Bufferointi on mukavaa

Viidennen kurssikerran teemana oli tähän asti opitun kertaus. Käärimme suoraan tunnin alussa hihat ja ryhdyimme töihin ilman sen kummempia luennointeja. Harjoittelimme lisää viime tunnilla tutuksi tulleiden QGISin piirtotyökalujen käyttöä sekä mm. laskimme yhteen Pornaisten teiden pituuksia. Palauttelimme mieleen myös  uuden sarakkeen luomisen laskintyökalun avulla aineistoon. Alkutunnin yhteisen muistinvirkistyksen jälkeen teimme koko loppuajan itsenäistehtäviä. 

Monet tunnilla käytetyt menetelmät olivat käsitteinä tuttuja syksyn Johdatus geoinformatiikkaan maantieteessä -kurssilta. Clip-toiminto rajaa halutun alueen piparkakkumuotin tavoin: input-aineisto toimii tässä yhtälössä isompana piparitaikinana ja output-aineisto rajaavana muottina. Bufferointi-toiminto puolestaan rajaa halutun kokoisen vyöhykkeen tutkittavan kohteen ympärille. Bufferointi-työkalu on mielestäni mukavan konkreettinen tulevaisuuden töitäkin ajatellen. Se toimii kätevänä apurina esimerkiksi peltojen ja vesistöjen välisten suojavyöhykkeiden määrittämiseen tai vaikka liikenneväylän tai muun rakennuskohteen ja vaikkapa uhanalaisen liito-oravan suojelualueen turvavyöhykkeen määrittämiseen. Bufferointi toimii yhtä lailla monien muiden luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyvien selvitysten teossa kaavoituksia tai rakennushankkeita silmällä pitäen. 

Kuva 1. QGIS-näkymä Malmin lentokenttäalueesta, jonka ympärille olen luonut 1 (vihreä) ja 2 (violetti) kilometrin buffer-vyöhykkeet. Asukkaat näkyvät kuvassa punaisina pisteinä. Lisäksi samassa kuvassa näkyy oransseina alueina lentomelualueita ja pinkkeinä keskittyminä bufferoituja asemia, joiden läheisyydessä asuvien ihmisten lukumäärää myös tarkastelin. Väkimääriä tutkin vasemman alareunan taulukon avulla. Lähde: Helsingin kaupunki. 

Oppitunnin aikana hyötykäytimme bufferointia etäisyyksien ja lukumäärien laskemisessa mm. ihmismaantieteellisissä teemoissa, kuten Malmin lentokentän melualueita ja näiden asukkaita tutkittaessa (kuva 1).  

Tässä kohtaa kurssin keikahtaessa loppupuolelle on myös syytä pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea pieni Geoinformatiikkaa tutkimassa –retkeni on minulle opettanut. Voisin sanoa, että tämän hetken paikkatieto-osaamiseni perusteella QGISin keskeisimmät työkalut, joiden käytön hallitsen hyvin tai auttavasti, ovat sinisen rattaan takaa löytyvät bufferointi ja interpolointityökalut, sekä oman mittanauhakuvakkeensa takaa löytyvä mittaa viivan pituus -työkalu ja helmitaulu-kuvakkeen takaa löytyvä laskutyökalu. Laskutyökalu on myös kätevä uuden sarakkeen luomisessa aineistoon. Nämä työkalut ovat itselleni helppokäyttöisiä ja soveltuvat hyvin aineiston monipuoliseen tarkasteluun. Loogisesti toimivat työkalut ovat itselleni helppokäyttöisimpiä, mutta toisin on sellaisten työkalujen käyttö, joiden kohdalla on muistettava muuttaa miljoona asetusta eri valikoiden takaa oikeiksi, ennen kuin lopputulos toimii. Tällaisia olivat esimerkiksi eri aineistojen yhdistelyyn käytettävät työkalut. Suurten aineistojen yhdistely ja suodattaminen tiettyjen valintojen suhteen onkin varmasti yksi asia, jossa tarvitsisin lisäharjoitusta. 

Kaikista tähänastisista hyödyistä huolimatta minusta ei ole vieläkään tullut QGISin suurta fania. Opettajan sanoja lainatakseni “QGIS vihaa tasapuolisesti kaikkia”. Välillä minusta tosin tuntuu, että tuo kavala ohjelmisto ottaa kuitenkin salaisia suosikkeja, ja minä en lukeudu näihin QGIS-kuiskaajiin. Ohjelmisto on kaatunut kohdallani useita kertoja ja välillä kohtaan aivan kummallisia ongelmia, vaikka teen täsmälleen ohjeiden mukaan. Esimerkiksi tietyn nettiselaimen käyttö aineiston lataamisessa voi saada QGISin äksyilemään, jolloin lopputulos jää vaillinaiseksi. Mutta tämäkään ei tunnu noudattavan mitään logiikkaa: osalla Chromella ladattu CSV-aineisto aukesi QGISilla moiteettomasti, mutta osalla vain Mozillalla ladattu vastaava aineisto asettui QGISissa oikeisiin uomiinsa.

Mielestäni (ja myös monen muun mielestä) QGIS myös neuvoo käyttäjiään huonosti, eikä ole kovin käyttäjäystävällinen. Komentojen käyttäminen ei useinkaan seuraa käyttäjän intuitiivista logiikkaa, vaan softa olettaa käyttäjän itse osaavan kaivaa tarvittavat vaiheet piiloistaan. Myös ongelman sattuessa QGIS ei viitsi ilmoittaa, mistä error johtuu. Nämä seikat yhdessä aiheuttavatkin sen, että ilman vieressä päivystävää QGIS-supportia käyttäjän on mahdotonta päästä yksikseen eteenpäin ongelman tai yksinkertaisen tiedonpuutteen sattuessa.  Internetistä löytyy toki jonkin verran apua, mutta kuten Hanna blogissaan toteaa, lähes kaikki ohjeet ovat englanniksi, ja tässä vaiheessa opintoja alan kansainvälinen terminologia on vasta tulossa tutuksi. Hän täsmentää myös hyvin, että ongelman ratkaisemiseksi netin avulla ongelma pitää osata tarkasti sanoittaa – tämä on vaikeaa jos QGIS ei kerro mistä ongelma johtuu.

Taulukko 1. Sekalaista pohdintaa kurssikerran itsenäistehtäviin liittyen. 

Tehtävä 1: lentokentät ja asemat	Tehtävä 2: taajamat	Tehtävä 3: koulut
Laskin bufferointien avulla alueiden väkimäärät (tiedot jäivät tunnilla tallentamatta, kts. Kuva 1 todisteena)	Tehtävä vaatii eri aineistojen yhdistelyä, tässä on kehitettävää	Tehtävä vaatii niin ikään eri aineistojen yhdistelyä  Noin neljäsosa muun kielisiä

Lähteet:

Lampinen, Hanna (2022). GIS menetelmät. Saatavilla osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/ldhanna/. Luettu 22.2.2022.