Viimeinen kurssikerta

Geoinformatiikan menetelmät 1 –kurssi alkaa lähestyä loppuaan, joka tarkoittaa myös kurssikertakohtaisten blogikirjoituksieni päättymistä. Kurssin aikana niin blogitekstien kirjoittaminen kuin QGIS:n perustoiminnot ja käyttäminen alkoivat tuntua luonnollisimmilta, vaikka opittavaa, erityisesti QGIS:n osalta, on vielä runsaasti. Kuitenkin voin todeta, Joonas Lipposta (2023) lainaten “kyllä jotain on jäänyt mieleen”.

Viimeisellä kurssikerralla saimme muutaman tehtävävaihtoehdon. Valitsin vaihtoehdoista ensimmäisen, jossa tehtävänä oli laatia kartta omavalintaisesta aiheesta ja alueesta. Kartalla tuli olla vähintään kaksi muuttujaa, mutta muuten vain mielikuvitus (ja QGIS-taitoni) olivat rajana.

Tehtävän pariin: Äänestysaktiivisuus ja ruotsinkielisyys

Valitsin tarkastella Suomea maakunnittain. Ajankohtaisten eduskuntavaalien inspiroimana laadin kartan edellisistä, vuoden 2019, eduskuntavaalien äänestysprosentista. Tytti Nyrönen (2023) oli tarkastellut myös äänestysaktiivisuutta, mutta edellisten eduskuntavaalien sijasta hän oli tutkinut edellisten kuntavaalien (2021) äänestysaktiivisuutta. Halusin havainnollistaa äänestysprosenttien rinnalla jotain tekijää, joka mahdollisesti vaikuttaa kansalaisten äänestysaktiivisuuteen. Hain ruotsinkielisten osuuden ilmoittavan aineiston, jonka avulla pystyisin tarkastella, miten ruotsinkielisten osuus maakunnan väestöstä mahdollisesti korreloisi äänestysvilkkauden kanssa. Olin ensimmäisellä kurssikerralla laatinut kartan ruotsinkielisen väestön osuudesta kunnittain, joten valintaani tarkastella jälleen kyseistä muuttujaa voi kai pitää hieman nostalgiahakoisena.

Hain ja latasin sopivat aineistot äänestysaktiivisuudesta ja ruotsinkielisten osuudesta vuodelta 2019 maakunnittain Sotkanetistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä indikaattoripankki Sotkanet tarjoaa ajankohtaisinta tietoa kaikista Suomen kunnista koskien väestön hyvinvointia ja terveyttä. Latasin maakuntakarttapohjan WFS-muodossa Tilastokeskuksen palvelimelta samalla kerraten uutta tapaa tuoda paikkatietoaineistoja QGIS-ohjelmaan käsiteltäväksi. 

Kuva 1. Äänestysaktiivisuus vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja ruotsinkielisten osuus väestöstä maakunnittain vuoden 2019 viimeisenä päivänä.

Kaikkien kieliryhmien äänestysaktiivisuuden tarkastelussa käy ilmi, että ruotsia äidinkielenään puhuvat muodostavat kaikista aktiivisimman äänestäjäjoukon (78,8 %). Toisten kotimaisten kielten (suomen- ja saamenkielisten) äidinkielenään puhuvien äänestysprosentti oli 71,8 % (Tilastokeskus, 2019).  Vieraskielisistä äänioikeutetuista aktiivisimmat äänestäjät olivat saksankielisiä, joista 74,5 % äänesti vuoden 2019 eduskuntavaaleissa (Tilastokeskus, 2019).

Aineistosta

Taulukko 1. Ruotsinkielinen väestö, % väestöstä vuoden 2019 viimeisenä päivänä & Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa vuonna 2019. Taulukko perustuu tilastoihin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanet-tietokannasta.

Ruotsinkielinen väestö, % väestöstä 31.12: Indikaattori ilmaisee vakinaisesti asuvan ruotsinkielisen väestön (miehet ja naiset yhteensä) osuuden, eli ne henkilöt, joilla on väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa, koko väestöstä vuoden viimeisenä päivänä (Sotkanet, 2019).

Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa, %: Indikaattori kuvaa äänestysprosenttia eduskuntavaaleissa eli se ilmaisee äänioikeutettujen äänestäneiden osuuden kaikista äänioikeutetuista. Eduskuntavaaleissa jokaisella viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneellä Suomen kansalaisella on äänioikeus, myös vakinaisesti ulkomailla asuvilla Suomen kansalaisilla (Sotkanet, 2019).

Lähteet:

Lipponen, J. (2.3.2023). Viikko 7: Lopetus blogille [blogikirjoitus]. Joonaksen blogi. https://blogs.helsinki.fi/joblippo/2023/03/02/viikko-7-lopetus-blogille/

Nyrönen, T. (2.3.2023). 7. Kurssikerta, Grand finale! [blogikirjoitus]. Tytin blogi. https://blogs.helsinki.fi/tyttinyr/2023/03/02/7-kurssikerta-final-countdown/

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (2019). Tilastotaulukko Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanet-tietokanta. Haettu 1.3.2023 osoitteesta https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko?indicator=s3Z0sU4qBQA=&region=szZ3tc7UMwQA&year=sy6rAgA=&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&buildTimestamp=202211091024&order=E.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (n.d.). Tietoa palvelusta. Haettu 2.3.2023 osoitteesta https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/tietoa-palvelusta.

Tilastokeskus (2019). Äänestäneet eduskuntavaaleissa 2019. Haettu 1.3.2023 osoitteesta https://www.tilastokeskus.fi/til/evaa/2019/03/evaa_2019_03_2019-05-24_kat_001_fi.html.

Ylös, ulos ja kenttätöihin 

Kuudetta kurssikertaa varten kurssiryhmän opiskelijat kävivät itse keräämässä dataa Epicollect5-sovelluksella Kumpulan kampuksen läheisyydestä. Sovelluksen avulla alueen maastosta kerättiin sijainti- ja ominaisuustietoja. Sovellukseen oli luotu yhteinen projekti, jonka yhteydessä oli valmiiksi laadittuja kysymyksiä, joihin vastattiin jokaisen kohteen lisäämisen yhteydessä. Epicollect5 on varsin helppokäyttöinen sovellus, jota voisi käyttää myös alempien koulutusasteiden maantieteen/maantiedon opeuksessa. Myös Tytti Nyrönen toteaa blogissaan, että uskovansa sovelluksen avulla voitavan opettaa paikkatiedon keruumenetelmiä jo yläasteella ja lukiossa.

Palattuamme kampuksen tiloihin pääsimme tarkastelemaan keräämäämme aineistoa. Kohteiden koordinaatit (sijaintitieto), nimi ja muut attribuuttitiedot (eli ominaisuustiedot) ladattiin käsiteltäviksi QGIS-paikkatieto-ohjelmalla.  Kerättyjen kohteiden (pisteiden) sijaintitarkkuus oli kohtuu hyvä huomioiden niiden olevan kerätty matkapuhelimen ja sovelluksen avulla. Navigointilaitteeksi sijaintitarkkuus olisi puutteellinen, mutta tätä tehtävää varten muutamat useamman metrin heitot eivät haitanneet aineiston käsittelyä ja tarkastelua.  

Kerätystä aineistosta oli tarkoitus muodostaa mielekäs visuaalinen esitys, jossa havainnollistetaan turvallisuuden kokemusta eri kohteissa (Kuva 1). Tutustuimme interpoloinniksi kutsuttuun menetelmään ja tarkemmin ottaen interpolointiin IWD-metodilla (Inverse Distance Weighting), jossa tyhjät kohdat arvioidaan muiden pisteiden perusteella niiden läheisyyden mukaan.  

Kuva 1. Turvallisuuden ja turvattomuuden kokemus Kumpulassa ja Käpylässä. Havaintokohteet kerättiin Epiollect5-sovelluksella ja karttaesitys tuotettiin QGIS-ohjelmalla interpoloimalla kerätty aineisto.

Hasardeista oppiminen karttojen avulla 

Kartoilla on mahdollista havainnollistaa esitettyä asiaa tai ilmiötä tavalla, joka ei ole mahdollinen toteuttaa kirjallisessa muodossa. Kuten kaikkia tekstejä niin kirjoitetussa, auditiivisessa kuin visuaalisessa muodossa, myös karttoja käytetään tiedottamiseen, vaikuttamiseen ja laajasti myös opettamiseen. Kurssikerran itsenäisenä tehtävänä oli laatia kolme opetukseen soveltuvaa karttaa hasardeista ja pohtia karttojen käyttökelpoisuutta opetukseen ja mitä tuottamieni karttojen avulla voisi opettaa. Olen kirjoittanut lyhyet kuvaukset siitä, mitä karttojen avulla voisi muun muassa opettaa. 

