Viimeinen viikko, LG JJE.

Tällä viikolla meillä on vuorossa itsenäisempää työskentelyä. Iso osa viikon tehtävän tekemiseen meni paikkatietoikkunan selaamiseen. Paikkatietoikkunan käyttäminen pitkästä aikaa tuntui hieman kankealta, enkä ollut löytää korkeuskäyrällistä karttapohjaa, sillä etsin sitä väärästä valikosta – karttavalikosta. Lopulta kuitenkin huomasin erillisen palkin ruudun alaosassa ja homma helpottui huomattavasti.

Anyways. Lähdin tarkastelemaan kotikorpikainuuta, sillä tiesin sen kuuluvan Vaara-Suomeen ja täten omaavan huomattavia korkeusvaihteluita. Tarkemmin sanottuna tarkastelin vielä vanhan kotikuntani Puolangan erinäisiä vaaranyppylöitä.

Hetken paikkatietoikkunaa selatessani löysin sopivan vaaran – Satasormen. Tulisin nimeämään tämän fiktiivisen laskettelukeskuksen myös kyseisen paikan mukaan. Ensimmäinen ajatus oli rakentaa kuvitteellinen laskettelukeskukseni Talkkunaharjun rinteille Satasormen viereen, mutta päädyin lopulta tutkimaankin tarkemmin Satasormea, sen rinteissä oli mututuntuman mukaan enemmän variaatiota. Ainakin näin päättelin paikkatietoikkunan korkeuskäyristä.

Tämä koko vaarakompleksi sijaitsee Puolangan kunnassa reilun parinkymmenen kilometrin päässä kuntakeskuksesta. Paikka on kyllä hieman huono ehkä perustaa uusi laskettelukeskus siinä mielessä, että Puolangalla sijaitsee jo valmiiksi Paljakka -niminen laskettelukeskus, kuin myös naapurikunnassa Hyrynsalmella, ns. “naapurivaaralla” Ukkohalla -niminen laskettelukeskus. Kyseiset kunnat eivät myöskään ole kauhean elinvoimaisia ja ovat suhteellisen kaukana kaupunkikeskuksista, joten asiakkaiden haaliminen alueelle saattaisi olla vaikeaa. Noh, joka tapauksessa halusin tutkia tarkemmin itselleni tuttuja seutuja ja konkretisoida harjoitusta tutkimalla entisen kotikuntani maita ja mantuja. Tärkeämpää tehtävässä on mielestäni osata käyttää GIS:iä kuin oikeasti syvällisesti analysoida luotua kokonaisuutta.

Kuva 1. Edellä mainittu vaarakompleksi esitettynä kartalla paikkatietoikkunassa.

Latasin kartan aineiston paitulista ja toin sen ArcGis:siin. Tämän jälkeen tein aineistosta vinovalovarjosteen (Hillshade) ja lisäsin aineistoon Contour -toiminnolla korkeuskäyrät. Määritin Slope- ja Aspect -toiminnoilla tämän oman vaarani rinteidenaukeamissuunnat, sekä näiden rinteiden jyrkkyydet. Alla kuva rinteen aukeamissuunnista ja selitteet. Tästä aspect-tasosta oli ehkä hieman apua siihen, kun mietti että miten rinteet suuntaisi, mutta en sitä kyllä mitenkään samanaikaisesti peilannut rinteitä piirtäessäni.

 

Kuvat 3 & 4. Aspect-taso ja sen selitteet.

Slope-työkalun mukaan Satasormen pohjoispuolella olevissa mäissä tuntui olevan kiitettävän paljon variaatiota. Alla kehno karttakuva (kuva 5) Satasormesta. Mitä tummempi alue on, niin sitä jyrkempi vaaran rinne on siltä kohdalta.

