Queenin ja Blinnin artikkeli on vuodelta 1993, mutta se esittelee edelleenkin käyttökelpoista tietoa geoinformatiikkaan liittyen. Artikkelin sisällössä on paljon vanhaa tuttua, mutta myös jotain uusia asioita. Vanhojenkin asioiden lukeminen palauttaa mieliin jo aikaisemmin opitun tiedon.
Artikkeli määrittelee alussa GIS:n olevan tietokoneympäristössä toimiva ohjelma, jolla voidaan kerätä, varastoida, analysoida ja esittää karttaan liitettyä alueellista tietoa. GIS:n tarvitaan tietokonelaitteiston ja paikkatietoohjelmiston lisäksi paikkatietoaineistoa ja käyttäjä. Tämän lisäksi artikkeli esittelee GIS:n muita ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Nämä asiat ovat itselleni jo aikaisemmin tuttuja, kuten Mert Sasioglukin toteaa blogissaan. Artikkelissa esitellään uutena tietona kuitenkin yksityiskohtaisesti erilaisia ohjelmia ja niiden eroja GIS:iin.
Perinteisen kartan ja geoinformatiikan avulla tehtyjen karttojen välillä on monia eroja. Useimmat eroista kuitenkin suosivat GIS:n avulla tehtyjä karttoja. GIS karttojen tietoaineistoa on nopeampaa ja helpompaa päivittää kuin perinteisten karttojen ja GIS karttoihin voidaan helposti vaihtaa koordinaattijärjestelmä toisin kuin perinteiseen karttaan. GIS tajoaa myös moninaisempia analyysejä, joita kartta-aineistolle voidaan tehdä. GIS:n avulla voidaan myös yhdistää eri karttatasoja ja jättää turhia pois juuri halutun karttaesityksen mukaisesti. Perinteisellä kartalla tämä on vaivanloisempaa. GIS:n avulla karttaa on myös helpompi päivittää eikä koko karttaa tarvitse piirtää uudelleen niin kuin perinteisten karttojen kohdalla. Uusi tekniikka mahdollistaa myös sen, että kartta-aineistoa on helppoa kopioida ja jakaa useiden käyttäjien kesken, joka taas on hankalaa perinteisen kartan kohdalla. GIS pohjaisten karttojen yleiskustannukset ovat kuitenkin suuremmat kuin perinteisen kartan. GIS:n haittapuolena on myös se, että karttojen tekeminen vaatii aina tietoteknisen ympäristön, joka muuttuu nopeasti.
GIS:n voidaan kerätä ja varastoida paikkatietoa joko rasteri- tai vektorimuotoisena. Rasterimuodossa karttaesitys muodostuu ruuduista, joissa jokaisessa on sijainti- ja ominaisuustieto. Haastavaa tämän muodon käytössä on ruutujen koon valinta sopivaksi. Vektorimuotoinen aineisto taas koostuu pisteistä, viivoista ja monikulmioista, joihin on liitetty myös sijainti- ja ominaisuustieto. Vektorimuotoisen aineiston alueet alkavat ja päättyvät aina samaan koordinaattipisteeseen.
Overlay-analyysi on yksi GIS:n työkalu, jolla eri karttatasot voidaan laittaa päällekkäin. Sitä voidaan käyttää hyödyksi erilaisia karttaesityksiä tehtäessä. Voidaan esimerkiksi tehdä tiekartta, johon valitaan tähän karttaesitykseen sopivat karttatasot ja kootaan ne päällekkäin. Tämän työkalun avulla erilaisia ilmiöitä voidaan myös vertailla keskenään, kuten laitettaessa maaperäkartta ja maastokartta päällekkäin. Näin voidaan havaita esimerkiksi minkälaiset maaperät ovat suotuisia viljelylle ja minkälaiset asumiselle.
Lähde: Sasioglu, M. 2011. Mert Sasioglun blogi. https://blogs.helsinki.fi/sasioglu/