Kurssikerta 3. Timantit on ikuisia. Eikä ne tulvatkaan minnekään katoa.

Posted on by

Timantit on ikuisia, ja toisiakos se ärsyttää.

Teimme harjoituksen, jossa yhdistettiin erilaisia tietokantoja yhteen eri lähteistä, sekä päivitimme olemassa olevaa dataa. Lopputulos oli kiltisti esitetty kurssiblogissa Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia kuvana, jossa Afrikan kartalle on sijoitettu timanttikaivoksia, konfliktialueita laajuuksineen sekä öljykenttiä. Ohessa pohdintaa kartasta ja sen pohjalla olevan datan käyttömahdollisuuksista.

afrikka_kartta

Kuva kurssiblogissa sijaitsevasta Afrikan kartasta.

Tutkia voisi samalle alueelle osuvan konfliktin ja timanttikaivantojen löytymisen ja aloituksen ajoitusta, esim. vuoden sisään kaivantojen löytymisestä ja viiden vuoden sisään aloituksesta. Mikäli konflikti osuu ajallisesti yhteen kaivosten kanssa, voisi olla mielekästä katsoa millaisen tuottavuusluokittelun kaivos on saanut. Mikäli kyseessä on erittäin tuottava toiminta, voisi katsoa konfliktin levinneisyyttä. Tai ylipäätään verrata ajallisesti yhteensopivia tuloksia ja konfliktien laajuuksia käyttäen tuottavuusluokitteluja hyväksi (jos tuottavuus korkea, onko konfliktin laajuus korkea, korrelaatioita?). Erittäin kiinnostavana pitäisin tuloksia niistä konflikteista, jotka sopivat ajallisesti löytämisen ja kaivannon aloittamisen välille. Ajatus taustalla on tietenkin kiista siitä, kuka ja miten luonnonvaroja saa/ei saa käyttää..

Jos konfliktit ovat olleet jo ennen kaivantojen löytymistä tai aloitusta, ei liene mielevää ajatella konfliktien suoranaisesti johtuvan näistä luonnonvaroista, vaan jostain muusta (erilaisten kulttuuristen ryhmien yhteentörmäys [varsinkin ottaen huomioon Afrikan sisällä, jossa monet valtioiden rajatkin ovat lähinnä tekemällä tehtyjä siirtomaavallan aikaisia näennäisiä rajoja], uskonto, kapina valtiovaltaa vastaan, yms.). Tästä hyvänä esimerkkinä oli oheislukemistossakin tarjottu artikkeli Population Size, Concentration, and Civil War. A Geographigally Disaggregated Analysis., jonka mukaan valtioilla voi olla riskitekijöitä konflikteihin, joita ovat muun muassa kaupunkien tai muiden väestökeskittymien koko, sekä niiden sijainti maan pääkaupunkiin nähden (lähempänä rajaa olevilla riski suurempi kuin lähellä pääkaupunkia olevilla) sekä alueella olevat tieverkot ja niiden kunto. Tietenkin, jos lisätään artikkelin ajatus väestökeskittymistä sekä niiden etäisyydestä, ja jos vielä lisättäisiin tähän luonnonvaroja hyödyntävien kaivosten (esimerkiksi ne timanttikaivokset) sijainnit, voisi syntyvästä kuvaajasta saada vieläkin enemmän irti. Tai sitten kyseessä olisi kuvaaja niin täynnä informaatiota, että itkisin spontaanisti. Mutta mielenkiintoinen ajatus silti.

Öljyn suhteen toimisin samalla tavalla, samoin muuttujin. Ja eipäskun, voisiko vielä saada tietoa mikä (monikansallinen) suuryhtiö on missäkin kaivelemassa!? Ihan vaan taas että saisi itkun aikaan..

Tuhansien järvien maa, tulviakin ne puskuroivat.

