Kun mietin, mitä kenttäkokemuksesta jäi käteen, epäämäisen tuhruisien haastattelulomakkeiden ja rapaisten karttojen lisäksi, on yhtä asiaa vaikeaa nostaa toisten yläpuolelle tai yhtä kokemusta arvottaa toisen ohi. Paljon, kuuluu kuitenkin vastaus.

En tosin tiedä, kumpaa reissusta kertyi enemmän: ns. ammatillista tietoa vai elämänkokemuksia. Opin, ettei kaikkea voi aina ennakolta suunnitella tai ei ehkä kannatakkaan, joskus voi joutua soveltamaan ja se plan B on ihan hyvä pitää varuilta takataskussa. Tietynlaista epämukavuutta on matkalla paikoin jouduttava sietämään ja välillä voi tuntea itsensä melkoisen pieneksi ja ympäröivät asiat aikamoisen vieraiksi. Toisaalta tajusin, että monet asiat yhdistävät meitä pallonpuoliskosta riippumatta ja, että yhteenkuuluvuutta voi löytyä yllättävistäkin paikoista (esimerkiksi naisten kanssa astioita pihahiekalla tiskatessa, voi yhteiset naurut saada, vaikkei kommunikaatio välttämättä tapahdukkaan sujuvasti samalla kielellä).Totta on myös se, että reissussa rähjääntyy ja lämmin suihku tuntuu ylellisyydeltä. Matkustamine syö myös rahavaroja, mutta kaikkea, ei myöskään voi varmastikaan mitata rahassa, ja toisaalta huomaa, kuinka paljon turhaa ympärilleen on kotinurkkiinsa haalinut.

Nopeasti summattuna voisikin sanoa (tuhruisten lomakkeiden ja rapaisten karttojen lisäksi) matkaan tarttuneen paljon ja, että reilusti plussan puolelle jäätiin. Viivan alle summaantuu uusien ystävien lisäksi monet makeat naurut sekä monipuoliset kokemukset. Ja kyllä kipinä on syttynyt….eli suosittelen 🙂