Buffer ja suffer

Viidennen kurssikerran teemana oli bufferointi eli puskurointi, joka on tehokas keino laskea muun muassa kuinka monta kohdetta jää tietyn kokoisen säteen sisäpuolelle. Tavoitteena oli oppia paremmaksi piirtotyökalujen käyttäjäksi, sekä ymmärtää niiden logiikkaa. Lisäksi harjoittelimme laskemista kohteiden avulla, sekä hyödynsimme bufferitoimintoa etäisyyksien ja lukumäärien laskemisessa.

Kurssikerran aikana tuli vastata kolmeen monivaiheiseen tehtävään. Mirka Jokela-Määttä pohti blogitekstissään tehtävien haastavuutta ja epäili omien vastauksiensa tarkkuutta ja oikeellisuutta. Itse kohtasin samantyyppisiä haasteita. Tehtävät oli tehtävä vauhdilla ja tiesin jo niitä tehdessä, että nyt tarkkuus kärsii. Päätin kuitenkin sivuuttaa tämän seikan, vaikka eihän se kivaa ole.

Ensimmäinen lentokenttiä koskeva tehtävä sujui suhteellisen näppärästi, sillä siinä pystyi soveltamaan kurssikerran alussa läpikäytyjä buffer- perustoimintoja ja oppeja. Viimeinen kaakkois-luode-lentokenttätehtävä aiheutti kuitenkin päänvaivaa, sillä en täysin ymmärtänyt, millaiselle alueelle bufferi tuli muodostaa. Ensimmäisen tehtävän toinen osa liittyi juna-asemiin ja oli mielestäni aika simppeli. Toisessa tehtävässä tuli soveltaa ennalta opittua ja laskea prosenttiosuuksia. Kaiken kaikkiaan näihin kahteen tehtävään meni jo niin kauan aikaa, että päätin tulla tekemään kolmannen erittäin työläältä kuulostavan tehtävän omalla ajalla.

Tein kolmannen tehtävän Helsingin yhtenäiskoulusta. Alkuun olin varma, että metsään mennään, mutta tehtävä osoittautuikin kohtuullisen yksinkertaiseksi ja nopeaksi.  Lopputuloksia muiden tuloksiin muun muassa Olli Rantasen tuloksiin verratessani huomasin, että kaikissa arvoissa on heittoa. Tässä kävi siis juuri niin kuin alussa ajattelinkin. Kiire rokottaa tarkkuudesta ja tulee virheitä. Osa lopputulosten eroista kuitenkin selittyy jokaisen itse tekemällä bufferilla, sillä kun bufferi tehdään itse, eroja tulee aina; Käytetään erikokoista viivaa ja piirretään eri kohtaan. Kaakkois-luode-tehtävässä tein varmasti virheen ja se näkyy myös lopputuloksessa.

Buffer-tehtävän tulokset (Pahoittelut taulukon visuaalisesta ilmeestä. Jouduin turvautumaan kuvankaappaukseen.):

Pohdintoja MapInfosta ja tähän mennessä opitusta

MapInfon keskeisimmät toiminnut liittyvät mielestäni teemakarttojen tekoon. Ohjelmalla on mahdollista tuottaa monipuolisesti erilaisia teemakarttaesityksiä eri tarpeisiin. Tähän kuuluu olennaisena osana kuitenkin tietokantojen yhdistäminen ja muokkaus. Se on osattava tehdä viimeistellysti, ”jotta tieto ylipääntänsä olisi esitettävissä visuaalisesti” kuten Petri Danielsson blogitekstissään toteaakin. Tämä tapahtuu esimerkiksi Table-Maintenance ja Table-Update column komentojen avulla.

Samassa tekstissä Danielsson toteaa teemakarttojen muodostamisen ja toiminnot itselleen helpoiksi ja helposti ymmärrettäviksi. Itse koen myös teemakarttojen teon valmiista aineistosta helpoksi. Haasteen aiheuttaa, mikäli tietokantokantoja on tuotava itse. Silloin virheiden mahdollisuus kasvaa suuresti ja työmäärä moninkertaistuu. Myös luokittelussa ja muussa teemakarttoihin liittyvässä säädössä voi aina olla parempi. Voisi käyttää hieman enemmän aikaa ja kokeilla hieman enemmän erivaihtoehtoja.

Tällä hetkellä koen itselleni helpoksi myös piirtotyökalujen peruskäytön, sillä niitä tuli juuri harjoiteltua. Lisäksi tietokantojen perusmuokkaus ja yhdistäminen on suhteellisen hyvin hallussa. Haasteita on kuitenkin tietokantojen soveltavammassa käytössä ja muissakin soveltavissa ominaisuuksissa ja työkaluissa, esimerkiksi buffer-sovelluksissa. Jotta kehittyisin sujuvaksi MapInfon käyttäjäksi, tulisi minun käyttää ohjelmaa paljon enemmän ja useammin. Tällä hetkellä aina, kun avaan ohjelman, olen hetken aikaa kuin Liisa ihmemaassa ennen kuin toiminnot muistuvat mieleen tai kertaan ne edellisten kurssikertojen ohjeista. Lainaten Petri Danielssonia: ”Kompurointi tällaisten yksinkertaisten toimintojen toteuttamisessa on sinänsä harmiton, teknisesti yksinkertainen ongelma, mutta tuntuu turhauttavalta.”

Se, kuinka hyvin käyttäjä osaa MapInfoa hyödyntää, on erittäin ratkaisevassa roolissa miettittäessa MapInfon mahdollisuuksia. Tottakai aineiston laajuudella, tarkkuudella ja monipuolisuudella on merkitystä, mutta suurin lopputulokseen vaikuttava tekijä on käyttäjä. Osaava käyttäjä saa ohjelmasta varmasti paljon irti. Kuten jo edellä mainitsinkin, kehittyminen osaavaksi MapInfon käyttäjäksi vaatii minulta vielä paljon töitä ja tunteja. Ohjelma on kuitenkin mielenkiintoinen ja erityisesti bufferi-ominaisuus, jota tällä kurssikerralla harjoiteltiin, oli minun mieleeni kaikkine sovellusmahdollisuuksineen.

Loppuun vielä pohdintaa bufferi-sovelluksista

Kurssikerran tehtäviin liittyvien sovellusten lisäksi bufferoimalla voisi selvittää esimerkiksi ajoneuvojen määrän tietyllä rajatulla alueella ja verrata sitä ilmanlaatuun kyseisellä alueella. Mahdollisesti voitaisiin myös tutkia ulkomaalaisten osuutta väestöstä ja etnisten ravintoloiden määrää, jollain tietyllä alueella. Olli Rantanen tuo blogitekstissään vielä esille hyvän esimerkin MapInfon ja bufferoinnin soveltuvuudesta. Se on hänen mukaansa hyödyllinen apuväline ympäristövaikutusten arvioinnissa ja yhdyskuntasuunnittelussa.

Lähteet:

Danielsson Petri. PAIKKA!. KK5: Pohdintaa MapInfosta ja kurssin harjoitteista. https://blogs.helsinki.fi/pdaniels/. Luettu 24.2.2015

Jokela-Määttä Mirka. Paikannettua tietoa. KK5: Oivalluksia_ja_ongelmia.wor. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/. Luettu 23.2.2015

Rantamäki Olli. Olli Rantamäen PAK-blogi. KURSSIKERTA 5 − MAPINNON JA MAPINHON VÄLILLÄ. https://blogs.helsinki.fi/ollirant/. Luettu 24.2.2015