Kuudes kurssikerta

Keskiviikko lähti käyntiin noin 45 minuutin pituisella aamukävelyllä kauniissa auringonpaisteessa. Kävelyn tarkoituksena oli virkistymisen lisäksi, vastata kyselyihin Kumpulan edustan turvallisuudesta. Koin, että turvallisuuden kokeminen on hyvin suhteellista, mutta oli mielenkiintoista tutkia lähiympäristöä hieman eri näkökulmista. Kävelyn jälkeen tarkastelimme vastausten tuloksia kartalla, josta pystyi havaitsemaan, että turvattomuutta koettiin etenkin autoteiden läheisyydessä.

 

 

 

Hasardit maailmalla

Olin innoissani tämän kurssikerran teemoista, sillä luonnonmaantieteessä minua on aina kiinnostanut hasardit ja endogeeniset tapahtumat. Pääsimme soveltamaan ja kertailemaan jo opittua, joten tällä kertaa ei tarvinnut opetella uusia toimintoja (onneksi).  Tämä tehtävä oli siis itselleni mieluinen. 

Tunnin itsenäisenä tehtävänä oli tehdä kolme vapaavalintaista karttaa hasardeista. Luonnon hasardeista löytyi vaikka minkälaista tietoa internetistä, joista olisin mielusti tehnyt vaikka minkälaisia karttoja, mutta tiedon rajaaminen sekä aineistojen tuonti QGIS:iin ei ollut niin helppoa. Jostain syystä tulivuoriaineisto ei suostunut onnistuneesti latautumaan QGIS:iin. Koitin muuttaa aineistoa Excelissä, mutta sekään ei auttanut. GIS-luokan tunkkainen ja kuuma ilma vain pahensivat jo valmista ärtymystäni.

Olen GIS:in myötä löytänyt pienen perfektionistin itsestäni. Saatan jäädä värien ja muotojen äärelle pitkäksikin aikaa, ja tuntuu että en vain pääse tyydyttävään lopputulokseen. Harkitsin jonkin aikaa, että olisin valinnut taustakartaksi jonkin yksinkertaisemman maailmankartan, mutta päädyin kuitenkin, että perus maailmankartta on hyvä pohja, sillä sen avulla voi tehdä havaintoja hasardeista esimerkiksi vertailemalla niitä topologiaan. Muistan, kuinka omina lukioaikoinani tukimme vastaavanlaisia karttoja luonnon katastrofeista, ja minulle tuli tunne, että nyt ollaan isojen juttujen äärellä.

Fiilikseni QGIS:istä vaihtelevat jatkuvasti. Toisena hetkenä olen vaikuttunut QGIS:in monipuolisuudesta ja omista taidoistani, mutta toisena hetkenä taas kiroan kaikkia velhoja QGIS:in keksimisestä. Tällä kurssilla olen myös oppinut itsehillintää ja kärsivällisyyttä, mutta olen myös löytänyt uusia tapoja ilmaista vihaa. On kuitenkin helpottavaa tietää, että olemme kaikki samassa veneessä ja jaamme samat tuskat ja ilot. Olen alkanut jopa pitämään aikaisin heräämisestä keskiviikkoaamuina…. Tunteilut sikseen ja takaisin karttoihin.

Hasardikartat

Ensimmäisessä kartassa (kuva 2)  visualisoin  1800-luvun jälkeen purkautuneita tulivuoria. Lisäsin myös litosfäärilaattarajat, jotka löytyivät netistä vapaana aineistona. Tulivuorien sijoittuminen mukailee litosfäärilaattojen rajoja, sillä näillä alueilla mannerlaattojen liikunnat aiheuttavat vulkaanista toimintaa. Tyynenmeren tulirenkaalla on selkeästi eniten tulivuoria. Näin jälkiviisaana olisin voinut vaihtaa karttaa siten, että Tyynimeri olisi ollut keskellä, jolloin rengas olisi ollut yhtenäinen, ja kartan tarkastelu olisi ollut helpompaa.