Sain vinkin viikon harjoitusohjeesta käyttää reclassify-työkalua, jotta voisin helposti määrittää rinteiden jyrkkyydet kartalle ja täten piirtää ne vain tämän perusteella. Ajoin reclassify -työkalun ja vaihdoin vielä väritkin rinteiden jyrkkyyttä vastaaviin väreihin. Tummanruskein väri alkuperäisessä slope-tasossa vastasi todellisuudessa punaista rinnettä sen luokittelun mukaan mitä laskettelukeskukset käyttävät. Seuraavaksi tummin väri taas vastasi sinistä rinnettä jne. Tämä uudelleen reclassify työkalulla määritelty slope-karttapohja on kuvattuna alla (kuva 6).

Taulukko 1. Reclassify-parametrit mitkä vastaavat rinteiden jyrkkyyksiä. Luvut vastaavat rinteiden jyrkkyysprosentteja.

0-2 vastaa kartalla (kuva 6) hiekankeltaista, mikä on ihan tasainen maa.

2-5 astetta vastaa kirkkaampaa keltaista, muhkurempaa maata.

5-15 vastaa vihreää, eli loivaa, erittäin helppoa mäkeä.

15-25 vastaa sinistä mäkeä, mikä on vielä helppo, mutta kuitenkin jyrkempi kuin vihreä mäki.

25-45 vastaa punaista mäkeä, mikä luokitellaan keskivaikeaksi rinteeksi.

45-100 taasen vastaa mustaa eli vaikeaa rinnettä. Tällaisia ei minun tutkimusalueellani esiintynyt yhtäkään kappaletta.

Kuva 5. Slope-työkalun alunperin visualisoimat jyrkkyyserot.

Kuva 6. Laskettelukeskusten käyttämän rinteenjyrkkyysskaalan mukaan uudelleen parametroitu Slope-alusta. Rinteiden piirtäminen kartalle oli helppoa tämän slope-alustan avulla.

Alla lopullinen karttaesitys (kuva 7), minkä sain luotua. Loin hotellit ja ravintolat lähelle alarinnettä, tasaisemmalle maastolle. Parkkipaikan sijoitin järvenrantaan. Mielestäni rinteistä pääosin tuli aika hyvän mittaisia – ehkä? En ole itse lasketellut ala-asteen jälkeen, mutta niiden pituuteen olen kohtuullisen tyytyväinen. Paikalle johtavan tien loin jonkin paikalle vievän valmiin maan/maastotien pohjalle. Alue jäi kyllä hieman pelkistetyn näköiseksi, mutta koen olevani siihen tarpeeksi tyytyväinen. Annan itselleni viikon tehtävästä arvosanaksi “ihan ok”.

Koitin avata karttaesityksen 3D-näkymässä, luoda uuden local scenen. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja lensin mereen päiväntasaajan tuntumaan. Loogisesti nopeasti pääteltynä tämä oli koordinaattijärjestelmän nollapiste, 0°N/S 0°W/E mistä käytetään nopean googlauksen mukaan nimeä null island, pieni hauska fakta tähän väliin. Eihän tietenkään png tiedostollani ole koordinaatteja. Siitä en ole varma, miten saisin koordinaatit valmiiseen karttaesitykseen, sillä KK7 databasesta ei löytynyt Layouttia jonka olisi voinut visualisoida 3D-tilassa. Ainoa, minkä sain näkymään 3D-tilassa oli alkuperäinen korkeusmalli, mutta en viitsinyt edes ottaa siitä screenshottia.

Kuva 7. Satasormen laskettelukeskus – hupia koko perheelle.

Ylipäätään tehtävän tekeminen aloittaminen tuntui vähän apua – sormi suussa ja suru puussa meiningiltä. Kuitenkin alkupaniikin jälkeen huomasin osaavanikin erinäisiä asioita ja viikkotehtävän loppupuolella karttakuvan luomista tehtävä tuntui rutiininomaiselta. Tehtävä taittui kuin taittuikin lopulta semihelposti, kun seurasi hieman edellisten viikon harjoitusohjeita ja omaa mutua. Kurssi on antanut ja opettanut paljon, mutta vielä on paljon opittavaa jäljellä.

Eipä siinä, näihin kuviin ja tunnelmiin & uusia GIS-haasteita kohti. Kiitos kurssista.