Aarre on paljastunut

Nykytaiteen tutkijat voivat odottaa saavansa uutta tutkimusmateriaalia jatkuvasti; kyse on kohteiden valinnasta, ei kattavuuteen pyrkimisestä. Myös keskiajan taiteeseen erikoistuneen tutkijan eteen tulee uutta materiaalia, josta hän ei ole ollut tietoinen, mutta harvemmin kuitenkaan enää sellaisia kuvia tai esineitä, joita kukaan ei ole aiemmin dokumentoinut tai joiden olemassaolosta kukaan ei ole tiennyt. Lue loppuun

Materiaalioppia

Taidehistorian tutkimus on usein materiaalitietoista. Ymmärtääkseen paremmin tutkimuskohteensa olemusta ja syntyprosessia on grafiikan tutkijoiden hyvä tuntea eri painomenetelmät tai tekstiilitaiteeseen erikoistuneiden esimerkiksi kudonnan perusteet. Välineen merkitystä on tutkimuksissa toisinaan häivytetty teoksen diskursiivisten ulottuvuuksien painottuessa, mutta viime vuosina välineeseen kiinnittyviin materiaalisuuden merkityksiin on jälleen kohdistunut enemmän kiinnostusta.

Itselleni vanhan taiteen tutkijana on konservaattorien asiantuntemus merkittävä apu. Vaikka väitöstutkimukseni yhteydessä perehdyin keskiajan puuveistoksiin, en ilman puualan koulutusta kykene kuitenkaan esimerkiksi silmämääräisesti erottamaan eri puulajeja toisistaan. Lue loppuun

Tilat ja paikat

Tutkijan mahdollisuudet saada työtila ovat tänä syksynä puhuttaneet niin tiedekuntia kuin laitoksia. Itse ehdin juuri ja juuri muuttaa uuteen huoneeseen aloittaakseni kolmevuotisen Suomen Akatemian rahoittaman tutkijatohtorin projektini, kun sain muuttokäskyn: rahan puutteessa jatkuvasti painiva laitos luopuu kokonaan niistä kymmenestä saman käytävän varrella olevasta tutkijahuoneesta, joihin omanikin kuuluu. Lue loppuun

Konferenssi käynnistää syksyn

Kansainvälinen konferenssi on hyvä tapa saada itsensä irti loppukesän puuhista, kuten kriikunoiden perkaamisesta tai yhä pesemättömien ikkunoiden kauhistelusta. Kirjallisuuden, taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen valtakunnalliset tohtoriohjelmat järjestivät 24.–26.8.2011 konferenssin, jossa pohdittiin todellisia, kuviteltuja ja representoituja tiloja ja paikkoja. Lue loppuun

Afrikka pienoiskoossa

Johanna Hohenthal ja Juho Haapala Taitavuorilla ja muissa legendaarisissa paikoissa.    

Palasin Keniaan yliopiston Taitavuorten tutkimusasemalle Suomessa vietettyjen kevätkuukausien jälkeen toukokuun lopulla. Kuukaudet ovat ehtineet vierähtää jo elokuuksi, mutta näiden blogitekstien kirjoittaminen jäi väliin alkukesältä lähinnä huonojen nettiyhteyksien (joiden vuoksi kuvien ja tekstien lähettäminen mihinkään vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä) ja pienten lomamatkojen vuoksi. Alkukesästä sain kuitenkin väitöstutkimukseni toisen osan mukavasti käyntiin. Kerron siitä myöhemmissä blogeissa. Lue loppuun

Palmun alla: Missä voi elää?

Tutkijan ammatti jos mikä on sellainen, että valmius muuttaa työn perässä voi nopeuttaa uralla etenemistä merkittävästi. Pienellä alalla Suomessa ei riitä tutkijatason paikkoja, joko ollenkaan tai ainakaan kaikille.

Meidän perheemme tuntuu astuneen lopullisesti aikaan, jossa työtä etsitään periaatteessa koko maailmasta. Vaikka tulisimme Suomeen, ”maailma” kangastelisi silti taustalla kutkuttavine mahdollisuuksineen. Tästä avautuu monia kipeitäkin pohdintoja: Lue loppuun

Palmun alla: Kolmen kerroksen palkat

Aiemmin tänä keväänä Saudi-Arabian kuningas lahjoi yliopiston leivissä olevia saudeja ylimääräisellä kahden kuukauden palkalla. Eleellä juhlistettiin kuninkaan paluuta kotimaahan, kun hän oli käynyt hoidattamassa selkävaivojaan. Epäilemättä asia liittyi myös arabikevään rauhattomuuksiin, joiden ei haluttu leviävän tänne. Lue loppuun

Palmun alla: Kohtuullisen mittainen hame

Sain meiliä yliopistomme henkilöstöosastolta. Se alkoi varovasti ”monet meistä ovat Saudi-Arabiassa ensimmäistä kertaa”. O-ou, ajattelin.

Viestissä muistutettiin, millainen pukeutuminen ja käytös on kampuksella sopivaa. Paikalliskulttuuriin kuuluvien kaapujen lisäksi hyväksyttäviä ovat miehillä pitkät housut ja kaulukselliset paidat, naisilla puolestaan hihalliset yläosat, housut ja ”kohtuullisen mittaiset hameet”. Lue loppuun