Ruoka ja elämä -luentosarjan ensimmäiset luennoitsijat, professori Marina Heinonen ja apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen lupasivat vastata blogissa niihin tekstiviestikysymyksiin, jotka jäivät tilaisuudessa esittämättä.
Ensimmäisenä vastaa professori Marina Heinonen yleisön kysymyksiin Itämeren ruokavaliosta, vitamiinien liikasaannista ja teollisten lisäaineiden turvallisuudesta.
1) Onko Itämeren ruokavalio valtion ravitsemusneuvoston käyttämä malli?
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset eivät ole sama asia kuin Itämeren ruokavalio. Ravitsemussuositukset kertovat pääasiassa välttämättömien ravintoaineideiden saannista, joskin
lautasmalli ja ruokapyramidi ovat tapa hahmottaa kuluttajille, millaista ruokaa terveelliseen ruokavalioon kuuluu. Itämeren ruokavalio suosittelee tiettyjä ruoka-aineita terveellisen ruokavalion perustaksi, mutta ei anna suosituksia tietyistä ravintoaineista.
2) Mitkä ovat vitamiinien liikasaannin haitat?
Vitamiinien liikasaannille on asetettu raja-arvoja, jotka perustuvat ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin. Tällaisia raja-arvoja (UL, “upper limit”) on julkaissut mm. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA, www.efsa.europa.eu). Vitamiinin luonteen mukaisesti liikasaannin haitat ovat erilaisia. Haittavaikutusten mittareina ovat useimmiten tietyt verestä tai virtsasta mitattavat indikaattorit, joiden tiedetään olevan yhteydessä sairauksiin tai muihin terveydellisiin haittoihin. Tässä muutamia esimerkkejä.
A-vitamiinin raja-arvo on 3 milligrammaa/päivä, joka on vain kolme kertaa suurempi kuin A-vitamiinin saantisuositus. A-vitamiinin liikasaannin haitat liityvät sikiönkehitykseen (epämuodostumien riski). Historiasta tunnetaan tapauksia, joissa naparetkeilijät ovat hylkeen maksaa syötyään kuolleet A-vitamiinimyrkytykseen.
D-vitamiinin liikasaantia (UL=100 mikrogrammaa/päivä) mitataan veren tai virtsan kalsiumin määrällä. Saantisuositukseen nähden kymmenkertaiset D-vitamiiniannokset johtavat elimistön tärkeiden kalkkivarastojen
pienenemiseen. D-vitamiinin liikasaannin vaikutusta pitkäaikaissairauksiin on selvitetty. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole kiistatta osoittaneet D-vitamiinin liikasaannin olevan yhteydessä esimerkiksi sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden kasvuun.
C-vitamiinille ei ole asetettu yläraja-arvoa, mutta on osoitettu että yhden gramman suuruinen C-vitamiiniannos ei vielä aiheuta vatsavaivoja. Munuaiskivien muodostumisen uhka suurenee, kun päivittäinen C-vitamiiniannos ylittää 1.5 grammaa. Nämä ovat suuria annoksia verrattuna C-vitamiinin saantisuositukseen, joka on 75 milligrammaa/päivä.
3) Ottaisitteko kantaa ei-luonnollisiin lisäaineisiin teollisuuden tuotteissa?
Esimerkkinä sellaisista lisäaineita, joita ei luonnossa lainkaan tavata tai joita ei muodostu ihmisen elimistössä, ovat atsoväriaineet. Teknologiselta kannalta nämä värit ovat kiinnostavia, sillä väri on kirkas ja pysyvä eikä esimerkiksi muutu valon tai lämmön vaikutuksesta tai happamuuden muuttuessa.
Keinotekoisuus ei tee aineesta haitallista eikä luonnollinen tarkoita turvallista. Kuten kaikkien lisäaineiden, myös atsovärien turvallisuus on tieteellisesti tutkittu yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden (OECD) mukaisesti. Lisäaineet ovat uhka terveydelle vain silloin, kun niiden saanti ylittää hyväksytyn päivittäisen käyttörajan (ADI). Suomessa tällaisia lisäaineita ovat nitriitti ja bentsoehappo, joiden määrä voi olla liian suuri pikkulasten ruokavaliossa. Näitä aineita ei voi kutsua keinotekoisiksi. Bentsoehappo on marjoissa ja hedelmissä esiintyvä orgaaninen happo ja nitriittiä muodostuu elimistössä esimerkiksi pinaatin ja salaatin luonnostaan sisältämästä nitraatista.