Kurssikerran itsenäisesti tehtävä työ oli mielenkiintoinen. Sai (no okei, piti jopa) tehdä ihan itse! Ja sehän sujui varsin kivasti jo. Ei mitenkään poikkeuksellista siltikään, kuten aina ennenkin, suurimmat ongelmat tuntuivat syntyvän a) tallennuksen ja b) kartan ulkonäköön liittyvien seikkojen kanssa. En ymmärrä kuinka vaikeaa voi muka olla tuon tallentelemisen ymmärtäminen?! Milloin olen tallentanut vain jonkun dataa sisältävän taulukon (hyvässä lykyssä jonkin pienen kyselyosuuden) ja milloin tehdyssä kartasta puuttuu objekteja, koska olen valikoinut ne…ööö..jostain. Mitä ei ole. Olen toivoton. Tabit ja worit, ja mitä niitä nyt on.. Näitä lukuun ottamatta työskentely oli jo mielekästä ja palkitsevaa. Tanssahdellen kotiin kampukselta, näitä kokemuksia lisää!

Lopputulos on kartta, jossa näkyvät aluejakojen sisällä järvisyysprosentti (pylväinä) sekä tulvaindeksi (väripinnoin). Halusin avata edes hieman mitä tulvaindeksi merkitsee jo kartan legendaan. Tulvaindeksi sinänsä toki antaa osviittaa, että jollain paikalla tulvii enemmän tai vähemmän, mutta edes hieman avattuna oletan siitä saatavan edes hiukan enemmän irti.

valuma_värikorjaus

Luokkia valitsin viisi, sillä se on vielä hyvin erotettavissa. Jakauma meille oli tehty jo valmiiksi histogrammiksi, mutta silti vein sen itse histogrammityökaluun ja päädyin sen perusteella valitsemaan luonnolliset luokat. Kyllä, aineisto oli paljon vinon jakauman mukainen, mutta sisälsi silti hyppyjä. Joten ei, en pitänyt tavasta jolla se jätti mm. tulvivimman alueen pois, kun käytti vinon jakauman luokitteluun sopivia luokkia. Siispä kohtelu epämääräisenä ja luonnolliset luokat.

Kartan värimaailman valitsin sinertäväksi, pylväät selvästi enemmän vihertävänä. Kartalta muutin rantaviivan värin mustasta harmaaksi, jolloin katse kiinnittyy enemmän itse kartan sisältöön, eikä niinkään lähde hakemaan esim. valtioiden rajoja. Myös jokien ja järvien värin haalensin. Monta kertaa mietin pitäisikö jokien ja järvien kuultaa väripinnan läpi, mutta se mielestäni lähinnä sekoitti kartan ulkoasua. Legendan tein kaksiosaiseksi, sekä muutin sitä vielä hieman paintissa (esim. erikokoiset pylväät legendaan), se kun on nopeaa ja ohjelma tuttu. 🙂

Kartalta oli mielestäni hyvin helppo huomata heti, että tulvaindeksin ollessa pieni järvisyysprosentti on suuri. Tässä huomaa järvien “puskurointikyvyn” eli mahdollisuuden varastoida vettä paremmin kuin jokien. Sama on huomattu mm. Minnin Blogissa “Jokien kyky varastoida vettä ei ole järvien tasoinen ja tulvat ovatkin todennäköisesti yleensä tulosta jokien tulvimisesta.  Näillä alueilla sademäärät lienevät muutenkin suurempia meren läheisyyden vuoksi.” Lähellä rannikkoa olevat alueet (Pohjanmaa ja etelärannikko) ovatkin siis selvästi tulvaherkempiä. Tässä olisi nyt ollut tietenkin hyvä tuki analyysille niiden järvien ja jokien näkyminen kartalla. Olen idiootti! Jokien ja järvien lisäksi valuma-alueen koko näyttää vaikuttavan tulvaherkkyyteen (mitä pienempi, sitä tulvaherkempi).

 Opittua ja pohdituttavaa

Osaan jos yritän! Tarvitsen malttia. Olen positiivinen ja onnistun. Ja kun teen monta kertaa saman (koska en tallentanut tai jotain muuta vastaavaa), opin ihan varmasti. Ihan totta. Niin siinä on käynyt. Harmittelen nyt vain sitä, etten laittanut niitä hiiskatin jokia ja järviä näkyville. Sen OLISI voinut tehdä vaikka niin, että olisi laittanut ne haaleammalla sinisellä kuin mitä ne alkuperäisesti olivat. Olenpa ainakin oppinut huomaamaan puutteita tekemisissäni, hyvä alku kai sekin 😉

Nyt mietin vain sitä, miten minusta voi tulla koskaan hyvä opettaja, jos vastausten sijaan minulla on vain kysymyksiä? Miljoonittain kysymyksiä..

Lähteet:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *