Hasardia menoa

Poikkeuksellisesti tämä teksti ilmestyy kahdessa osassa, sillä sairastin oman maanantaisen kurssikertani kotona. Ainoa korvaustilaisuus saapuu vasta perjantaiaamuna, mutta en malttanut odottaa sinne asti itsenäisten tehtävien osalta. Ahersin siis hasarditehtävien parissa itsenäisesti ja päivitän tätä tekstiä myöhemmin Epicollect5-harjoituksen osalta.

Innostuin hasarditeemaisista tehtävistä välittömästi. Aineenopettajana tämä näkökulma oli minulle tietty sydänasia. Ehkä saisin tuotettua jopa karttoja, joita voisin itse joskus hyödyntää omassa opetuksessani. Ensimmäinen haaste oli jälleen aineiston suodattaminen ja vaihtoehtojen meressä pinnalla pysyminen. Maanjäristystietokanta oli valtava eivätkä univajeiset, flunssaiset aivoni oikein nauttineet valintojen lyömisestä lukkoon. Tahmeasti laadin toimintasuunnitelman: suodattaisin ensin ohjeen mukaisesti vuodesta 1985 eteenpäin tapahtuneet magnitudiltaan yli 8 maanjäristykset ja tutkisin miltä aineisto näyttää ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa.

Tulivuoret halusin lisätä kartalle samanaikaisesti, sillä maanjäristysten ja tulivuorten maantieteellisen yhteyden osoittaminen visuaalisesti on yksi tehokkaimpia tapoja opettaa luonnonmaantieteellisiä endogeenisiä prosesseja. Kaikki maailman tulivuoret sisältävä aineisto oli mielestäni liian suuri oppimistavoitteiden kannalta. Aineisto sisältää esimerkiksi sammuneita tulivuoria ja visuaalisesta lopputuotoksesta tulisi helposti liian ahdas. Pelkistetyn ilmaisun ystävänä suodatin tulivuoria tunnetun aktiivisuuden mukaan ja valitsin vuoret, jotka ovat purkautuneet vuoden 1964 jälkeen. Aineiston tuominen taulukkomuotoon oli kuitenkin vaivalloisempaa kuin maanjäristystietokannasta. Tajusin nopeasti, että unohdin valita ruudun ”decimal separator is comma”. Johan rupesi vuoret näkymään halutulla tavalla. Vuoria oli nyt tietty jo liiankin vähän minkään kiinnostavan osoittamiseksi. Tämän kurssin viralliseksi mietelauseeksi voisi weboodiin lisätä ”QGIS: If at first you don’t succeed.”

Kokeilin eri tapoja visualisoida aineistoa ja koin tyytymättömyyttä. Kaikki tulivuoret ja esimerkiksi yli 6 richterin järistykset muodostivat päällekkäisyyksien vyyhdin. No, visuaalinen perfektionistini ei heti tajunnut, että tämähän ajaa viestin kotiin. Varsinkin koko maailmaa esitettäessä tiedon kasaantuminen on välttämätön seuraus. Päätin kuitenkin kokeilla aineiston rajausta ja suodatin tulivuoriaineistosta esiin vain ne tulivuoret, joiden tietokannassa tiedettiin purkautuneen aikavälillä 1500-1963. Tämä vaati hieman aikaa ja teknistä kikkailua. Samoin yhteneväisyyden vuoksi suodatin maanjäristyksistä esiin saman aikavälin tapahtumat ja magnitudikriteeriksi asetin 7 tai suurempi. Nyt karttoja katsellessani sain ajatuksen litosfäärilaattojen osoittamisesta. Oppimateriaalina laattarajojen lisääminen tekisi kartasta huomattavasti havainnollistavamman. Totesin mielessäni, että onpa harmi, ettei tällaista tietokantaa ollut tarjolla. Vasta muiden blogitekstejä lukiessani huomasin, että Vilma Koljonen oli ottanut härkää sarvista ja etsinyt omatoimisesti kyseisen tietokannan. En voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan ryhdyin itsekin googlettamaan ja vain muutamassa minuutissa löysin valmiin shapefilen laattarajoista (ladattavissa täältä). Kiitos Vilmalle inspiraatiosta!

Kuva 1. Lähihistoriassa purkautuneet tulivuoret ja suurehkot maanjäristykset. Maanjäristykset kuvattu pisteinä.
Kuva 2. Hiljattain tapahtuneiden suurten maanjäristysten sijoittuminen yhdessä lähihistoriassa purkautuneiden tulivuorten kanssa.
Kuva 3. Hiljattain tapahtuneet keskisuuret maanjäristykset ja lähihistoriassa purkautuneet tulivuoret.

Kokeilin maanjäristysaineiston interpolointia, niin että tiheys ja voimakkuus näkyisivät tiiviin pistekartan sijaan lämpökarttamaisena. Tämä ei minulta sujunut itseäni miellyttävällä tavalla. Ehkä lähiopetuksessa saan hyödyllisiä vinkkejä käytännön toteutukseen. Matti Katajisto onnistui luomaan varsin näyttävän kartan tällä menetelmällä. Oma tuotokseni on vähän sinne päin (Kuva 4). Maanjäristysten tiheys ja säännöllisyys tulivuorten kanssa Tyynellä valtamerellä havainnollistuu mukavasti. Kartasta on vaikea tulkita laajempaa maantieteellistä ilmiötä oppimisen kannalta mielekkäällä tavalla.

Kuva 4. Jokseenkin lämpökarttamaisesti interpoloituja maanjäristyksiä.

Tulivuorten, maanjäristysten niiden yhteyden syitä ilmentäviä karttoja löytää internetistä lukuisia. Itse hyödyntäisin opetuksessani mieluiten tällaista interaktiivista karttaa. Oppitunnin vetovoiman kannalta reaaliaikaisessa näyttämisessä ja kriteerien muuttamisessa on aina puolensa staattisiin karttoihin verrattuna. Tietysti molemmille on paikkansa. Minerva Laitinen esitteli blogissaan karttaansa, johon hän oli koonnut suurten järistysten kuolonuhrit ja taloudelliset tappiot. Tämä on nerokas idea ja yhdistää maantieteen opetuksessa tärkeitä ilmiöitä luonnon- ja ihmismaantieteen aloilta. Sijaistaessani maantieteen oppitunteja lukiossa olen tykännyt verrata oppilaiden kanssa maanjäristysten voimakkuuksia ja taloudellisia tuhoja eri maanosissa. Erityisesti Haitin järistyksen esimerkki on äärimmäisen havainnollistava kohdemaan resilienssistä ja järistyksen taloudellisten tuhojen merkityksestä. Siinä mielessä Laitisen karttaan lisäisin vielä esimerkkejä tällaisista järistyksistä.

Lähteet

Interactive Map of Active Volcanoes and recent Earthquakes world-wide. 20.2.2020. <https://earthquakes.volcanodiscovery.com/>

Katajisto, M. (2020). Tactical nuke inbound. Blogikirjoitus. 19.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/mattikat/2020/02/19/tactical-nuke-inbound/>

Koljonen, V. (2020). Raikasta ulkoilmaa! Blogikirjoitus. 18.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/2020/02/19/raikasta-ulkoilmaa/>

Laitinen, M. (2020). Happihyppelyn jälkeinen GIS-huuma. Blogikirjoitus. 20.2.2020. <https://blogs.helsinki.fi/minerval/2020/02/19/happihyppelyn-jalkeinen-gis-huuma/>

World tectonic plates and boundaries. GitHub. 19.2.2020. <https://github.com/fraxen/tectonicplates>

4 Replies to “Hasardia menoa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *