Vanhaan hyvään aikaan eli vielä viime keväänä Suomen kansantaloudella meni lujaa. Bruttokansantuote oli edeltävinä vuosina kasvanut muita EU-maita nopeammin, valtiontalous oli hyvässä mallissa, velkaa maksettiin pois ja veroja alennettiin. Silti valtiovarainministeriön laskelmat valtiontalouden kestävyydestä olivat pessimistiset. Väestön ikääntyessä terveydenhuollon kustannukset ja eläkemenot kasvavat nopeammin kuin talous, ja jo viiden vuoden tähtäimellä ennusteltiin miinusmerkkistä budjettia.
Yliopistojen rahoitus on täysin riippuvainen valtion hyvänsuopaisuudesta. Nykyisen hallituksemme ohjelmassa on kauniita sanoja yliopistojen merkityksestä, niiden perusrahoituksen turvaamisesta ja tutkimuksen ja tuotekehityksen tärkeydestä. Budjettiratkaisut eivät ole olleet linjassa tällaisen hymistelyn kanssa. Vain Aalto-yliopiston rahoitus kasvaa, muiden reaalisesti vähenee. Vaikka vuodesta 2015 alkaen lisärahoituspotti on tarkoitus avata myös muiden yliopistojen kilpailtavaksi, on kyseenalaista, missä määrin nykyisen hallituksen periaatepäätökset ja toiveajattelu sitovat seuraavia hallituksia. Continue reading →