Äidit ja isät, siskot ja veljet
hylkäsivät tämän maan
ilmavan oudon maan

jossa kuin jotakin kuin ratkeaa joka kuin-en lokakuun ilta;

satoja,                                     tuhansia                             i k u i s u u k s i a

käy katua pitkään yöhön
Hänen Korkeutensa
Hänen Korkeutensa jälkeen
tulivat ja menivät –
ja siinä välillä vain yksi silta,
joka vahvana kantoi valhettaan:
nyt olemme yhtä kuin tulta!

Sitä satua kai minä-kulta puolustan, kunnes

viimeinen luuni katkeaa