Ruututeemakartta

Uusi tapa tehdä teemakarttoja on saapunut. Alue jaetaan keskenään samankokoisiin ruutuihin, ja jokaiselle ruudulle lasketaan arvo, joka vastaa tutkittavan ilmiön määrää ruudun sisällä. Ruututeemakartan vahvuutena on se, että alue jaetaan samankokoisiin ruutuihin, ja tutkittavan ilmiön ilmaisussa keskitytään nimenomaan sen spatiaaliseen jakautuneisuuteen.  Koropleettikarttojen suosio on perusteltua sillä, että usein halutaan tietää, miten tutkittava ilmiö jakautuu nimenomaan valmiiden alueiden välillä: esimerkiksi hallinnollisten (ensimmäisen kurssikerran koropleettikartta) tai luonnonmaantieteellisten (kurssikerran kolme kartogrammi).

Tärkeätä ruututeemakartalla onkin se, että yhdistämällä siihen esimerkiksi hallinnolliset aluerajat voi tarkastella alueiden sisäisiä eroja tutkittavassa ilmiössä. Koropleettikartalla voi hyvin ilmaista absoluuttisia lukuja, mutta suhteellisten määrien ilmaisu on ongelmallista. Niinkun Saara Hurme huomaa blogissaan, tarkasteltavan ilmiön määrä voi vaihdella suuresti eri ruutujen välillä – tästä syystä suhteelliset arvot eivät anna hyvää yleiskuvaa ruututeemakartoilla.

Ruututeemakartan ilme määräytyy suuresti ruutukoon mukaan. Isoilla ruuduilla ruututeemakartta on melkein kuin koropleettikartta; aluejako on vain puhtaasti matemaattista, eikä tutkittavan ilmiön arvoja ilmaista jo valmiin aluejaon perusteella. Pieniruutuinen kartta lähestyy merkitykseltä taas pisteteemakarttaa.

Ruutukokeiluja

Teimme yhdessä 500×500 – ruuduilla teemakartan pääkaupunkiseudun alueen asutustiheydestä (kuva 1). Kartasta huomasi heti, että esimerkiksi värien on oltava kartalla tarpeeksi toisistaan eroavia, mutta silti liukuvärityyppisiä, että kartta olisi helposti luettava. Myös oikea luokittelutapa on tärkeää ruututeemakartalla. Päätin tehdä kartan muunkielisten määrästä Helsingin alueella. Ensin kokeilin hyvin pieniä ruutuja, mutta luokittelutavan valintaan asti päästyäni huomasin, että hyvin monen ruuudun rajaamalla alueella asuu muunkielisiä vain muutama. Pienillä ruuduilla karttaa on vaikeampi lukea, eivätkä ne tässä tapauksessa paranna kartan informatiivisuutta, sillä kyseistä karttaa ei käytetä esimerkiksi muunkielisten tarkkaan paikantamiseen, vaan yleisten linjojen hahmoittamiseen. Päädyin 700×700 – kokoiseen ruudukkoon.

Kartta on hieman epäsiisti ja yleistetty, ruutukoon pienentäessä olisi jo pienalueiden rajat pitänyt jättää pois.

Kuva 1: Helsingin pienalueet ja muunkieliset.

Muunkielisten määrä pääkaupunkiseudulla

Muunkielinen henkilö on siis jotain muuta kuin suomen- tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuva henkilö. Muunkielisyys kuvaa hyvin alueiden kulttuurista rakennetta, sillä ulkomaan kansalaisten lisäksi muunkielisiä on esimerkiksi suomen kansalaisuuden saaneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Kartalla esiin nousevat pienalueet, jotka ovat tunnettuja ulkomaalaislähiöitä – Kontula, Rastilan ja Vuosaaren alue, Pukinmäki, Kannelmäki. Kuitenkin suuria määriä muunkielisiä on myös esimerkiksi Kampin läheisyydessä, missä esimerkiksi Kaivopuiston suurlähetystöalue nostaa muunkielisten määrää alueella. Muunkielisten määrä ei siis kuvaa alueen tulotasoa, koulutusastetta tai segregoituneisuutta, sillä muunkielisten joukkoon mahtuu hyvin erilaisia henkilöitä.

Voidaan olettaa, että muunkielisten määrä on suorassa yhteydessä ulkomaan kansalaisten määrään. Verratessa karttaa ensimmäiseen ulkomaan kansalaisia kuvaavaan teemakarttaan havaitsee ruututeemakartan edut: eimerkiksi Rastilan, Kallahden ja Aurinkolahden alueita Itä-Helsingissa voi huomata, että suhteellisen pienellä alueella on suuria vaihteluja muunkielisten määrässä.

Lopuksi pääkaupunkiseudun muunkielisten tutkimiseen inspiroivaa musiikkia.

Lähteet;

Hurme, Saara (2014), Kurssikerta 4: Ruututeemakarttoja. Luettu 13.3.2014. https://blogs.helsinki.fi/shurme

Tarkhova, Daria (2014),Helsingin ulkomaalaiset koropleettikartalla. Luettu 13.3.2014. blogs.helsinki.fi/tada