Väestötieteen jatko- ja täydennyskoulutusseminaari 2015

SVY ry ja Helsingin yliopiston sosiologian oppiaine järjestivät 40. väestötieteen jatko- ja täydennyskoulutusseminaarin 5.-6.11.2015 Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Seminaarissa jaettiin myös Väinö Kanniston tunnustuspalkinto, jonka sai Laura Paalanen.

AJALLISET MUUTOKSET

Ohjelma

Torstai 5.11.
8.45 Lähtö Helsingistä (Rautatientori, Mikonkadun tilausajopysäkki)
11.00 Saapuminen Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle
11.15 Seminaarin avaus (Marika Jalovaara, Turun yliopisto)
11.20 Reijo Sund: Ajallisen muutoksen tutkiminen: menetelmällisiä näkökulmia
12.00 Lounas
13.00 Juha Tuomala: Maksuluokkamallin vaikutus työkyvyttömyysriskiin ja työssä jatkamiseen
13.45 Eevi Lappalainen: Muutoksen dekomponointi: esimerkkinä yksinhuoltajien työssäkäynti
14.30 Kahvi
15.00 Janne Härkönen: Alkoholinkäytön kolme ajallista tekijää: ikä, periodi ja kohortti
15.45 Väinö Kanniston tunnustuksen jako ja tunnustuksen saajan esitelmä
16.30 Päivällinen
17.30 Marika Jalovaara: Eronneisuus yhdessäasumisen ja avioliiton kestojen mukaan:
Monen kellon ongelma
18.30 Sauna
20.30 Illanvietto

Perjantai 6.11.
8.00 Aamiainen
9.00 Karri Silventoinen: Kuinka muuttuva ympäristö muovaa geneettisten tekijöiden vaikutusta
10.00 Aleksi Karhula: Polku ja päämäärä? Varhaisten urapolkujen samankaltaisuus sisaruksilla
10.45 Tauko
11.00 Juho Härkönen: Uraliikkuvuus ja stratifikaatio: menetelmällisiä näkökulmia
12.00 Lounas
13.00 Jussi Pyykkönen: Työllisyystavoitteet rakenteellisen työttömyyden oloissa ja väestöennusteiden valossa
14.00 Lähtö paluumatkalle
16.00 Paluu Helsinkiin

 

Puhujat:

Janne Härkönen VTT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Juho Härkönen, universitetslektor, Sociologiska institutionen, Stockholms universitetet
Marika Jalovaara, dosentti, akatemiatutkija, Turun Yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos
Aleksi Karhula, VTM, tohtorikoulutettava, Turun Yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos
Eevi Lappalainen, yliaktuaari Tilastokeskus
Jussi Pyykkönen, VTM tutkija, Nommoc Seugolaid Osk
Karri Silventoinen, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos
Reijo Sund, dosentti, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden menetelmäkeskus, Sosiaalitieteiden laitos
Juha Tuomala, erikoistutkija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Alustusten abstraktit:

Ajallisen muutoksen tutkiminen: menetelmällisiä näkökulmia
Reijo Sund, dosentti, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden menetelmäkeskus, Sosiaalitieteiden laitos

Menetelmällisestä näkökulmasta ajallisen muutoksen tutkiminen asettaa vaatimuksia niin teoreettiselle mallille, tutkimusasetelmalle, mittaamiselle kuin analysoinnille ja sen onnistuminen riippuu oleellisella tavalla esimerkiksi muuttujien luonteesta, mittaustaajuudesta ja ajallisten riippuvuuksien olemassaolosta. Pyrin esittelemään muutamia tapoja jäsentää näkyväksi ajallisen muutoksen tutkimisen kannalta keskeisiä menetelmällisiä yksityiskohtia, joiden tunnistaminen auttaa tilanteeseen sopivimman menetelmällisen lähestymistavan valinnassa.

Maksuluokkamallin vaikutus työkyvyttömyysriskiin ja työssä jatkamiseen
Juha Tuomala, erikoistutkija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Tutkimuksessa arvioidaan, vaikuttaako työantajan omavastuu työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista työkyvyttömyysriskiin. Vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään TyEL-uudistusta, jonka myötä omavastuukustannukset laajenivat koskemaan kaikkia yksityisiä suuryrityksiä. Tulosten perusteella yksittäinen uusi työkyvyttömyyseläke voi aiheuttaa huomattavia kustannuksia entiselle työnantajalle nostamalla yrityksen tulevaa työkyvyttömyyseläkemaksua. Tästä huolimatta omavastuukustannuksilla ei havaita olevan sanottavaa vaikutusta työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen. Työantajamaksutekniikan mutkikkuuden ja TyEL-uudistuksen siirtymäsäännösten vuoksi työantajat eivät välttämättä ole olleet täysin tietoisia omavastuukustannuksista, mikä voi selittää käyttäytymisvaikutusten puuttumista.

Muutoksen dekomponointi: esimerkkinä yksinhuoltajien työssäkäynti
Eevi Lappalainen, yliaktuaari Tilastokeskus

Yksinhuoltajien työssäkäyntiaste oli vielä 1980-luvulla Suomessa hyvin korkea, mutta se laski dramaattisesti 1990-luvun lamassa eikä ole palannut ennalleen. Tutkimuksessani tarkastelen dekomponoinnin avulla, kuinka suuri osa tästä kehityksestä on selitettävissä koulutuksella ja muilla sosiodemografisilla tekijöillä. Demografinen dekomponointi on vakiointia muistuttava menetelmä, jolla ryhmien välisiä eroja tai ajallista muutosta voi purkaa osatekijöihinsä. Dekomponointi mahdollistaa sofistikoituneet analyysit myös silloin, kun yksilötason aineistoa ei ole saatavilla.

