Tämä kurssikerta oli sinänsä erilainen aiempiin verrattuna, että päämääränä ei ollut itse tuottaa karttaa vaan kerätä kartalta eri työkalujen avulla tietoa. Myös ongelmien määrä tuntui olevan aivan omaa luokkaansa, niin koukeroisia olivat tietotekniikakammoiselle puskurointien ja kyselyiden tiet. Oivalluksiakin toki tuli, aina kun herra Paarlahti saapui paikalle ja itse tajusi sillä sekunnilla painaneensa vain muutaman sata kertaa samaa ja väärää painiketta tai unohtaneensa valita oikean tietokannan.
On varsin vaikeaa vastata kysymyksiin millaisten työkalujen käyttäminen on helppoa ja missä tarvitsee lisäharjoitusta, kun kaikki MapInfon taiat ovat enemmään tai vähemmän hallitussa kaaoksessa päässä ja joskus oikea vastaus tulee tuosta kaaoksesta esiin, joskus ei. Keskeisimmiksi työkaluiksi arvioisin kyselyt, joilla voi kätevästi etsiä tietoa ja kohteita tiettyjen ominaisuuksien tai muuttujien perusteella, sekä tietokantojen liittämiseen ja muokkaukseen tarkoitetut työkalut. Metsässä saatetaan olla, mutta näin minun mielestäni.
Kurssikerralla keskeistä roolia näytellyt puskurityökalu oli ilahduttava tuttavuus, sillä puskuroiminen soveltuu kovin moneen tarkoitukseen. Kuten Veera Helle toteaa, “[t]ämä upea uusi taito mahdollistaa meidän nyt analysoida karttoja entistä paremmin ja järjestää vaikkapa koulujako uusiksi”. Kätevä työkalu se on erityisesti eri kohteiden vaikutusalueen, esimerkiksi tutkimamme lentokentän melualueen kartoituksessa tai vaikkapa ihanteellisten asuinaluiden liikenneyhteyksien suunnittelussa. Näitä aiheita käsittelimme tunnin itsenäisissä tehtävissä. Puskurointia voisi käyttää myös vaikkapa tutkittaessa hyökyaallon leviämistä. Puskuroinnilla voisi kartoitta tietyn alueen aallon lähtöpisteestä, esimerkiksi maanjäristyksen episentrumista, ja tutkia aiheutuneiden tuhojen voimakkuutta ja sijaintia.
Koska käytössä olevat tietokoneohjelmat perustuvat kaikki ties mille kaavoille ja numeroille, on paikkatieto-ohjelmienkin käytössä rajoituksensa, toveri MapInfo mukaanlukien. Tosin tämän maantieteilijän kohdalla paikkatieto-ohjelman käyttäjän itsensä rajoitukset ovat niin valtaisan laajat, etten ohjelman analyysille asettamia reunaehtoja kovin tarkasti löydä. Käytettävät paikkatietoaineistot vaikuttavat tehtävään analyysiin tietysti laajuudellaan ja tarkkuudellaan. Esimerkiksi kurssikerralla käytössä oli pääkaupunkiseudun väestötietokanta, jossa aineistoa on talokohtaisesti, eli tutkimusta voidaan tehdä hyvinkin tarkasti. Kun tarkka aineisto yhdistetään MapInfon työkaluihin, kuten puskurointi, voidaan tehdä laajojakin päätelmiä ohjelman saati käyttäjän rajoituksista huolimatta.
Lähteet:
Helle, V. (2011). Kurssikerta 5. Veera Helle – TVT3, Helsingin yliopisto. 14.3.2011. <https://blogs.helsinki.fi/veerahel/>