Avio- ja avoliittojen osuus on selvästi vähentynyt
Yksinäisten miesten tuntema kaipuu saada seksikumppani, puoliso tai lapsia on herättänyt kiivasta keskustelua. Tilanne koskettaa yhä useampia suomalaisia, sekä naisia että miehiä.
Vuonna 1990 melkein kahdeksan kymmenestä 35-49-vuotiaasta asui puolison kanssa joko avio- tai avoliitossa. Nykyään vastaava määrä on selvästi vähentynyt, jopa seitsemällä prosenttiyksiköllä.
Liitossa elämäinen on vähentynyt erityisesti kolme- ja nelikymppisten miesten kohdalla. Iän myötä tilanne kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi: Vanhemmilla miehillä on paljon useammin puoliso naisiin verrattuna.
Miehen lastenhankinta kulkee miltei väistämättä naiskumppanin kautta. Nainen voi ainakin teoriassa yrittää tulla raskaaksi ilman vakituista kumppania tai adoptoida lapsen yksin. Yksinäisellä miehellä tätä vaihtoehtoa ei ole, sillä myös adoptiossa suhtaudutaan heihin nykyään epäilevästi.
Jos 30-44-vuotiaalla suomalaismiehellä ei ole lapsia, hän ei myöskään useimmiten elä avo- tai avioliitossa tai rekisteröityneessä parisuhteessa. Joka kolmas tämän ikäinen lapseton mies ei ole ylipäänsä elämänsä aikana elänyt parisuhteessa. Lapsettomista, 30-44-vuotiaista naisista paljon harvempi, vain joka viides, ei ollut koskaan elänyt liitossa. Tiedot ovat Väestöliiton lastenhankintaa selvittävästä perhebarometrikyselystä.
Kyselyssä tiedusteliin myös, oliko vastaaja kokenut vahvaa kaipuuta saada oma lapsi. Valtaosa 30–44-vuotiaista lapsettomista ja ilman puolisoa elävistä naisista oli tuntenut lapsen kaipuuta. Yksinäisen miehen kohdalla nämä tuntemukset olivat harvinaisempia – ja kynnys ilmoittaa niistä oletettavasti myös korkeampi. Silti joka kolmas lapseton, yksin elävä mies kertoi kaivanneensa omia lapsia joskus tai usein. Vain joka kuudes yksin elävä mies ilmoitti lapsettomuuden omaksi ihanteekseen, kun taas selvä enemmistö piti kahta tai kolmea lasta itselleen ihanteellisena.
Eläminen vailla vakituista kumppania on siis kasvava ilmiö, joka osittain kulkee käsi kädessä ei-toivotun lapsettomuuden kanssa. Puolison puute ja lapsen kaipuu koskettavat sekä miehiä että naisia. Yksinäinen mies voi kaivata lapsia siinä missä naiset voivat kaivata seksiä. Voi olla, että naiset kärsivät keskimäärin enemmän lapsen puutteesta ja miehet taas enemmän yhdyntöjen puutteesta. Silti ei kannata unohtaa sitä suurta vaihtelua, jota näissä asioissa esiintyy yksilöiden ja elämäntilanteiden välillä.
Sukupuolten välinen syyttely tai vastakkainasettelu ei johda pitkälle. On myöskin väärin väittää, etteikö yhteiskuntapolitiikalla voisi vaikuttaa ihmisten perheellistymiseen. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi näyttäytyy korkean lapsettomuuden ja korkeiden avioerolukujen maana. Ja jos kerran yksin eläviä on nyt enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten, heidän määränsä voisi hyvin tulevaisuudessa jälleen pienentyä.
Anneli Miettinen ja Anna Rotkirch
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
Julkaistu HS Mielipidesivulla sunnuntaina 290209
