Yliopiston vuosijuhlassa Ilkka Hanski viittasi puheessaan Peter Druckeriin ja hänen tekemäänsä vertaukseen kissojen kaitsemisesta akateemisten organisaatioiden manageerauksen osalta. Hanskin puheen innoittamana kaivoin esiin edelliseltä esimieheltäni lähes läksiäislahjaksi saamani Geoff Garrett’in ja Graeme Davies’in kirjasen “Herding Cats – Being advice to aspiring academic and research leaders”, ks. www.herdingcatsbook.org.

Kirja on loistavaa bussiluettavaa, eikä ainoastaan siksi, että se on sopivan pieni. Teoksesta saa irti relevantteja ja hyviä lainauksia ihmisiltä, joilla on pitkä kokemus tutkimusorganisaatioissa ja niiden johdossa. Melkein joka sivulta löytyy jotain, joka osuu ja uppoaa.

Tällä kertaa poimin lainauksen monimutkaisuudesta, mikä sai minut pohtimaan uudestaan hallinnonkin hyödyllisyyttä. Vapaa käännös menee jotenkin näin:

“Maailma on muuttunut monimutkaiseksi informaation ja sen saatavuuden lisäännyttyä. Niin paljon ideoita ja tapahtumaa syntyy horisontaalisesti, kuitenkin toimimme vielä järjestelmissä, jotka toimivat ja saavat syötteensä vertikaalisesti. Järjestelmässä paljon toimii yhteistyötä vastaan: osastoituminen, eri toimijoiden perinteet, rahoitusjärjestelmät, tutkijat ja opettajat itsekin – kaikki. On ihme, että mikään poikkialainen etenee! Loppujen lopuksi ihmiset tekevät työtä yhdessä henkilöiden välisen kemian ja intressien osuessa kohdilleen eikä siksi, että joku ohjaa siihen. Kuitenkin, rakenteet ja hallinto voivat edistää ja mahdollistaa kohtaamisiin ja kanssakäymiseen – tai kuten useimmin tapahtuu – voivat estää sen. Tänä päivänä uusi löytyy “multi-kaikesta” – kulttuurista, instituutioista, kansallisuuksista, tuotteista, markkinoista. Ihmiset, jotka todennäköisemmin pärjäävät, kykenevät toimimaan poikki ja läpi järjestelmien, kielten ja hallitusten. Tätä harvemmin opetetaan yliopistossa, joka on perinteisemmin keskittyy kapeaan ja syvään.”

Tilasin noita kirjoja pinon.