Toisessa kartassa (kuva 3) havainnoin yli kuuden magnitudin maanjäristyksiä sekä vuosina  1900-2022 tapahtuneita tsunameja. Mielestäni nämä hasardit korreloivat hyvin toisiaan, joten ne sopivat samalle kartalle. QGIS:in heatmap ominaisuus oli minulle uusi, ja se sopii mielestäni hyvin kuvaamaan hasardien esiintymiä. Tsunamit tarvitsevat lämmintä vettä muodostuakseen, ja kartalta on hyvin nähtävissä lämpimien golfvirtojen vaikutukset tsunamien sijainteihin. Eniten tsunameja esiintyy Tyynenmeren alueella.

Kolmas kartta (kuva 4)  kuvaa tsunamien tekemiä taloudellisia vahinkoja (milj.%). Suurimmat tsunamien aiheuttamat vahingot ovat tapahtuneet Aasiassa Tyynenmeren rannikolla.  Merkittävä piste kartalla on Japani, joka kärsi vuonna 2011 erittäin tuhoisasta tsunamista (9,0 magnitudia) Tōhokun alueella. Wikipedian mukaan kuolonuhreja oli melkein 16 000 ja taloudeliset vahingot ylsivät 140 miljardiin euroon. Valtioissa, joissa maanjäristykset ja muut luonnonhasardit ovat yleisiä, joudutaan varautumaan hasardeihin kaupunkisuunnittelun ja varoitusjärjestelmien avulla. Kehitysapu suuntautuu usein kehittyville alueille, joissa ei ole taloudellisia resursseja uudelleen rakentaa luonnonhasardeille menetettyjä asuinalueita. Tiitu perehtyi blogissaan myös Japanin tuhoisaan tsunamiin, ja tiivisti hyvin hasardien tuhoisia vaikutuksia:

“On todettava, että seismisillä alueilla voimakkaat liikunnot aiheuttavat hirvittävän suuria tuhoja. Ketju ikään kuin alkaa elää omaa elämäänsä.” -Tia-Maria Liljeroos

Kuva 5 havainnollistaa mistä ja minkälaista katastrofiapua Punainen Risti mahdollisti vuoden 2015 Nepalin maanjäristyksen jälkeen. Jälleenrakennus ja katastrofiapu ovat mielestäni mielenkiintoisia aiheita. Hyväntekeväisyys- ja apujärjestöt ovat kansainvälisiä ja voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka tarjoavat kansainvälistä apua, mutta poliittiset suhteet ja rahoittajat ovat pakosti taustalla vaikuttavia asioita. Kuvasta voi havaita, että suurin osa avuntarjoavista maista ovat länsimaista. Katastrofiapu tarjoaa akuuttien avunkeinojen lisäksi myös resursseja kestävämpään ja turvallisempaan uudelleenrakennukseen.

 

Fiilikset

Karttojen tekeminen oli hyvin antoisaa ja mielenkiintoista, vaikkakin paikoin turhauttavaa. Maantieteilijän silmin hasardien liittäminen litosfäärilaattavyöhykkeille oli itsestäänselvää, mutta jollekkin vähemmän asiasta tietävälle kartta voi antaa uusia oivalluksia. Karttojen tulkitsemiseen tarvitaan myös hieman valtioiden tunnistamista, sillä kartoissa kuva 2. ja kuva 3. maanjäristysalueet peittävät Kaakkois-Aasian valtioita. Suomessa asuvana ihmisenä ei tarvitse pelätä oman kodin tuhoutumista luonnon hasardien seurauksena, joten katastrofiavusta oli avartavaa lukea. Tuntuu hassulta, että kurssi lähestyy loppuaan.

 

Lähteet:

Liljeroos, T. (2022). Tiitun GIS reissu, Viikko 6: Vau, https://blogs.helsinki.fi/litili/. (Luettu 25.3.2022).