Tutkailin aluksi Euroopan valtioiden kotitalouksien materiaalikulutusta (Domestic material consumption per capita), joka ilmoitetaan tonneina henkilöä kohden. Karttapohja löytyi Natural Earth -sivustolta. Latasin shp-tiedoston jossa oli kaikki maailman valtiorajat, josta sitten ’Select by Value’ -työkalulla valitsin Continent-sarakkeen arvoksi ’Europe’. Tallensin valinnan omaksi tasokseen. Projektioksi muutin ’ETRS89 / LAEA Europe’. Kotitalouksien materiaalikuluksen (Eurostat) EU:n keskiarvo oli vuonna 2019 arviolta 14,109 tonnia raaka-aineita per asukas, mutta valtioiden välillä on suurta vaihtelua. Esimerkiksi vuonna 2010 Suomessa kulutettiin henkilö kohti eniten raaka-aineita ja vähiten kulutettiin Maltalla (Kuva 1).
DMC datan metatiedoista selviää miten data on tuotettu. DMC-indikaattori perustuu luonnonvarat ja kansantaloudet yhdistävään EW-MFA-laskelmaan (Economy-wide Material Flow Accounts). Mukana on kaikki kiinteät, kaasumaiset ja nestemäiset raaka-aineet paitsi vesi ja ilma. Tuotteiden sisältämä vesi on laskettu mukaan. Eli ilmeisesti tuotantoprosessien käyttämä vesi ei kuulu laskelmaan. Eurostatin sivuilla pystyy melko hyvin esivalitsemaan mitä dataan sisällytetään. Yllättävän paljon aikaa meni silti Excelin parissa dataa siivotessa ja muokatessa.
Life Satisfaction eli tyytyväisyys elämään löytyy myös Eurostatin avoimen datan joukosta. Tyytyväisimpiä asteikolla yhdestä kymmeneen ollaan Irlannissa, Suomessa, Norjassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Alhaisinta tyytyväisyys on Bulgariassa ja Serbiassa. Tosin data ei kata kaikkia Euroopan maita (Kuva 2). Tarkastelin tyytyväisyyden ja raaka-ainekulutuksen suhdetta jakamalla DMC-luvun koetulla tyytyväisyydellä (Kuva 3). Näin syntynyt suhdeluku kertoo missä on saavutettu suurin tyytyväisyys pienimmällä raaka-ainekulutuksella. Mitä pienempi luku, sitä vähemmän materiaalien kulutusta suhteessa tyytyväisyyteen. Näin tarkasteltuna kärkipäähän nousevat Iso-Britannia, Italia, Alankomaat, Espanja ja Sveitsi. Mutta ehkä tallainen analyysi on hieman epätieteellinen ja epätarkka, sillä on haastavaa arvioida näiden teemojen yhteyttä toisiinsa. Haastavaa on varsinkin pelkästään näiden kahden teeman vertailu, sillä molemmat kytkeytyvät lukuisiin risteäviin muuttujiin. Pohjoisessa suureen DMC-lukuun vaikuttavat myös luonnonolot.
Visualisoinneista tuli mielestäni aika hyviä. Koetin pohtia mitä pistemäistä dataa samasta aihepiiristä olisi saatavilla, jotta voisin tehdä myös jotain erityyppisiä visualisointeja, mutta toistaiseksi en keksinyt mitään. Materiaalikulutuksen rinnalle sopisi myös visualisoinnit jätteentuotosta ja kierrätyksestä. Kierrätyksen voisi lisätä kartalle pylväs- tai ympyrädiagrammina, kuten Jonna Kääriäinen oli blogissaan tehnyt lukutaistoisten osuudelle Afrikassa.
Päätin hakea vielä lisäksi Eurostatilta tilaston jätteen tuotannosta. EU:n keskiarvo vuodelta 2017 on 487 kiloa kunnallisjätettä henkilöä kohti (Generation of Municipal Waste per capita). Tässäkin on suuria valtiokohtaisia eroja (Kuva 4). Mielestäni ympyrädiagrammi sopii parhaiten visualisointiin silloin, kun ei ole tarpeen välittää muuttujan lukemia kovin yksityiskohtaisesti, vaan pikemminkin antaa alueellinen yleiskuva.
Tämäntyyppisten karttojen tuottaminen alkaa jo sujua rutiinilla, etenkin kun muistaa dataa metsästäessä että vähemmän on enemmän, ja kovin monimutaisia datasettejä on myös haastavampi visualisoida selkeästi. Jo parilla muuttujalla saa aikaan kiinnostavia visualisointeja. Venla Moisio kirjoitti blogissaan, että kokee oppineensa kurssilla paljon lähtötasoon nähden. Eli ilman aiempaa kokemusta ohjelmasta. Olen samaa mieltä, ja huomaan jo avaavani QGIS ohjelman pikemminkin mahdollisuuksista innostuneena kuin tulevista vastoinkäymisistä ahdistuneena. Teknisiä hankaluuksia on varmasti luvassa jatkossakin, silläkään saralla QGIS ei tähän astisen kokemuksen valossa petä, mutta sietokyky ja mahdollisten ratkaisujen reservi ovat kasvaneet mukavasti.
Lähteet
Natural Earth. https://www.naturalearthdata.com/
Eurostat. https://ec.europa.eu/eurostat/data/database
Kääriäinen, Jonna. 24.2.2020. Kurssikerta 7: Inhimillisen hyvinvoinnin kuvaaminen teemakartoilla. https://blogs.helsinki.fi/kaarijon/
Moisio, Venla. 26.2.2020. Viikko 7 – viimeinen kurssikerta ja omien karttojen tekemistä. https://blogs.helsinki.fi/moivenla/