Kuva 2. Vuosien 2000–2012 aikana tapahtuneet vähintään 7 magnitudin maanjäristykset.

Kuva 3. Tulivuorien ja Kalderoiden sijoittuminen maailman kartalle.

Maanjäristyksellä tarkoitetaan maankuoren murroksiin ja lohkoihin kertyneen jännitysenergian äkillistä ja suhteellisen lyhytkestoinen purkautumista johtaen maankuoren tärähtelyyn. Maanjäristyksien voimakkuus vaihtelee magnitudiasteikolla minimaalisesta (< 2 magnitudia) valtavaan (≥ 9 magnitudia). Alueellisesti ja maailmanlaajuisesti suuria maanjäristyksiä esiintyy harvoin, mutta pienempiä järistyksiä, jotka ovat usein huomaamattomia, tapahtuu suhteellisen usein. Maanjäristyksiä tapahtuu useimmiten mannerlaattojen saumakohdissa. Voimakkaat maanjäristykset kartallani (kuva 2) sijoittuvat saumakohtiin ja moni vieläpä Tyynenmeren tulirenkaalle. Kerttu Rinkinen teki mielenkiintoisen huomion blogissaan siitä, että tulivuoria on enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla, joka saattaa selittyä muun muassa sillä, että litosfäärilaattojen saumakohtia on myös enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tyynenmeren tulirengas (eng. the Pacific Ring of Fire, the Circum-Pacific Belt) on Australian ja Oseanian sekä Aasian itäpuolelta ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsipuolelta kiertävä vulkaanisesti ja tektonisesti aktiivinen polku. Mikäli kartat (kuva 2 & 3) eivät puolittuisi Tyynen valtameren kohdalta, olisi yhtenäinen tulirengas helpompi havaita. Natural Geographic on julkaissut selkeän karttakuvan tulirenkaasta (linkki: the Pacific Ring of Fire). Natural Geographic:n kartalle ei ole kuitenkaan merkattu tulivuoria, jotka löytyvät tekemältäni kartalta, tai murroslinjoja, joita ei tosin ole myöskään tekemälleni kartalle. Toisaalta Natural Geographic:n kartalla on nimetty alityöntövyöhykkeiden syvänmeren haudat. Tulivuorten ja Kalderoiden sijaintia kuvaavalla kartallani (kuva 3) Tyynenmeren tulirenkaan hahmottaminen on kuitenkin helppoa tulivuorten muodostaessa selkeät linjat, jota mukailevat murroslinjoja. Suurin osa maailmalla tapahtuvasta vulkaanisesta toiminnasta ja maanjäristyksistä tapahtuu tulirenkaalla (Natural Geographic, 2022). Maanjäristyksien ja tulivuoritoiminnan runsaus johtuu siitä, että tulirengas kulkee mukaillen tektonisten laattojen saumakohtia.  

Kartallani (kuva 3) esitetään tulivuorien jakautumista maailmalle, jonka lisäksi siinä on korostettu Maan tunnetut kalderat. Kaldera, tunnetaan myös nimellä romahduskraatteri, on tuliperäinen, romahtaneen tulivuoren, jäännösmuodostuma. Tulivuoren magmapesäkkeen tyhjentyminen purkautumisen tai purkautumisten myötä johtaa sen yläpuolella olevan rakenteen romahtamiseen muodostaen kraatterimaisen painanteen. Kalderan reunoilla voi esiintyä tuliperäisiä purkautumisreittejä. Kaldera voi myös täyttyä vedellä, jolloin voidaan puhua myös kraatterijärvestä. 

Kuva 4. 2000-luvulla Maahan iskeytyneet tai löydetyt meteoriitit luokiteltuna niiden massan mukaan.