Eronneisuus yhdessäasumisen ja avioliiton kestojen mukaan: Monen kellon ongelma
Marika Jalovaara, dosentti, akatemiatutkija, Turun Yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos

Tiedetään, että avioliiton keston kasvaessa eronneisuus ensin kasvaa ja sitten pienenee. Yhdessäasumisen keston ja eronneisuuden yhteydestä tiedetään vähemmän. Ensin analysoimme liiton keston yhteyttä eronneisuuteen erikseen avo- ja avioliitoissa vakioiden puolisoiden havaittuja ja havaitsemattomia ominaisuuksia. Sitten tutkimme liiton keston yhteyttä eronneisuuteen niin, että avoliitto ja avioliitto nähdään saman liiton eri vaiheina.

Alkoholinkäytön kolme ajallista tekijää: ikä, periodi ja kohortti
Janne Härkönen, VTT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Esityksessä perehdytään ikä-, periodi- ja kohortti-analyysin mahdollisuuksiin selittää alkoholinkäytön ajallisia muutoksia. Esimerkkeinä käytetään kahta tutkimusta, joista ensimmäisessä tarkastellaan koko väestön ja toisessa nuorison alkoholinkäyttöä Suomessa viimeisten neljän vuosikymmenen aikana.

Kuinka muuttuva ympäristö muovaa geneettisten tekijöiden vaikutusta
Karri Silventoinen, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos

Ihmisten väliset geneettiset erot vaikuttavat paitsi fyysisissä myös monissa psykologisissa piirteissä havaittavaan vaihteluun. Ympäristössä tapahtuvat muutokset voivat kuitenkin muovata geneettisten tekijöiden vaikutusta. Esimerkiksi ympäristön muuttuminen lihavuutta suosivaksi voi vaikuttaa lihavuuden esiintyvyyteen vahvistamalla siihen altistavien geenien vaikutusta. Vastaavasti esimerkiksi koulutusjärjestelmän muutokset voivat muovata koulutuksen taustalla olevaa geneettistä vaihtelua.

Polku ja päämäärä? Varhaisten urapolkujen samankaltaisuus sisaruksilla
Aleksi Karhula, VTM, tohtorikoulutettava, Turun Yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos, Sosiologia

Aleksi Karhula, Jani Erola, Anette Fasang and Marcel Raab
Perhetaustan vaikutus koulutukseen ja tuloihin on yksi perustavista kysymyksistä sosiaalisen eriarvoisuuden tutkimuksessa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet perhetaustan vaikuttavan vahvasti näistä molempiin. Lisäksi se, missä määrin perhetaustan vaikutus tuloihin välittyy koulutuksen kautta, on pitkään ollut tutkimuksen kohteena. Kuitenkin hyvin harva tutkimus on tarkastellut koulutus- ja työmarkkinapolkuja kokonaisuutena. Osoitamme tutkimuksessa myös näiden polkujen riippuvan perhetaustasta. Osoitamme myös, että osin tämä perhetaustan vaikutus näkyy tarkasteltaessa ihmisten lopullista koulutusta ja tulotasoa, mutta osin perhetaustan vaikutus jää tällöin havaitsematta. Seuraamme vuosina 1970 – 1975 syntyneitä sisaruksia heidän ollessaan 17–35-vuotiaita (1987 – 2010) ja tutkimme perhetaustan vaikutusta vertaillen sisarusten polkujen samankaltaisuutta suhteessa satunnaisesti ja tietyin ehdoin muodostettuihin polkupareihin (dyad). Menetelmänä käytämme sekvenssianalyysiä (sequence analysis).

Uraliikkuvuus ja stratifikaatio: menetelmällisiä näkökulmia
Juho Härkönen, universitetslektor, Sociologiska institutionen, Stockholms universitetet

Työurien tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ammatillisten asemien pysyvyydestä ja muutoksesta työuran aikana. Tutkimalla sosioekonomisten erojen ajallista pysyvyyttä työurien tutkimus avaa elämänkulullisen näkökulman sosiaalisen stratifikaation tutkimukseen ja tuottaa poikkileikkausanalyyseja soveliaamman kuvan sosioekonomisista eriarvoisuuksista ja niiden muodostumisesta. Tarkastelen tässä esitelmässä työurien tutkimuksessa käytettäviä menetelmiä sekä niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Menetelmistä tarkastellaan tapaushistoria-analyysia, sekvenssianalyysia sekä kasvukäyräanalyysia.

Työllisyystavoitteet rakenteellisen työttömyyden ja väestöennusteiden valossa
Jussi Pyykkönen, VTM tutkija, Nommoc Seugolaid Osk

Rakenteellisesta työttömyydestä, työllisyystavoitteista ja työvoiman tarpeesta keskustellaan runsaasti, mutta tilastoihin perustuvia tarkkoja lukuja niistä on vähän. Esittelen Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon ja väestöennusteeseen perustuen arvioita rakenteellisen työttömyyden tasosta sekä työvoiman tarpeesta. Esityksessäni käydään läpi laskelma maahanmuuton tarpeesta suhteessa työllisyystavoitteisiin ja työikäisen väestön ennustettuun kokoon. Työssäkäyntitilaston työllisyyttä ja työttömyyttä koskevat tiedot on kerätty rekistereistä, joten ne poikkeavat kyselytutkimuksella toteutetun työvoimatutkimuksen luvuista.