Studia Generalian 16.3. luento oli osa alumnipäivän ohjelmaa ja siksi puhuttiin työstä ja toimeentulosta. Mukana kiinnostavassa keskustelussa olivat kuluttajatutkimuksen professori Mika Pantzar, nuorisotutkija, dosentti Sanna Aaltonen ja professori Anne-Birgitta Pessi.

Mihin se työ katoaisi?

Mika Pantzar kertoi työn muuttuvan –  se ei kuitenkaan lopu pelottelusta huolimatta. Voltairen mukaan ihminen teki peruuttamattoman virheen tullessaan alas puusta. Valistuksen filosofia ehkä väsytti, tekihän hän 12–20 tunnin työpäiviä.

Robotit ja automatisaatio eivät vie työtä: uusi teknologia luo uusia tarpeita ja uudenlaista työtä. Jotkut tulevaisuustutkijat esittivät jo sata vuotta sitten, että tulevaisuudessa eli nyt työtä tehtäisiin vain kahdeksan tuntia viikossa, kun arkea helpottavat keksinnöt on tehty. Näin ei ole käynyt.

Konsulttien ihannemaailmassa paiskitaan töitä ja juhlitaan yhtä raskaasti. Suomessa ei Pantzarin mukaan työ ole enää keskeisintä, toisin kuin monessa muussa maassa. Elämälle löytyy muitakin tarkoituksia. Se, että raataa palkkansa eteen, ei enää ole edes yrityksen etu vaan yritys menestyy paremmin, kun se antaa työntekijöilleen tilaa. Monet työnantajat antavat työntekijöille mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön työaikana. Siksi Pantzarin mielestä palkkatyön ohella olisi tarkasteltava muitakin työn muotoja, kuten kotityötä ja mainittua vapaaehtoistyötä.

Työn loppumisen argumentti on ongelma, sillä uuden teknologian ansiosta tarvitaan uutta osaamista, joka taas tuo suuremman tuottavuuden ja lisää kysyntää. Uusi teknologia luo uusia tarpeita, lisää kekseliäisyyttä ja tuo keksintöjä. Suomalaiset ovat aina olleet innovatiivinen kansa. Myös työn ja elämän laatu paranevat.

Kehitys on tuonut lukutaidon, demokratian ja kansalliset kielet. Televisio ei ole mädättänyt aivoja.Kuitenkaan se, mitä konservatiivit hokevat, ei pidä paikkaansa. Kun rikkaat rikastuvat niin se ei valu alaspäin eikä tuo vaurautta kaikille. Tulonjakokysymys on kaikkien asia.

Kansantaloudessa kyse on kiertokulusta. Siinä on paljon samaa kuin verenkierrossa.

Silpputyötä, osa-aikatyötä vai yrittäjäksi?

Sanna Aaltosen esimerkkinä nuoresta yrittäjästä oli koulupudokas Alma Itä-Helsingistä. Tunnettu poppari  Dye my Hair-albumillaan mutta myös yrittäjä osakeyhtiöllään yhdessä kaksossisarensa kanssa. Alman on vakuutettava joka keikallaan yleisönsä eli työnantajansa. Koskaan ei voi tietää tulevasta.

Mutta miten nuori ikä vaikuttaa työntantajiin ylipäätään? Moni työnantaja epäilee nuoren työhalukkuutta, luulee ehkä, että nuori hakee koko ajan vain parempaa työtä ja lähtee kun löytää uuden työn. Aaltosen mukaan epäily on väärä: nuorten työorientaatio ei ole vähentynyt, vaikkakin perheen ja vapaa-ajan arvostus ovat kasvaneet. 99% 15-29-vuotiaista pitää tärkeänä, että 35 ikävuoteen mennessä on löytynyt itseä kiinnostava työ (Nuorisobarometri 2017).

Matka koulunpenkiltä työhön on vaikea. Koulutus kannattaa, vaikka vastavalmistuneen työllistyminen on heikentynyt. Kouluttamattoman tilanne on vielä huonompi.

Nuorten aikuisten asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Kuitenkin esimerkiksi kansallisen syntymäkohortin mukaan, jossa seurattiin vuonna 1987-syntyneitä 90-luvun laman lapsia tähän päivään, mukana on myös lukuisia onnistumistarinoita.

Nuoret joustavat ja luovivat, kun heillä ei vielä ole perhettä. Osa huomaa alun perinkin olleensa väärällä alalla ja opiskelee uutta, osa opiskelee pakosta. Moni uskaltautuu yrittäjäksi vaikka se vaatii aikaa ja kypsyttelyä.

Yhteiskunta muuttuu mutta arvot ja haaveet ovat yhä samat kuin ennenkin.

Myötätunto ei ole sääliä

Anne-Birgitta Pessi kysyi luentonsa alussa mitä on tulos. Yritykset tahkoavat tulosta ja tekevät rahaa? Miten ne sen tekevät ilman hyvinvoivia työntekijöitä? Rahan lisänä tuloksessa on mukana myös rakkaus.

Myötätunto edistää kilpailukykyä, sillä se tekee työpaikasta inhimillisen. Kun työ on merkityksellistä ja arvokasta ja voimme elää arvojamme todeksi, työnantaja ja työntekijä saavat hyvää tulosta aikaan. Työpaikalla on aina sekä antaja että ottaja mutta emme voi olla vain jompaakumpaa. Jos kuitenkin on valittava, niin on hyödyllisempää valita antajan rooli.

Pessi mainitsee myötätunnon kolme steppiä, jotka ovat tieto, tunne ja toiminta. Jos vaikka kollega saa ison apurahan ja saamme siitä tiedon, mitä tunnemme ja miten toimimme? Sama koskee vaikkapa syöpädiagnoosia.

Myötätunnon vastakohta on välinpitämättömyys ja ulossulkeminen. Myötätunto on myös arkista: hymy, kiitoksen sanominen, bussinkuljettajan tervehtiminen, se mitä elämme todeksi.

Pessi pohtii, kykeneekö ihminen aitoon myötätuntoon työelämässä. Se riippuu siitä, mitä ajattelemme ja millainen ihmiskuva meillä on: onko se positiivinen vai negatiivinen. Muistijälki negatiivisilla asioilla on aivotutkijoiden mukaan kolminkertainen positiivisiin verrattuna.

Jo Darwinin mukaan myötätunto on vanhin viettimme. Pessin mukaan se lisää työhyvinvointia ja, terveyttä. Elämme myös pitempään.

Enää ei selviä vain sisulla. Myötätunto on tehokkaampaa. Se voisi olla myös Suomen tie uuteen kukoistukseen.

Katso luennot verkkovideotallenteena
Luentosarjan Suomi – myytit ja todellisuus koko ohjelma