Professori Hannu Simola luennoi Studia Generalia -luentosarjassa 7.3.2013. Tilaisuuden teema: Oikeus oppia.

Tasa-arvo on esimerkki vahvasti politisoituneesta eli kiistanalaisesta käsitteestä, josta on monta tulkintaa. Esittelen kolme erilaista ja historiallista eriaikaista tasa-arvon tulkintaa tai ulottuvuutta. (1) 1960-luvulla vakiintui Suomessa sosiaalisen tasa-arvon (equality) ajatus, joka korostaa tasa-arvoa sosiaalisten ryhmien näkökulmasta. Tässä vasemmistopuolueet ja maalaisliitto olivat avainasemissa, joten sosiaalista tasa-arvoa voi luonnehtia myös työläis-talonpoikaiseksi tasa-arvoksi. (2) 1980-luvun lopulla esiin nousi yksilöllinen tasa-arvo (equity), jossa painotetaan yksilön oikeutta saada kykyjensä, tarpeidensa ja pyrkimystensä mukaista opetusta ja koulutusta. Suomessa yksilöllistä tasa-arvoa korostivat erityisesti kokoomuslaiset ja sitä voi luonnehtia liberalistiseksi tasa-arvoksi. (3) Vuosituhannen vaihteessa ja erityisesti vammaisjärjestöjen ja -liikkeen toimesta nostettiin esiin osallistavan tasa-arvon (inclusion) ajatus. Sen mukaan jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus käydä koulua yhdessä muiden kanssa. Erityisluokat olisivat hyväksyttävissä vain poikkeuksina ja tarvittavat tukitoimet olisi tuotava tavalliseen luokkaan. Suomalaista poliittista puolueista osallistava tasa-arvo on ollut lähinnä Vihreiden ja ehkä Vasemmistoliiton sydäntä.

Tämän jälkeen tarkastelen näiden kolmen tasa-arvon tilaa ja tulevaisuutta Suomen Akatemian rahoittaman ja käynnissä olevan tutkimusprojektin ”Vanhemmat ja kouluvalinta: Perheiden koulutusstrategiat, eriarvoistuminen ja paikalliset koulupolitiikat” aineistojen ja alustavien havaintojen valossa. Tarkastelun lopputulemat, jotka perustuvat myös muuhun tutkimukseen, ovat seuraavat: (1) Vapaa kouluvalinta ja painotettu opetus ovat suurissa kaupungeissa vahvistaneet koulujen ja oppimistulosten eriytymiskehitystä 2000-luvulla. (2) Painotettua opetusta annetaan lähes poikkeuksetta luokkamuotoisena (erikoisluokat) ja siirtyminen pois lähikoulusta toteutuu pääasiassa tällaiseen opetukseen valikoitumisen kautta. (3) Kouluvalinnasta ja painotetusta opetuksesta kiinnostuneet perheet ovat vähemmistö, mutta kysyntä vaihtelee suuresti kaupungin tarjonnasta riippuen. (4) Painotetun opetuksen erikoisluokkiin valikoituu pääosin oppimisedellytyksiltään hyviä oppilaita, joten jokainen yleisluokalta painotettuun opetukseen tai toiseen kouluun siirtyvä oppilas heikentää jäljelle jääneiden kognitiivis-sosiaalista oppimisympäristöä. (5) Kaupungeittain vaihteleva mutta huomattava osa koululaisia opiskelee koko peruskouluaikansa valikoidussa opetusryhmässä so. erikois- tai erityisluokassa. (6) Koulut eroavat merkittävästi toisistaan siinä, miten suuri osa niiden perusopetusryhmistä on painotetun ja miten suuri osa yleisopetuksen ryhmiä.

Esitykseni päätyy nostamaan esiin kolme kysymystä: (1) Sosiaalisen koheesio oli yksi peruskoulun keskeisistä ideoista: kun kansakunnan kaikki lapset opiskelevat 9 vuotta yhteisessä koulussa ja samoissa luokkahuoneissa, he tutustuvat tosiinsa ja ymmärtävät toisiaan paremmin. Onko tämä pyrkimys enää ajankohtainen tai edes mahdollinen? (2) Vanhemmilla on aina oikeus toivoa omille lapsilleen parasta kuten esim. opetusryhmää tai koulua, joihin oppilaat valikoidaan. Onko kuitenkaan kohtuullista ja viisasta, että yhteinen peruskoulu suostuu tuollaisten toiveiden toteuttamiseen, jos näin heikennetään muiden (esim. valikoimattomaan oppilasryhmään jääneiden) oppimisympäristöä? (3) Ilman sosiaalista tasa-arvoa mikään muukaan tasa-arvon ulottuvuus ei voi toteutua. Olisiko yksilöllisestä ja osallistavasta tasa-arvosta tingittävä sosiaalisen tasa-arvon hyväksi? (4) Peruskoulu näyttää olevan vaarassa eriarvoistua paitsi kaupunkien sisällä myös maan eri alueitten välillä.  Onko desentralisaatio mennyt liian pitkälle?

