Terveydentilani ei valitettavasti sallinut lainkaan osallistumistani seitsemännelle ja viimeiselle kurssikerralle. Onni onnettomuudessa, kurssikerralla työskenneltiin itsenäisesti, eikä varsinaisesti opiskeltu mitään uutta asiaa, sillä jos olisin joutunut opettelemaan esimerkiksi bufferointia itsenäisesti, olisin ollut totaalisesti pulassa. Nyt tuli ainakin testattua, onko päähän jäänyt mitään, kun ei ollut opettajaa tai edes kurssikavereita vieressä, joita olisi voinut nykiä hihasta. Sairastelujeni vuoksi rästitöitä oli kasautunut melko lailla ja aika niiden tekemiseen oli kortilla. Olisi ideaalia, että tämän kurssikerran tuotoksissa voisin näyttää parasta osaamistani, mutta karttoja tutkaillessani täytyy kyllä todeta, että eivät ne kyllä kovin kummoisia ole.
Jouduin suhtautumaan tehtävään vähän ”äkkiä alta pois”- asenteella, mutta pian sain kuitenkin huomata, että äkkiä tämän tehtävän tekeminen ei käy, koska aineistojen etsiminen… Selailin pitkään WHO:n tilastoja, mutta kun kiinnostava tilasto löytyi, tietoa ei ollut riittävän monesta valtiosta, jotta ilmiötä olisi ollut mielekästä tarkastella jonkun maanosan alueella tai sitten aineistolle ei löytynyt toista sopivaa aineistoa kaveriksi niin, että niiden esittäminen samalla kartalla olisi järkevää.
Selailtuani aineistoja useaan otteeseen useiden tuntien ajan, päädyin lopulta hankkimaan datan Eurostatin verkkosivuilta, jossa oli kyllä todella mielenkiintoisia aineistoja, mutta ongelmana oli edelleen se, että koko Eurooppaa kattavia tilastoja ei tahtonut löytyä. Tuohtuneen siitä, että pitkä ja harras aineistojen etsiminen ei tuottanut toivottua tulosta, aloin kuitenkin väsäämään karttoja.
Rajasin Euroopan kartan kurssilla aiemmin käyttämästämme maailmankartasta. Jätin Venäjän heti suosiolla pois kartalta, sillä kyseisestä valtiosta ei ollut tietoja missään käyttämissäni aineistoissa. Ensimmäisessä kartassani (kuva 1) tarkastelen miesten terveiden elinvuosien odotetta sekä koko väestön syrjäytymis- ja köyhyysriskiä. On siis muistettava, että elinvuosien odotteen tiedot koskevatkin vain valtioiden miesväestöä ja syrjäytymis- ja köyhyysriski molempia sukupuolia, mutta tiedot ovat silti ihan vertailukelpoisia.
Kuva 1. Syrjäytymis- tai köyhyysriski ja miesten terveiden elinvuosien odote eräissä Euroopan valtioissa 2012. Lähde Eurostat 2012.
Ei ole yllättävää, että köyhyysriskin ollessa suuri, eliniän odote on alhainen, sillä köyhyys heijastuu elinoloihin ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Baltian maat sekä muutamat muut itäisen Euroopan maat kuuluvat köyhyys- ja syrjäytymisriskin suhteen ylimpään ja eliniänodotteen suhteen alimpaan luokkaan. Kartalta löytyi kuitenkin muutamia seikkoja, joista yllätyin hieman. Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa riski syrjäytymiseen tai köyhyyteen on korkeimmassa luokassa, mutta ne kuuluvat myös eliniänodotteen suhteen ylimpään luokkaan. Toinen asia, jota hieman hämmästyin, on Irlannin kuuluminen suurimman köyhyysriskiluokan maihin. Irlannin asukaskohtainen BKT vuonna 2012, oli kuitenkin hieman suurempi kuin Suomen ja Suomi näyttäisi kuitenkin kuuluvan köyhyys- ja syrjäytymisriskin suhteen alimpaan luokkaan (Globalis.fi 2012). Syynä saattaa olla juuri tuohon aikaan Irlannissa vellonut velkakriisi. Lisäksi on muistettava, että tarkastelussa on köyhyysriskin lisäksi myös syrjäytymisriski, mikä osaltaan vaikuttaa asetelmaan.
