Toisinaan jatko-opintoseminaarissa tekee mieli sanoa, etten ymmärrä lainkaan, mistä on puhe. Tiedättehän sen tunteen, kun on sellainen olo, että ihmiset puhuvat puuta heinää, eikä kukaan uskalla sanoa sitä ääneen.

Koska kulttuurintutkimuksen heinäpaalit saattavat olla tämän blogin lukijoille tuntemattomampia, otetaanpa esimerkki lähempää, oman hallituksemme puheista.
Continue reading →