Kirjoittanut: Emilia Lehto

Tervetuloa kansainvälisen koulumme ruokalaan! Ruokajonossa ekaluokkalainen julistaa, että kaikkien täytyy syödä täydessä hiljaisuudessa, sillä se on Allahin tahto. Linjastolla vilkuillaan, huomaakohan viereisen linjaston toinen muslimioppilas, jos syön salaa muutaman haram- kananugetin? Pöydässä rukoillaan kristillistä ruokarukousta, sillä äiti on kehottanut olemaan aina valppaana taivaan pasuunoiden varalta. Eräs kyselee, onko perunamuusissa porsasta ja seuraava ihmettelee, voiko olla hyvä ihminen, vaikka ei noudata kasvisruokavaliota. Naapuriluokan opettajaa taas suorastaan iljettää, jos oppilas syö kaverilta jääneen leivän puolikkaan – hinduna sylki on tabu. Nämä kohtaukset kertovat siitä, kuinka tavanomaisessa ja arkipäiväisessä kouluruokailussa on mukana uskoa, pyhää ja erityistä, vaikka sitä ei heti huomaisikaan.

Tarkkailemalla ruokailijoita pääsemme seuraamaan heidän ruokatapojaan, rituaalejaan ja uskontoaan. Graham Harveyn mukaan voimme oppia uskonnoista sekä uskonnon luonteesta tarkastelemalla sitä, mitä syödään ja kenen kanssa. Oppilaan kodin uskontokasvatuksesta ja maailmankatsomuksesta voi päätellä jotain jo sen perusteella, mitä hän valitsee lautaselleen linjastolta. Ruokaseuraa saa koulussa harvoin valita, mutta kohdalle sattunut seura voi vaikuttaa siihen, kuinka tiukasti oman uskonnon ruokasääntöjä noudatetaan. Muslimioppilaalle porsaan liha on vahva tabu. Kielletty ruokalaji päätyy harvoin lautaselle, mutta väärin teurastettua kanaa saattavat lapset välillä syödä – ainakin jos vanhempien ja muihin yhteisöön kuuluvien silmä välttää.

Yhdessä syöminen ja yhteisten ruokatapojen noudattaminen lisäävät yhteenkuuluvuudentunnetta ja toimivat tapana kuulua joukkoon. Monet uskontojen tekstit tai pyhät kirjat kehottavatkin ruokailemaan samaan uskovien kanssa. Samanmielisten kanssa syöminen myös tukee ruokatapojen noudattamista, sillä syöjät tavallaan valvovat toinen toisiaan. Kouluruokailussa voikin nähdä kaksi toisiaan vastaan vetävää voimaa, jossa samalla rakennetaan siltaa yli kulttuuristen ja uskonnollisten erojen sekä tehdään eroa erilaisten maailmankatsomusten välille esimerkiksi muodostamalla erilliset jonot makkarakastikkeelle ja linssimuhennokselle. Rajusti yleistäen voidaan sanoa, että toiseen jonoon jaetaan kristityt ja ateistit sekä toiseen muslimit, hindut, buddhalaiset ja kasvissyöjät. Jälleen kasvissyönti rinnastuu uskonnoksi arjen käytännöissä.

Grahamin tavoin ajattelen, että ruokailutapoja tarkastelemalla voimme paljastaa myös jotain syvempää uskontojen luonteesta. Mitä on uskonto? Ulospäin näkyvien ruokailutapojen ja -rituaalien taustalla on moninainen uskomusten kehikko, jossa vaikuttavat vastakohtien voimat: hyvä ja paha, puhdas ja likainen, oikea ja väärä. Arkipäiväisestä syömisestä on ritualisaation kautta kehittynyt ruokailun rituaali.  Tällaiseen toimintaan liittyy sääntöjä sekä kaavamaisia ja toistuvia toimintoja, joiden merkitys on muuttunut arkipäiväisestä uskontoa harjoittavaksi. Ritualisaatioon liittyy usein myös ajatus puhtaudesta ja saastaisuudesta, mikä erityisesti uskontojen kohdalla on symbolista tai hengellistä puhtautta tai saastaisuutta.

Ruokailutapoja tarkastelemalla voimme oppia jopa enemmän kuin määrittelemällä uskontojen rajoja sen mukaan, mihin uskonnossa uskotaan. Voiko ruokasääntöjä tutkimalla määritellä siis uskonnon?

Mielestäni ruokaa koskevat säännöt ja uskomukset piirtävät uskontojen välille kirkkaampaa rajaa kuin jumalia, pyhiä kirjoja tai rakennusten symboliikkaa koskevat pohdinnat. Tarkastelemalla niinkin arkipäiväistä toimintaa kuin ruokailua, voimme ymmärtää uskontoa syvällisellä tavalla ja päästä osaksi sellaista uskonnollista todellisuutta, jonka kuvaileminen sanoin on haastavaa. Seuraamalla ruokailua ja kysymällä ”miksi?” voimme tavoittaa syvällä piileviä uskomuksia. Osallistumalla kouluruokailuun pääsemme aitiopaikalle, sillä siellä uskonto nousee esiin päivittäin.

Emilia Lehto

Kurssi: Ruoka, uskonto ja elämänkatsomus (Avoin yliopisto)

Kirjallisuus

Boyer, Pascal & Pierre Liénard (2006). Why Ritualized Behavior? Precaution Systems and Action Parsing in Developmental, Pathological and Cultural Rituals. Behavioral and Brain Sciences 29 (6), 595-650.

Harvey, Graham (2015). Respectfully eating or not eating. Putting food at the centre of Religious Studies. Religion and Food 26, 32-46.

Zeller, Benjamin (2015). Totem and taboo in the grocery store. Quasi-religious foodways in North America. Religion and Food. Scripta Instituti Donneriani Aboensis 26, 11-31.