Quo vadis Suomi? -ajatuksia Online Educa 2010 konferenssista

Kävin joulukuussa jo 16 kertaa järjestetyssä Online Educa Berlin –konferenssissa, joka järjestäjien mukaan oli ”suurin ja mahtavin” kautta aikojen. Olen itse ollut edellisen kerran Berliinissä 2000-luvun alussa ja siihen verrattuna  nyt oli mukana osallistujia 108 maasta ja silmiinpistävää oli ainakin afrikkalaisten ja pohjois-amerikkalaisten osallistujien määrän kasvu.  Konferenssi onkin muuttunut eurooppalaisen opetusteknologiaosaamisen näyttämöstä täysin maailmanlaajuiseksi estraadiksi.

Konferenssin avauspuheenvuorossa nostettiin Suomi ja suomalainen menestys PISA-tuloksissa  näyttävästi esiin, ja hetken aikaa kuljimme rinta rottingilla ylpeänä suomalaisuudesta. Ylpeyteni koki kuitenkin päivien mittaan kolauksen, sillä aika paljon meillä suomalaisilla on kuitenkin tekemistä oppimateriaalien avoimuudessa, kansallisessa videomateriaalipalvelussa tai mobiileissa oppilaitosratkaisuissa.

1)      Digitaalinen oppimateriaali käyttöön ja avoimeksi kaikille

Norjassa on valtion tasolla päätetty, että digitaalinen oppimateriaali perusopetuksessa tulee olla avointa kaikille. Kaikissa kunnissa, Osloa lukuun ottamatta, käytetään http://ndla.no sivuston oppimateriaaleja eikä tilata enää oppikirjoja oppilaille. Eri oppiaineiden opettajia on palkattu tekemään oppimateriaaleja, jotka julkaistaan Creative Commons-lisenssillä. Kirjankustantajat eivät luonnollisesti ole olleet valinnasta innoissaan, mutta muuten valinta on ollut menestys. Olisko tämä mahdollista Suomessa?

 

2)      Kaikkien yliopistojen ja korkeakoulujen yhteinen videoportaali

Ranskalainen yliopistojen yhteinen video-oppimateriaalikirjasto http://www.canal-u.tv ja unkarilainen http://videotorium.hu/ ovat esimerkkejä yliopistojen yhteisistä portaaleista, joiden kautta opettajat saavat jaettua videomateriaalinsa helposti ja opiskelijat löytävän samaa aihetta koskevia luentoja eri opettajilta. Kuunnellessani näitä käsitelleitä esityksiä Berliinissä, mietin kuinka kaukana me olemme vastaavasta Suomessa. Helsingin yliopistossa videoita tallennetaan Verkkovideopalveluun http://video.helsinki.fi ja  on ollut puhetta  omasta  HY-Tube:sta, joka helppokäyttöisyydessään vastaisi YouTubea. Opettajat saisivat omat videoleikkeensä napin painalluksella jakoon opiskelijoille  ja videot voisi linkittää tai upottaa oppimisympäristöihin. Kuitenkin olemme vielä kaukana toteutuksesta ja vielä kauempana kansallisesta kaikkia yliopistoja ja korkeakouluja, miksei koko koululaitosta,  opettajia ja opiskelijoita, palvelevasta videoportaalista!

Olisiko tämä mahdollista Suomessa?

3)      Yliopisto taskussa

Miltä tuntuisi, jos opiskelukalenteri, luennot, oppimateriaali, Moodle, kampuskartat, ilmoittautuminen, Unicafe, kirjastot jne. olisivat kaikki puhelimessasi, iPhonessa, iPadissa, Galaxyssa tai muussa mobiilipäätteessä helposti ja vaivattomasti.  Luentojen peruutukset, ruokalistat ja uusimmat yliopisto-uutiset ja tapahtumat tulisivat laitteeseen automaattisesti kampuksella liikkuessa – yliopisto olisi kuin taskussa tai ainakin omassa laukussa.  Stanfordin yliopistossa on opiskelijoiden ja henkilökunnan mahdollista ladata ilmaiseksi App-Storesta sovellus iPhoneensa, jonka jälkeen taskussa on mm.

  • yliopiston kartat (kampukset, rakennukset, bussilinjat, GPS-paikannin siitä missä olen?
  • hakemisto: etsi opiskelijaa, henkilökunnan jäsentä, tiedekuntaa (yhteystiedot tallennettavissa puhelimeen)
  • kurssit: selaa kursseja, lue niiden sisältöjä, ilmoittaudu, ota yhteys vastaavan proessoriin
  • liikunta/urheilu: saat uutiset, maalit ja ohjelmat kaikista yliopiston joukkueista ja lajeista
  • kuvat: ota kuvia, tallenna galleriaan, lähetä ystävälle, tallenna taustakuvaksi
  • videot: mitä Youtubessa on yliopistomme materiaalia
  • yliopistouutiset, lehdet, mainokset
  • iTunes: tuhansia Stanfordin yliopiston luentojen ääni- ja videotallenteita
  • kirjasto: etsi kirjaa, teosta, näe otteita sisällöstä, sijaintitiedot…

Tämän luvun otsikko “Yliopisto taskussa” nousi mieleeni opetusteknolgiakeskuksen alkuaikojen Mobiilioppiminen- hankkeesta, jossa lanseerattiin “Uniwap -yliopisto taskussa”  slogan.  Mobiilioppiminen hankkeessa kehitimme yhdessä Tampereen yliopiston Hypermedialaboratorion, Radiolinjan (nykyinen Elisa), ICL Invian (nykyinen Tieto)  sekä R5Visioinin kanssa  mobiilia oppimisympäristöä, mutta olimme silloin aikaamme edellä. Tuolloin ei opiskelijoilla ollut vielä tarvittavia laitteita ja yhteysnopeudetkin olivat kaukana tämänpäiväisistä.

Kysymykseni kuuluukin: Olisimmeko nyt valmiit omaan “iHelsinkiin”?

3 thoughts on “Quo vadis Suomi? -ajatuksia Online Educa 2010 konferenssista”

  1. Hmm…herättää ajatuksia

    No ainakin on yritetty, 2002 aloitettiin avoimen oppimateriaali-työkalun ja -tietovarannon kehittely, siitä tuli mm. ApuMatti.

    2007 tehtiin kansallinen videoviestintäselvitys, jonka lopputulemana oli mm. “tiekartta” ja siellä vahvasti esille noussut

    ” 1. Verkkovideopalvelun perustaminen kaikkien korkeakoulujen käyttöön
    olisi tarpeellista. Palvelun etuna olisi, että kaikilla osallisilla olisi
    käytössä samanlainen videoidenjakelutekniikka. Verkkovideoiden
    käyttö olisi helpompaa eri korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle.
    Palvelussa tulisi olla mm. hakupalvelu videoihin.”
    (Kansallinen videoviestintäselvitys s. 34 – http://ok.helsinki.fi/files/2009/01/videoviestintaselvitysverkko.pdf)

    Joten yhdyn kysymykseesi, Olisko tämä mahdollista Suomessa? 😉

Comments are closed.