Meteoriitit ovat Maahan (tai muun taivaankappaleen pinnalle) syöksyneitä kivisiä tai metallisia meteoroideja tai asteroideja (tieteen termipankki, 2023). Meteoriittien koko vaihtelee huomattavasti hiekanjyvän kokoisista partikkeleista ja halkaisijaltaan satoja kilometrejä suuriin asteroideihin (NASA, 2017). Maan pinnalle iskeytyy päivittäin hiekan jyvänkokoisia partikkeleita, mutta suurempia taivaan kappaleita huomattavasti harvemmin. Kartalta (kuva 4) havaitaan yli 35 kilogramman meteoriittien olevan huomattavasti harvinaisempia kuin 1 kg-34,2 kg:n kappaleiden. Tätä pienimpiä meteoriitteja ei ole niiden yleisyyden takia merkitty kartalle. Henkilöauton kokoisia taivaan kappaleita iskeytyy noin vuoden välein ja jalkapallokentän kokoisia noin 2 000 vuoden välein (NASA, 2017). Tietenkään taivaankappaleet, kuten eivät muutkaan luonnonilmiöt ja –hasardit noudata kalenterivuosia, vaan aika-arviot perustuvat tutkimukseen ja havaintoihin, niistä laskettuihin keskiarvoihin ja todennäköisyyksiin.  

Kartalle (kuva 4) on merkitty 2000-luvun aikana sekä Maahan iskeytyneet (49 kappaletta) että vasta 2000-luvun aikana löytyneet meteoriitit (1756 kappaletta). Meteoriittien havaitseminen ja tunnistaminen maastosta saattaa olla hankalaa ammattilaisellekin (Geologia.fi) ja niiden löytyminen tietynkaltaisista ympäristöistä on huomattavasti todennäköisempää kuin toisista. Erityisesti aavikoilla, joissa kasvillisuutta on vähän tai ei lainkaan. Tämä selittää meteoriittien löytymisen keskittymisen Afrikan Saharasta, Arabian niemimaalta, Australian länsi- ja lounaisosista, Antarktikselta, Etelä- ja Pohjois-Amerikan aavikoilta sekä osista Euraasiaa. 

Karttojen (kuvat 2, 3 & 4) avulla voisi opettaa lukuisia muitakin maantieteellisiä asioita ja ilmiöitä, kuten käydä tarkemmin läpi vulkanismin ja seismisyyden yhteyttä yhdessä laattatektoniikan kanssa tai perehtyä siihen, minkälaisissa ympäristöissä meteoriitit säilyvät parhaiten.  

Hyviä ja huonoja karttoja 

Internetin ihmeellinen maailma on täynnä toinen toistaan näyttävämpiä karttoja. Karttoja on laadittu esittämään lukuisia eri asioita ja karttojen visuaalisessa ilmeessä korostetaan eri elementtejä riippuen kartan laatijasta ja kartan tarkoituksesta. Vaikka pystyin selittämään karttojeni avulla Tyynenmeren tulirenkaasta, National Geographic esitteli asiaa hyvin erilaisella kartalla.  

Toisaalta internetin syövereistä löytyy myös lukemattomasti huonoja, harhaan johtavia tai kokonaan kelvottomia. Karttoja saatetaan myös käyttää (tarkoituksella tai tarkoituksetta) johtamaan ihmisiä harhaan. Karttojen informaatio tai esitystapa (, kuten valittu karttaprojektio tai symbolit) voivat ilman huolellista tarkastelua antaa virheellistä tietoa tai vääristäviä mielikuvia ilmiöstä, jota kartoilla esitetään. Sukelsin verkon syövereihin vertaillakseni omia karttojani muiden visuaalisiin esityksiin. 

Lopuksi vielä haluan antaa shout-outin Facebook:sta löytyvälle Huonojen karttojen terapiakerho -ryhmälle! Ryhmässä jaetaan vain ja ainoastaan huonoja karttoja, jotka naurattavat, itkettävät ja saavat aikaan piston sydämessä.  

Lähteet: 

Tieteen termipankki. (2023). Geologia: meteoriitti. Haettu 23.2.2023 osoitteesta https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:meteoriitti.  

National Aeronautics and Space Administration NASA. (Viimeisin muokkaus 2017). Asteroid Fast Facts. Haettu 23.2.2023 osoitteesta https://www.nasa.gov/mission_pages/asteroids/overview/fastfacts.html.  

