Tässä blogikirjoituksessa ja harjoituksessa tutustuin eritoten maailmanlaajuisiin hasardeihin ja niiden sijoittumiseen maapallolla. Tavoitteena oli tuottaa materiaalia, joita voisin opettajana käyttää tuntiopetuksessa ja tätä varten tuotinkin kaksi erilaista karttaa. Onnistuminen on taas katsojan silmissä, mutta ainakin pääsin pähkäilemään taas QGIS:in parissa ja sain tuotettua muutaman harmaan hiuksen.
Kurssikerta alkoi kuitenkin Epicollect5-sovellukseen tutustumisella. Ennen kurssikertaa oli käsketty ladata kyseinen datankeräyssovellus ja kurssikerran aluksi lähdimme lähiympäristöön, tarkemmin sanottuna Kallioon kiertelemään ja keräämään lokaatioita juuri lataamaamme sovellukseen. Sovellus käytti kännykän sijaintipalveluita hyväkseen ja siihen pystyi tallentamaan jonkun tietyn pisteen, joka sitten näkyi muille käyttäjille, jotka olivat samassa sovellusryhmässä mukana. Lopuksi saimme siis koostettua kaikkien tallentamien paikkojen avulla pistemuotoisen kartan, jonka pystyi avata QGIS:ssä esim. Google Mapsin tai OpenStreetMapsin avulla. Oman paikkatietoaineiston tuottaminen oli yllättävän mukavaa, koska samalla sai raikasta ulkoilmaliikuntaa. Kuitenkin selväksi tuli, että laajemmassa mittakaavassa tällaisen pistemuotoisen paikkatietoaineiston tuottaminen pelkällä apostolin kyydillä on erittäin työlästä.
Varsinaisessa harjoitustehtävässä paneuduttiin siis luonnonhasardeihin. Itse valitsin tutkittaviksi hasardeiksi maanjäristykset sekä tulivuoret ja päätin selvittää miten niiden yhtäläisyydet näkyvät kartalla.
Kuvassa 1. näkyvät kaikki maapallon maanjäristysalueet ja kuinka voimakkaita järistyksiä missäkin esiintyy. Kuvassa 2. on kuvattuna litosfäärilaatat. Järistyksistä löysin aineiston, johon oli kirjattu kaikki maailmassa tapahtuneet maanjäristykset ja listattuna oli sekä niiden sijainti että voimakkuus. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni ja tajusin, että lopputuloksesta tulee aivan liian raskas, jos alan listaamaan ja esittämään jokaista tapahtunutta maanjäristystä. Aineiston kanssa pystyi onneksi kuitenkin leikkiä siten, että pysytyin valitsemaan tietyn järistysvoimakkuuden, tässä tapauksessa 6,2 magnitudia, joka toimi rajapyykkinä ja lopulliseen esitykseen tuli vain tätä voimakkaammat järistykset. Näin opin rajaamaan dataa omien käyttötarkoitusten mukaan ja sain karsittua kaiken ylimääräisen ja turhan tiedon pois.
Kuva 1. Maanjäristykset ja niiden voimakkuudet
Kuva 2. Litosfäärilaatat, Peda.net
Karttaa tarkemmin tarkastellessa ja mitä kuvitteellisille oppilaillenikin huomauttaisin, on eritoten järistysten sijainti. Varmaan jopa yläasteikäisetkin maantieteen opiskelijat huomaavat, että maanjäristykset sijoittuvat litosfäärilaattojen törmäys-, erkanemis- ja sivuamiskohtiin. Ne menevät käsikädessä toistensa kanssa ja niiden molempien oppiminen on helpompaa, koska yhteinen tekijä on aina helppo muistisääntö. Voimakkuudella on kuitenkin suuria vaihteluita ympäri maapalloa. Yleiskuvan mukaan tallennettuja maanjäristyksiä on tapahtunut hurjasti. Erityisesti voimakkaat järistykset sijoittuvat Kaakkois-Aasian suunnalle. Filippiinien laatta on selvästi kaiken tapahtuman keskiössä ja erityisesti Euraasian laatan ja Indo-Australian laatan törmäyskohta on eräänlainen hot spot. Muistammehan vieläkin tuhoisan tapaninpäivän tsunamin Intian valtamerellä vuonna 2004. Tämä oli seurausta voimakkaasta maanjäristyksestä, joka sitten sai suuret vesimassat liikkeelle. Tällä alueella onkin tapahtunut erittäin voimakkaita, yli kahdeksan magnitudin järistyksiä. Näin olen saanut mielestäni selvästi esitettyä paikkatietoa maanjäristyksistä siten, että joku voisi jopa oppiakin siitä jotain. Koska yhdistin vielä tunnetun esimerkin asian tueksi, on oppiminen taattua.