Ne valtiot, joista tietoja ei ollut saatavilla, on merkitty karttaan vaalealla värillä ja pystyviivarastereilla. Nyt kun katselen karttaani, tajuan miten typerää oli ylipäätään laittaa rastereita ”Ei tietoa”-luokkaan. Alueet olisi pitänyt jättää kokonaan vaaleiksi, eikä sotkea niihin enää toista rasteripintaa turhaan, joka vain heikentää kartan luettavuutta. Minua viisaampia tässä asiassa olivat olleet esimerkiksi Toni Ruikkala ja Outi Seppälä, joiden kartoilta ”ei dataa”-alueet erottuvat huomattavasti selkeämmin.
Toiselle kartalleni (kuva 2) otin tarkasteluun vähintään kahta vierasta kieltä opiskelevien nuorten osuuden sekä työssä käyvän väestön keskimääräiset nettotulot. Vahingosta viisastuneena en jättänyt tälle kartalle näkyviin olemattomia pylväitä niistä valtioista, joista ei löytynyt tietoja nettotuloista. Kielten opiskelusta tiedot löytyivät yllättävän harvasta valtiosta, joten joidenkin valtioiden kohdalla on tiedot vain nettotuloista, sillä en kokenut niiden olevan haitaksi kartalla, vaikka toista muuttujaa ei olekaan esitetty.
Kuva 2. Vähintään kahta vierasta kieltä opiskelevien nuorten osuus ja vuotuiset nettotulot eräissä Euroopan valtioissa 2012. Lähde: Eurostat.
Kartalla ei ole havaittavissa sellaista korrelaatiota, jota odotin. Ajattelin, että maissa, joissa on hyvä koulutustaso, nuoret pääsääntöisesti opiskelisivat useampaa kuin yhtä vierasta kieltä ja hyvän koulutustason maissa myös tulotaso olisi korkea. Jos vertaillaan esimerkiksi Ruotsia ja Latviaa huomataan, että kummassakin valtiossa 60–100 % nuorista opiskelee vähintään kahta vierasta kieltä, mutta Ruotsissa tulotaso on monin verroin korkeampi. Lisäksi Englannissa useita vieraita kieliä opiskelevien nuorten osuus väestöstä on nettotuloihin verrattuna melko vähäinen. Tähän yhtenä syynä voisi olla se, että muiden eurooppalaisten yhtenä vieraana opiskeltavana kielenä on lähes poikkeuksetta englanti.
Tarkastelin kaikkia aineistojani jo aikaisemmilta kurssikerroilta tutun histogrammityökalun avulla. Aineistoni olivat epämääräisesti jakautuneita, joten käytin luokitteluna luonnollisia luokkavälejä. Kielten opiskelun luokitteluun jouduin tosin kajoamaan ja säätämään luokkarajoja manuaalisesti, jotta sain yhden havainnon luokan pois. Kuten tässä on jo ehkä aikaisemmin tullut esille, en ole erityisen ylpeä oheisista kartoistani varsinkin, kun kyseessä on viimeisen kurssikerran tuotokset, mutta näihin on nyt tyydyttävä. Loppujen lopuksi on kuitenkin oltava tyytyväinen siihen, että sain ylipäätään tehtyä kartat itsenäisesti, eli kurssilla on tullut myös opittua jotakin!
Lähteet:
Bruttokansantuote asukasta kohden (2012). Globalis. http://www.globalis.fi/Tilastot/BKT-per-asukas Luettu 16.3.2015
Ruikkala, T. (2015). Kurssikerta 7 – Euroopan väestöä ja Japanin onnettomuuksia. Ruikkalan PAK-blogi. https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/ Luettu 16.3.2015.
Seppälä, O. (2015). Viimeistä viedään, huh. Outin Pak-blogi. https://blogs.helsinki.fi/outisepp/ Luettu 16.3.2015.