Pikku-kissa kainaloinen
kaunis pieni omanen
piiloon hiipi peiton alle
vielä löydänkö mä sen?

tässä me ollaan, sinä ja minä
aamua pukemassa päällemme
puolukat paistavat sammalsäässä
sienien siimekseen nousemme

Äidin pieni murmeloinen
ihana kallis omanen
vingun kuulen, viulun kielen
tutun naurun sävelen

päivien pilvistä toisillemme
uusia aamuja katamme
kaupungin kulmista lystikkäistä
muistomme käynevät kasteille

Pikkupuuni käyrä kerkkä
omanas täällä ajelen
pitkin pitäjiä, teitä
jurttajalkaa anelen

mahla se muistaa mustikoita
kone kiertää kymmenen
vanhaa vettä,  me unelmoiden
tunnemme tuomien kosteuden

Kotimetsän kiero kärppä
kallis äiti omanen
vaanii mailla vierahilla
totta, tuskin häveten

tässä me ollaan sinä ja minä,
aamuja puemme yllemme
kunhan se mittarinuoli värähti
yhteinen matka on kotimme