Osaamisen laatutakuu

Huhtikuisena iltapäivänä kourallinen lääketieteellisen tiedekunnan koulutusohjelmien johtoryhmäläisiä ja opetus- ja opiskelijapalvelujen työntekijöitä kokoontui keskustelemaan koulutuksen laadusta ja sen kehittämisestä. Aihe tuntui jo etukäteen enemmän kuin mielekkäältä yhteisen kehittämisen teemalta, mutta alustusten alkupuolella esiin pulpahtaneet ”laatutermit”, sellaiset kuin laatujärjestelmä, laadunhallinta, laatujohtaminen, laaduntarkkailu, ja muu korkeakouluhallintokieli alkoivat herättää hienoista epäilyä: jaksaako tässä vaiheessa lukuvuotta – ja vielä perjantai-iltapäivänä – alkaa keskustella noin paperinmakuisista asioista. Onko taas kyse yritysmaailmasta yliopistomaailmaan keinotekoisesti ujutetusta ja huonosti akateemiseen kehittämistyöhön istuvasta ideologiasta. Sitäkin innostavampaa oli, kun hetken kuluttua huomasi tulleensa täysin imaistuksi pohtimaan opetustyön ja oppimisen ydinkysymyksiä koulutusohjelmarajat ylittävänä elävänä keskusteluna.

Koulutuksen rakenteet on Helsingin yliopistossa myllätty perusteellisesti viime vuosina ja vakioitu nyt toivottavasti ainakin joksikin aikaa. Ainakin lääketieteellisen tiedekunnan uusissa opetussuunnitelmissa ja curriculumeissa opintojen kokonaisuuden ja kaikkien opintojaksojen tavoitteet ja sisällöt on määritelty niin, että jokainen opintopiste on pakattu täyteen välttämätöntä opittavaa. Lisää niihin ei mahdu. Viimeistään nyt on aika miettiä noiden tiukkaan pakattujen pisteiden laatua, riittävän hyvän laadun sanallistamista ja sitä, kuinka jokaisen opintopisteen pysyvästi hyvä laatu turvaltaan. Tämä laatu voi vielä olla eri opiskelijoille heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa vuoksi hiukan erilainen. Koulutuksen laatutyöhön kuuluu siis opiskelijoiden tietoisuuden vahvistaminen omasta oppimisestaan ja osaamisestaan.

Koulutuksen laatuiltapäivän ryhmätöistä jäivät päällimmäisinä mieleeni lääketieteen koulutusohjelman esiin nostama ”huomisen hyvä lääkäri” ja logopedian koulutusohjelmamme ”osaamisen laatutakuu”.  Näihin kahteen asiaan ja niiden välisiin yhteyksiin kiteytyy paljon sitä, mistä tiedekuntamme terveydenhuollon asiantuntijoiden koulutuksen laadussa on kyse – tai pitäisi olla kyse, jos vain osaamme operationalisoida tuon laadun käsitteen niin, että pystymme arvioimaan sen toteutumista opiskelijoidemme oppimisessa ja osaamisessa.

Vuosia kestävien opintojensa kuluessa tiedekuntamme opiskelijat opiskelevat valtavasti määrällisiä ja mitattavissa olevia (tai ainakin mitattuja) tietoja ja taitoja. Pääsääntöisesti erinomaisten opintosuoritustensa perusteella he myös oppivat ne. Valmistuessaan monet heistä ovat kuitenkin mielestään päässeet ammatillisessa oppimisessaan siihen vaiheeseen, että he tietävät, kuinka vähän he tietävät. Hyppääminen kylmään veteen, terveydenhuollon ammattilaisen itsenäiseen vastuulliseen työhön, voi jopa pelottaa. Tässä tilanteessa olisi tärkeää, että me opettajat pystyisimme antamaan heille laatutakuun, joka sanallistaisi sen, mitä he varmasti osaavat ja että se riittää. Kyseessä ei tällöin ole kodinkoneille tyypillinen vuoden eikä kahden vuoden takuu vaan 45 vuoden – eläkeiän jatkuvasti kasvaessa jopa vielä pitempi – laatutakuu.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa myös terveydenhuollon rakenteet ja palvelujärjestelmät muuttuvat. Tulevaisuuden asiantuntijoiden on pysyttävä soveltamaan tietojaan ehkä hyvinkin erilaisissa ympäristöissä kuin ne, joihin nykykoulutus heitä valmentaa, eräänä esimerkkinä digitalisoituva tiedonvälitys. Myös asiantuntijatieto muuttuu. Uusi tutkimustieto tarkentaa ja uudistaa aiempaa, peruskoulutuksessa huolellisesti omaksuttua. Koulutuksen laatutyön keskeisimpiin tehtäviin kuuluukintutkimusnäytön seuraamisen ja muun jatkuvan oppimisen periaatteen juurruttaminen tuleviin terveydenhuollon asiantuntijoihin. Jos tämä toteutuu, tiedekunnastamme lähtevät vastavalmistuneet voivat saada osaamisen laatutakuun: he ovat”riittävän hyviä” terveydenhuollon ammattilaisia, jotka tietävätmitä he tietävät ja tunnistavat mitä eivät ja osaavat karttuvan työkokemuksen ja uuden tiedon opiskelun avulla pitää osaamistaan vastuullisesti yllä ja kehittää laadukasta asiantuntijatyötään koko työuransa ajan.

Kaisa Launonen, Logopedian koulutusohjelman johtaja