Video täysimittaisen simulaatioharjoituksen tukena

Leila Niemi-Murola, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta

EsitysEsityksessä käytetty käsite: Simulacra

Anestesiologian ja tehohoidon yksikkö järjestää viidennen ja kuudennen vuoden lääketieteen opiskelijoille valinnaisen Akuutti hengitysvajaus-kurssin (1 op). Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija oppii tunnistamaan akuutista hengitysvajauksesta kärsivän potilaan, tutkimaan potilaan sekä aloittamaan hoidon. Käytännön taitojen opettaminen on haasteellista, sillä tieto muuttuu taidoksi vain ohjatun harjoituksen avulla. Täysimittainen simulaatioharjoitus näytti aluksi ideaaliselta ratkaisulta, sillä sen avulla voidaan harjoitella erilaisia, opiskelijoiden osaamistasoon sovellettuja ongelmanratkaisutilanteita turvallisessa ympäristössä. Vaikka simulaatio on opetusmenetelmänä opiskelijoille tuttu, heillä oli vaikeuksia suoriutua oikeisiin potilastapauksiin pohjautuvista harjoituksista. Jälkipuinneissa he osasivat perustella teoreettiset ratkaisunsa eli he pystyivät soveltamaan teoriatietoa käytäntöön. Ongelma tuntuu olevan kliinisessä ongelmanratkaisutaidossa, oleellisten tietojen löytämisestä ja erotusdiagnostiikasta.

Valinnaiselle Akuutti hengitysvajaus-kurssille otetaan 24 opiskelijaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Käytettäviä opetusmenetelmiä ovat luennot, verkkotehtävät ja virikkeet sekä täysimittaiset simulaatioharjoitukset (kaksi 3 h harjoitusta kuuden hengen ryhmissä). Koska kurssilla harjoitellaan käytännön taitoja, oppiminen arvioidaan tehtävistä suoriutumisen, jälkipuinnin ja palautteen avulla. Jos opiskelija ei hallitse normaalin fysiologian, sairauden aiheuttamien muutosten ja hoidon teoriaa, se tulee simulaatioharjoituksessa ilmi. Vuosi sitten kurssi uudistettiin lisäämällä siihen käänteisen opetuksen (flipped classroom) menetelmiä. Ennen ensimmäistä lähiopetuskertaa opiskelijoita ohjeistettiin katsomaan kaksi 20 min verkkoluentoa, jotka käsittelivät akuutista hengitysvajauksesta kärsivän potilaan tunnistamista ja hoidon aloitusta. Ensimmäinen lähiopetuskerta oli järjestetty siten, etteivät opiskelijat olisi selvinneet annetuista tehtävistä ilman luentojen läpikäyntiä. Ryhmissä he osasivat tehdä kolmen erilaisen hengityskoneen säädöt tehtävissä annetuille potilaille. Täysimittainen simulaatioharjoitus on erinomainen opetusmenetelmä, mutta diagnostiikkaa sen avulla ei voida harjoitella. Opiskelijat eivät osaa katsoa aivan perustavaa laatua olevia löydöksiä, kuten hengitysfrekvenssiä ja pulssioksimetria, vaan he tarvitsevat aikaa vieviä laboratoriotutkimuksia. Vuosi sitten kurssiin lisätyt virtuaaliset potilaat opettivat teoreettista diagnostista ongelmanratkaisua, mutta tämän osaamisen siirtymiseen käytäntöön tarvitaan paljon aikaa ja harjoitusta. Toinen kurssin kahdesta potilastapauksia käsittelevästä luentokerrasta uudistettiin siten, että mukaan liitettiin neljä iPadilla kuvattua videota. Näillä videoilla kurssin vastuuopettaja esitti neljää tyypillistä akuuttia hengitysvajausta potevaa potilasta, joilla hengitysmalli on hyvin tyypillinen. Videot herättivät aluksi hilpeyttä, mutta hyvää keskustelua niistä syntyi.

Lääketieteen opetuksessa hieman huolestuttava trendi on luottamus koneiden avulla tehtäviin tutkimuksiin. Ne ovat tarkkoja ja luotettavia, mutta usein aikaa vieviä eikä niitä ole kaikissa paikoissa saatavissa. Moderni teknologia ei saa häivyttää sitä, että diagnostiikka alkaa potilaan kohtaamisesta. Potilaan tervehtiminen ja katsekontakti antavat paljon tietoa potilaan voinnista. Kättely on myös perusteltu perinne, sillä potilaan käden lämpötila ja puristusvoima kertovat myös paljon. Hengitysvajaus saattaa johtua hyvin monesta syystä ja potilaan hengityksen seuraaminen antaa usein arvokkaita vihjeitä siitä, mihin suuntaan diagnostiikkaa kannattaa viedä ja millainen hoito potilaalle pitää aloittaa. Hahmontunnistus auttaa kokenutta lääkäriä intuitiivisesti, mutta opiskelijat joutuvat hakemaan tämän opin käytännön työssä. Kurssivideoilla korostettiin juuri näitä tyypillisiä piirteitä. Palautteen mukaan videot tulivat oppimista. Opiskelijat antoivat palautetta 5-portaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä). Väittämän Videot auttoivat oppimaan diagnostiikkaa vastausten keskiarvo oli 4.21 (SD 0,787), Videot helpottivat opitun teorian siirtämistä käytäntöön keskiarvo 4.06 (SD 1.21), Opin arvioimaan hengitysvajauksen asteen4.32 (SD =.478), Opin arvioimaan hengitysvajauspotilaan yleistilan4.32 (SD 0.478). Sulautuva oppiminen on luontevaa käytännön taitoja opetettaessa. Oppimisen teorioiden reflektointi ja tietoinen käyttö opetuksen suunnittelussa on opettajalle hyvin hauskaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published.