Kirjallisuutta

Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Snellmanista tähän päivään. Tampere: Vastapaino.

Harinen, P. & Halme, J. (2012) Hyvä, paha koulu. Kouluhyvinvointia hakemassa. Suomen UNICEF & Nuorisotutkimusvberkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 56.

Kalalahti. M. & Varjo, J. (2012) Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus perusopetukseen sijoittumisessa ja valikoitumisessa. Kasvatus & Aika 6 (1) 2012, 39–55.

Koivuhovi, S. 2012. Lähikoulu vai painotettu opetus? Kouluvalintatyyppien mallintaminen Espoon kouluvalintatilassa. Teoksessa Atjonen, P. (toim.). Oppiminen ajassa – kasvatus tulevaisuuteen. Suomen kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 61.

Kosunen, S. 2012. ”Meillä on siis kouluja, joista ne tulee: siis Suomen eliitti” – keskiluokan lasten kouluvalinnat pois lähikoulusta. Kasvatus 43 (1), 7–19.

Kupiainen, S., Marjanen, J., Vainikainen, M-P. & Hautamäki, J. (2011) Oppimaan oppiminen Vantaan peruskouluissa. Kolmas-, kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset oppijoina keväällä 2010. Koulutuksen arviointikeskus, Helsingin yliopisto.

Nyyssölä, Kari & Jakku-Sihvonen, Ritva (2009) (toim.), Alueellinen vaihtelu koulutuksessa – Temaattinen tarkastelu alueellisen tasa-arvon näkökulmasta. Helsinki: Opetushallitus

Poikolainen, J. 2011. ”Miksi valita jo peruskouluvaiheessa?” – Vanhempien kouluvalintastrategiat. Kasvatus 42 (2), 131–143.

Rimpelä, M. & Bernelius V. (toim.) (2010) Peruskoulujen oppimistulokset ja oppilaiden hyvinvointi eriytyvällä helsingin seudulla MetrOP-tutkimus 2010–2013. Mitä tiedettiin tutkimuksen käynnistyessä keväällä 2010?  Helsinki ja Tampere: Helsingin yliopisto, geotieteiden ja maantieteen laitos, Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos, Geotieteiden ja maantieteen laitoksen julkaisuja B.

Rinne, R. & Vuorio, M. (1996) Toivoton unelma? Koulutuksellista tasa-arvoa koskevat toiveet ja epäilyt peruskoulun synnystä 1990-luvulle. Helsinki: Opetushallitus.

Seppänen , P. (2006). Koulunvalintapolitiikka perusopetuksessa. suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Turku: Suomen kasvatustiteteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 26.

Seppänen, P. & Rinne, R. (2012) Yläkouluvalinnat, koulujen suosio ja perheiden sosiaalinen asema : lohkoutuuko perusopetus kaupungeissa? Kasvatus 43(3), 226-243.

Seppänen, P., Rinne, R. & Sairanen, V. (2012) Suomalaisen yhtenäiskoulun eriytyvät koulutiet: Oppilasvalikointi perusopetuksessa, esimerkkinä Turun koulumarkkinat. Yhteiskuntapolitiikka 1(77), 16-33.

Silvennoinen, H., Seppänen, P., Rinne, R. & Simola, H. 2012. Yhteiskuntaluokat ja kouluvalintapolitiikka ylikansalliselta paikalliselle tasolle ulottuvassa tarkastelussa. Kasvatus 43 (5), 502–518

Simola, H. (2005). Koulukohtaiset oppimistulokset ja julkisuus. Yhteiskuntapolitiikka, 70(2), 179-187.

Simola, H., Varjo, J. & Rinne, R. (2010) Vasten valtavirtaa – kontingenssi, polkuriippuvuus ja konvergenssi suomalaisen perusopetuksen laadunarviointimallin kehityskuluissa. Hallinnon tutkimus 29(4), 285–302.

Varjo, J. & Kalalahti, M. (2011). Koulumarkkinoiden institutionaalisen tilan rakentuminen. Yhdyskuntasuunnittelu 4/2011.

Varjo, J. (2007). Kilpailukykyvaltion koululainsäädännön rakentuminen. Suomen eduskunta ja 1990-luvun koulutuspoliittinen käänne. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 209. Helsingin yliopisto

Varjo, J. (2011). Koulupiirien valtiollinen regulaatio / deregulaatio koulutuksen ohjausmekanismeina. Kasvatus & Aika 5 (1), 79–113.