistyötä muillakin opetuksen tasoilla.

Tiedekuntaloikka ei ole ainoa loikistamme. Olemme muokanneet opetussuunnitelmaamme Iso Pyörä -ohjeiden mukaiseksi. Digiloikkaa olemme tehneet jo pitkään pienin hypähdyksin, emmekä ole ihan varmoja ovatko ne yhteensä iso loikka vai vieläkö pitäisi ponnistaa. Itsetyytyväisyys saattaa olla harhaista, koska olemme jo nähneet millä systematiikalla ja innolla lääkiksessä loikitaan tässä asiassa.

Psykologian opettajakunta on kuuden professorin, yhden apulaisprofessorin, 13 yliopistonlehtorin ja kahden yliopisto-opettajan joukko. Opetusyhteisö on kuitenkin laajempi lukuisine opetukseen osallistuvine dosentteineen ja tutkijoineen. Psykologian maisteriksi voi valmistua 5,5 vuodessa, – käytännössä opiskeluaikataulut joustavat ja valmistuminen kestää usein vähän kauemmin. Tutkinto on teoriassa kaksivaiheinen, mutta käytännössä kanditutkinnnosta jatketaan suoraan maisteriksi ja opinnot saattavat taitekohdassa limittyä toisiinsa. Psykologin tutkintoon kuuluu myös vapaavalintaisia opintoja, joihin opiskelijat ovat sisällyttäneet kokonaisuuksia filosofiasta neurobiologiaan. Olemme ylpeitä opiskelijoistamme, jotka ovat osaavia, aloitteellisia ja osallistuvia. Opiskelijaedustajien vuorovaikutteinen panos erilaisissa opetuksen uudistuksissa on ollut merkittävä.

Perinteikäs opiskelijajärjestömme Kompleksi täytti juuri arvokkaat 70 vuotta! Tiedekunnassamme on nyt n. 500 kompleksilaista tutkinto-opiskelijaa, suuri joukko neuropsykologian erikoistumiskoulutuksessa olevia sekä psykologian tohtoriopiskelijoita. Meistä syntyy uusi yhteisö uudessa kontekstissa. Uusia siltoja rakentunee väistämättä, eri puolilla kampusta.

Anu-Katriina Pesonen
Kehitys- ja kliinisen psykologian professori (ma)
Psykologian kandi- ja maisteriohjelmien johtoryhmän pj.

Oppimisen juttu

Kevätlukukausi 2017 on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutusohjelmat jatkavat opintouudistustaan kovalla kohinalla, ja lääketieteellinen perheemme kasvoi vuoden vaihteessa kahdella uudella jäsenellä. Nyt meillä onkin tuttujen perheenjäsenten – lääketieteen, hammaslääketieteen ja Transmed-maisterikoulutusohjelmien – lisäksi mukana myös psykologian ja logopedian koulutusohjelmat. Tervetuloa tiedekuntaamme psykologian ja logopedian opiskelijat, opettajat ja muu henkilökunta!

Tiedekuntamme koulutus kattaa nyt laajan, Suomessa ainutlaatuisen kokonaisuuden ihmistieteitä, joiden tavoitteena on ymmärtää ja hoitaa ihmisiä sairauksineen ja vaivoineen. Tämä tarjoaa hienon mahdollisuuden oppia, tutkia ja vaikuttaa yhdessä. Jakamalla kokemuksia ja hyviä toimintatapoja osaamme opettaa ja tutkia entistä vahvemmin ja tulevaisuuteen kurottaen. Mutta osaammeko kuvitella maailman kymmenen, kahdenkymmenen tai neljänkymmenen vuoden kuluttua; maailman, jossa nykyiset opiskelijamme vielä työskentelevät? Perustuuko opetuksemme silloinkin alati päivittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja onko meillä tulevaisuudessakin voimavaranamme innovatiivista opettaja- ja tutkijakuntaa?

Uusi vuosi tuo myös haasteita. Uudet koulutusohjelmat muuttavat syksyllä konkreettisesti Meilahden kampukselle. Tarvitsemme huolellisen suunnittelun ja selkeiden käytäntöjen lisäksi myös hyvää tahtoa ja joustavuutta sujuvaan arkeen ja sopuisaan yhteiseloon.

Koulutusohjelmien johtajat ja johtoryhmät vuosille 2017-2020 on nimitetty. On hienoa, että tiedekunnassamme on motivoitunutta henkilökuntaa ja opiskelijoita: teitä kaikkia tarvitaan koulutuksemme kehittämiseksi. Tarvitsemme myös toimiva palautemekanismeja, jotta opetuksemme elää ja kehittyy yhteiskunnan uudistuessa. Opiskelijoita pyydänkin muistamaan palautteen merkityksen: vastaamaan palautekyselyihin ja tuomaan äänenne kuuluviin tätäkin väylää pitkin.

Opetuksen toteuttamisessa ja kehittämisessä ovat siis ihmiset – henkilöstö ja opiskelijat – tärkein voimavaramme.  Niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan hyvinvointi on sydämemme asia. Vuosi 2016 oli koetteleva leikkauksineen ja rakennemuutoksineen. Pyrimme edelleen kehittämään mekanismeja, joilla pystymme parhaiten tukemaan opiskelijoitamme opinnoissaan, ja toteutammekin keväällä 2017 tiedekuntamme oman ”Opiskelu ja hyvinvointi” -tutkimuksen. Toivottavasti kaikki te, jotka saatte kutsun tutkimukseen, osallistutte ja siten omalta osaltanne autatte tiedekuntaamme tärkeässä tehtävässä!

Tiina Paunio

Opetuksesta vastaava varadekaani