Kasvinviljelyssä käytetään tuotannon aikaansaamiseen suoria ja epäsuoria energiapanoksia. Suoria energiapanoksia ovat polttoaineet (nestemäiset, kiinteät, kaasu) sekä sähkö. Epäsuoria energiapanoksia ovat materiaalit, koneet, rakennukset ja palvelut. Kuva 1 esittää energiapanosten jakaumaa säilörehunurmen viljelyssä ja säilörehun valmistuksessa. Typpi on kaikkein suurin yksittäinen energiapanos.

Typpilannoitteen merkitystä Suomen maatalouden energiapanoksena kuvaa se, että koko nurmialalle (640 000 ha (TIKE 2010)) vuosittain levitettävä typpilannoite on energiapanoksena 1,6 TWh ja vilja-alalle (1 200 000 ha (TIKE 2010)) levitettävä typpilannoite vastaavasti 1,4 TWh. Jos palkokasvien käytön ja maatilojen yhteistyön avulla teollisesti tuotetun typpilannoitteen käytöstä luovutaan nurmenviljelyssä kokonaan ja viljanviljelyssä käyttö puolitetaan, on säästö 2,3 TWh.  Kun maatalouden suora energiankulutus oli vuonna 2010 noin 10 TWh (TIKE 2012), vastaa edellä mainittu säästö lähes 25 % maatalouden suorasta energiankulutuksesta.

Kuva 1. Energiapanosten jakauma nurmiheinäkasveista tehtävän säilörehun tuotannossa (H. Mikkola 2012, julkaisematonta aineistoa).

Kasvintuotanto on voimakkaasti riippuvaista fossiilisista energiapanoksista. Suorien energiapanosten hinta vaikuttaa välittömästi maatalouden kannattavuuteen, mutta se vaikuttaa pienellä viiveellä myös lannoitteiden ja rehujen hintaan. Vuonna 2008 lannoitteiden hinta oli yli kaksinkertaistunut vuoden 2005 hintaan verrattuna (VYR 2012). Toteutuessaan energian käytön vähentämistavoite pienentäisi energian hinnan nousun aiheuttamaa kustannuspainetta.

Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2006/32/EY edellyttää vuoteen 2016 mennessä 9 %:n lisäystä Suomen maatalouden energiatehokkuuteen vuoteen 2005 verrattuna. Tähän tavoitteeseen pyrkii Maa- ja metsätalousministeriön käynnistämä Maatalouden energiaohjelma. Direktiivi 2006/32/EC korvattaneen uudella direktiivillä, josta on jo ehdotus olemassa ja joka on edeltäjäänsä velvoittavampi. Vielä haasteellisempi on ns. RES-direktiivi (Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivi 2009/28/EY), jonka tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä nostaa uusiutuvan energian osuus 20 %:iin, lisätä energiatehokkuutta 20 % ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 %. Typpilannoitteen käytön vähentäminen edistää kahta jälkimmäistä tavoitetta. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä lannoitetypen käytön vähentäminen on keskeistä, koska sen valmistus ja reaktiot maaperässä aiheuttavat 45 – 47 % ohran ja säilörehunurmen viljelyn KHK-päästöistä (H. Mikkola 2012, julkaisematonta aineistoa).

Viitteet:

TIKE 2010. Maatilatilastollinen vuosikirja 2010. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. 270 p.

   – 2012. Maatalouslaskenta 2010. Kastelu avomaalla ja energia. Saatavissa: http://www.maatalous-tilastot.fi/e-lehti-kastelu-energia/ Viitattu 10.9.2012.

VYR 2012. Lannoitteiden ja maanparannusaineiden hintakehitys Itämeren maissa. Saatavissa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/taloustohtori/viljatietopankki/itameren_maat/maatalouden_tuotantopanokset/lannoitteet  Viitattu: 10.9.2012.