Torstai-iltana asemalle saapui bussilastillinen – eli tässä maassa seitsemäntoista – Respect-kurssilaista. Kurssi on sama, jolla itse olin kaksi vuotta sitten (ja jonka taannoisista seikkailuista voi lukea myös tämän blogin arkistosta) ja ohjelmakin on pääpiirteittään sama.
Suomalainen seura sai miettimään, että olisi sittenkin mukava jäädä pidemmäksi aikaa. Eräs asia kuitenkin helpottaa merkittävästi kotiinlähtöä. Suomalaisten mukana tuli myös sade: lähes täysin kuivan marraskuun vastapainoksi on viimeiset neljä päivää satanut ja ollut kylmä. Hiirimakit ovat myös jääneet koloihinsa, koska keskiviikon jälkeen en enää saanut niitä kiinni.
Lisäksi lienee syytä mainita, että aseman vesijärjestelmä rikkoutui ja vessan viemäri vuoti lattialle. Korkeammat voimat kertovat, että on aika palata kotiin.
Sademäärät selvästi kasvavat, mutta todellinen sade alkaa vasta tammikuussa. Madagaskarin luonto on kuitenkin arvaamaton ja sade- ja kuivien kausien ajalliset kestot vaihtelevat huomattavasti. Eläinten ja kasvien olisi helppo sopeutua odotettavissa olevaan vaihteluun: kuten Suomessa kesä ja talvi seuraavat toisiaan suhteellisen vakaasti. Joskus talvi tulee myöhemmin ja joskus kesä jää kylmäksi, mutta ne kuitenkin pääosin ovat samanlaisia vuodesta toiseen. Madagaskarilla saattaa kuitenkin kesken kuivan kauden tulla rankkasateita, sadekausien sademäärät vaihtelevat satoja prosentteja ja sateiden alku on aina yllätys.
Arvaamattomat sääolot vaikuttavat tietenkin tutkimuksen – tai kenttäkurssin töiden – suorittamiseen. Aina niitä perhosia ei välttämättä vain löydy niin paljon ja välillä sammakot ovat vähissä. Arvaamattomuus vaikuttaa kuitenkin dramaattisemmin paikalliseen lajistoon. Kaikki makilajit ovat naarasdominantteja, tarkoittaen että arvojärjestyksessä naaraat ovat koiraiden edellä. Syyksi epäillään Madagaskarin vaikeita sääoloja. Hiirimakit pystyvät tarpeen tullen horrostamaan. Syyksi epäillään Madagaskarin vaikeita sääoloja.
Tutkijat ja opiskelijat kuitenkin uhmaavat sääoloja. Ja mikä on uhmatessa, koska Valbio-aseman uusi rakennus on kohta harjakorkeudessa. Rakennuksen pitäisi valmistua ensi vuonna ja silloin iloa tuottaa muun muassa ilmastoitu (lue: kuiva) laboratorio. Kurssilaisten mukana Ranomafanaan käy tutustumassa Silvija, joka suunnittelee muurahaisaiheista väitöskirjaa, Ricardo, jolla on matemaattisia taipumuksia ja kiinnostusta ekologiaan sekä Veijo, biotieteiteiden laitoksen uusi luonnonsuojelubiologian professori.
Tämä postaus päätyi nettiin Antananarivosta. Olen jo pakannut tavarani ja valmiina pudistamaan tämän maan pölyt jaloistani vuodeksi. Viimeisenä tekona on vielä jäljellä tuliaisten (lue: joululahjojen) ostaminen.