Miten yliopistolle käy instituutiona, kun oppiminen ja tiedonhaku siirtyy yhä enemmän verkkoon? Wikiversityn kaltaisten verkkosivustojen käytön yleistyminen merkitsee sitä, että yliopistojen monopoli erikoisalojen tiedon tarjoajana on uhattuna. Pelkät tutkintojen laillistajan ja tutkijoiden työhuoneiden tarjoajan roolit tuntuvat riittämättömiltä tehtäviltä yliopistolle.
Viime kesänä silmiin sattui uutinen, missä kerrottiin muokkaussodasta englanninkielisen Wikipedian artikkelissa Rorschachin musteläiskätestistä. Koska kuvia musteläiskistä ei ole enää suojattu tekijänoikeuslailla, ei ole mitään laillista estettä olla liittämättä niitä Wikipedia-artikkelin yhteyteen. American psychological association taas vastustaa testin julkaisua, koska se muuttaisi testin toimivuutta.
Monet koulutusalat ja oppiaineet joutuvat miettimään asemaansa ja rooliansa radikaalisti uudelleen, kun avoimet kurssi- ja oppimateriaalit yleistyvät.
Ymmärtääkseni kyse on siitä, että musteläiskätesti ei toimisi enää samalla tavalla, jos suuri osa testin tekevistä ihmisistä tuntee testin kuvat ennalta. Jos he ovat nähneet kuvat etukäteen ja lisäksi lukeneet minkälaisia vastauksia testissä kannattaa välttää, testitulokset olisivat erilaisia. Rorschachin testi ei kuitenkaan ole ollut koskaan salainen. On tarvinnut vain kävellä kirjastoon ja avata oikea opus psykologia-aiheisten kirjojen hyllystä. Mikä merkitys sillä on, että nyt kuvien näkeminen on huomattavasti helpompaa eikä vaadi mitään erityistä kulttuurista pääomaa?
Rorschach-kiista on hyvä esimerkki, miten eri instituutiot joilla on ollut aikaisemmin portinvartijatyyppistä valtaa, menettävät sitä Wikipedia- ja Wikiopisto-tyyppisten projektien myötä. Se, millaisia haasteita tämä kehitys tuo yliopistoille, riippuu tietysti siitä, miten paljon kullakin tieteenalalla on portinvartijatyyppistä tietoa, ja miten paljon tutkintoon liittyvä koulutus opettaa menetelmiä tai muita taitoja. Varmaa kuitenkin on, että monet koulutusalat ja oppiaineet joutuvat miettimään asemaansa ja rooliansa radikaalisti uudelleen, kun avoimet kurssi- ja oppimateriaalit yleistyvät. Toisaalta monet yliopistot ovat jo tällä hetkellä edelläkävijöitä avointen kurssimateriaalien tarjoajana (esim. MIT:n OpenCourseWare). Toiveikkaasti voisi ajatella, että avointen kurssimateriaalien yleistyminen merkitsisi ainoastaan uudenlaista yhtenevyyttä yliopiston perustehtävien, opetuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, välillä
Hyviä kysymyksiä, mutta katson kuitenkin että kurssimateriaalien sijaan olennaisempaa on tutkimustiedon julkisuus. Ymmärtääkseni suomalaisten korkeakoulujen opetus perustuu etupäässä tieteelliseen tutkimustietoon, joka on tähänkin asti ollut aina julkista ja Hy:n tapauksessa jatkossa myös avoimesti verkostakin luettavissa, avoimen julkaisuarkiston kautta. Eli olen kanssasi eri mieltä siitä, miten moni suomalainen koulutusala tai oppiaine joutuu pohtimaan omaa asemaansa suljetun tai hankalasti saatavilla olevan tiedon portinvartijana.
Mutta toivon sen sijaan, että uudet ja avoimet tutkimustiedon julkaisumallit rohkaisisivat akateemista henkilöstöä julkaisemaan myös muut materiaalinsa avoimeen verkkoon. Liian monet hyvät luentokalvot jaellaan edelleen Moodlen tms. salasanalla suojatun sivuston kautta. Nyt olisikin hyvä hetki avata opetusta tutkimuksen imussa, eli luoda toimivat käytänteet ja helppokäyttöiset tekniikat avoimille oppimateriaaliarkistoille!