Kuva 3. Maapallon merkittävät tulivuoret
Kuva 4. Maanjäristykset, MappingTools
Kartassa 3. on esitettynä maapallon merkittävimmät tulivuoret ja niiden alueellinen sijoittuminen. Mitä voimme taas huomata karttaa tutkimalla? Näyttäisi olevan niin, että tulivuorten sijoittuminen lyöttäytyy kolmanneksi pyöräksi maanjäristysten ja litosfäärilaattojen yhteyteen. Tämänkin yläastelainen varmasti tietää, joten ei sillä saralla mitään uutta. Onko näillä kolmella ja niissä esiintyvillä voimakkuuksilla sitten suurempaa yhteyttä? Aikaisemmin mainittu seismisen aktiivisuuden voimakkuus Kaakkois-Aasian alueella näkyy myös tulivuorten runsaana esiintymisenä. Alue niin sanotusti kuhisee tulivuoria ja ne muodostavat tietyllä tapaa jopa kauniita helminauhamaisia pitkiä muodostelmia juuri litosfäärilaattojen saumakohtiin. Näin olemme löytäneet selvän yhteyden kahden tutkitun asian välillä ja saaneet liitettyä siihen vielä kolmannenkin.
Näillä aineistoilla voisi mielestäni siis hyvin suorittaa opetusta ja saada oppilaat ymmärtämään luonnonhasardeja ja niiden yhteyksiä. Jos verrataan tekemääni maanjäristyskarttaa internetistä löytämääni vastineeseen (kuva 4.), huomaamme niiden omaavan paljon yhtäläisyyksiä, mikä lisää uskomustani siihen, että jos nyt menisin esim. jollekin yläasteelle näiden kahden kartan kanssa opetustarkoituksessa, ei minun tarvitsisi peitellä naamaani sieltä lähtiessäni, sillä olisin varmasti saanut tuotua esille ajamani asian. Tietysti kartoissani on parannettavaa, ainahan niissä on. Esim. Olivia Halmeen hyvä pointti omassa blogissaan, jossa hän kertoi maailmankartan mittakaavan näyttävän ihan vääriä arvoja QGIS-sovelluksessa, tuli minullekin eteen ja päätin ratkaista asian jättämällä sen kokonaan pois. Tietysti nyt joku sanoo, että kartassa kuuluu olla aina mittakaava ja pohjoisnuoli, mutta päätinkin tällä kertaa, etten laita ja että saan asiani ilmaistua ilman niitäkin. Täydellisyys jää siis nytkin, niin muin yleensäkin uupumaan, mutta alkuperäinen tavoitehan oli tehdä opetusmielessä hyvät kartat ja uskon päässeeni siihen ihan hyvin arvosanoin.
Lähteet:
Olivia Halme – Kurssikerta 6: Tsunamin harjalla, blogs.helsinki.fi/halmeoli/2018/03/30/kurssikerta-6-tsunamin-harjalla/, luettu 3.4.2018
Kuva 2. PedaNet, https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/lukiot/vantaa2/martinlaakson-lukio/maantiede/karhu/t1mmoo2/ge-uusi-1f/mjt/s/l, luettu 3.4.2018
Kuva 4. MappingTools, https://www.mapping-tools.com/howto/maptitude/case-studies/mapping-earthquakes/, luettu 3.4.2018