Geologia.fi. (n.d.). Meteoriitti. Haettu 23.2.2023 osoitteesta https://www.geologia.fi/glossary/meteoriitti-2/.  

Natural Geographic. (Viimeisin muokkaus 15.7.2022). Plate Tectonics and the Ring of Fire. Haettu 23.2.2023 osoitteesta https://education.nationalgeographic.org/resource/plate-tectonics-ring-fire/.  

Nyrönen, T. (22.2.2023) Luento 6. Lämmittelyä talvisäässä, sekä laattatektoniikkaa. 23.2. [blogikirjoitus]. Tytin blogi. https://blogs.helsinki.fi/tyttinyr/2023/02/23/luento-6-lammittelya-talvisaassa-seka-laattatektoniikkaa-23-2/.

Rinkinen, K. (22.2.2023). 6. harjoituskerta 22.2.2023 [blogikirjoitus]. Kerttu’s blog. https://blogs.helsinki.fi/rkerttu/2023/02/22/6-harjoituskerta-22-2-2023/.

Kurssikerta 1

Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi kurssisuoritukseen liittyvät asiat ja kerrattiin paikkatietoaineiston perusasioita sijainti- ja ominaisuustiedosta rasteri- ja vektoriaineistoihin. Pääsimme myös itse “tosi toimiin” ja käyttämään QGIS-ohjelmistoa. Ensimmäisen harjoituksen parissa menikin melkein koko loppu tunti, mutta sen tultua valmiiksi oli QGIS:n toiminnot ja työkalut jo huomattavasti tutumman tuntuisia. Toisaalta uskon, että menee vielä kauan ennen kuin QGIS:n käyttäminen sujuu mutkattomasti. On vielä paljon opittavaa ja todennäköisesti useampia turhautumisia edessä. Onneksi apua saa, kun vain kysyy.  

kuva 1: Ensimmäinen harjoitus. Nitrogen Inputs in HELCOM Countries.

Tämän kurssikerran tehtävänä oli hyödyntää Suomen kuntien tietokantaa ja tuota valitsemastasi aineistosta koropleettikartta. vaihtoehtoja oli useampi, joista päädyin ensimmäiseen: “Lataa kurssikansiosta Suomen kunnat -kartta. Tarkastele valmista valikoimaa muuttujia ja visualisoi niistä mieleisesi”, koska halusin keskittyä vielä harjoittelemaan ja kertaamaan itse ohjelmiston käyttämistä.  Kurssiblogissaan Tatu kirjoittaa “tärkeintä oli ymmärtää mistä eri työkalut löytyvät ja kuinka niitä voi hyödyntää”. Olen täysin samaa mieltä.  Alun kankeudesta huolimatta kartan tuottaminen sujui huomattavasti ketterämmin kuin harjoituksessa, jonka teimme kurssikerran aikana yhdessä. Myönnettäköön, että jouduin pariin otteeseen palaamaan ohjeisiin. 

Kuva 2: Ensimmäinen tehtävä. Kartta ruotsinkielisten osuudesta Suomen kunnissa vuonna 2015.

Laadin kartan ruotsinkielisten osuudesta Suomen kunnissa. Kurssin Moodle sivulta lataamani aineisto (kartta, muuttujat, tms.) olivat vuodelta 2015. Laatimallani kartalla havaitaan selkeästi ruotsinkielisen väestön voimakas keskittyminen Suomen eteläisiin, lounaisiin ja läntisiin rannikkokuntiin. Muualla Suomessa ruotsinkielisten osuus on 0–12 %. Suomenruotsalainen väestö on keskittynyt Svenskfinlandiin, joka viittaa Manner-Suomen kaksikielisiä kuntia Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Varsinaisuomessa ja ruotsinkielisiä yksikielisiä kuntia Ahvenanmaalla. Näitä kuntia on yhteensä 49. (Saarenmaa, 2021).  

Lähteet: 

Jentze T. (23.1.2022). Luento 1 – 18.1.2023 [blogikirjoitus]. MAA-203 Tatu. https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/01/23/luento-1-18-1-2023/

Saarenmaa, K. (5.11.2021). Ruotsinkielisillä keskimääräistä enemmän lapsia – jo lähes puolet kaksikielisiä. Tieto & Trendit.