Tekesin uusi strategia lanseerattiin maaliskuun alussa. Vastaavasti uudistuvat rahoitusmekanismitkin. Uusista tavoista rahoittaa tutkimusta ja innovaatiotoimintaa järjestettiin jokunen päivä sitten meille asiakkaille tarkoitettu keskustelutilaisuus, jossa kyseltiin näkemyksiä siihen mitä pitäisi rahoittaa ja miten.

 Mieleen tilaisuudesta jäi se, että linjaukset ja periaatteet rahoituksen uusimisessa tuntuvat rohkeilta, hyödyntämistä aidosti hakevilta ja uuteen liiketoimintaan tähtääviltä. Tutkimuslaitosten kannalta uusia hanketyyppejä on tarkoitus lanseerata kolme:

1. Hankkeet, joissa tähdätään tutkimusideoista hyödyntämiseen. Erityisesti halutaan synnyttää uusia tutkimuslähtöisiä yrityksiä tai ainakin edellytyksiä niille. Hankkeissa lähtökohtaisesti on oleellista relevanssin osoittaminen tulevan tai mahdollisen liiketoiminnan kannalta.

2. Verkottuneen tutkimuksen hankkeet, joissa painottuu yhteistyö elinkeinoelämän kanssa.

3. Ennakoivat strategiset avaukset, joissa haetaan sekä ”pieniä” avauksia, että hyvin radikaaleja, teollisia rakenteita murtavia avauksia.

Edellisen lisäksi panostetaan lisäksi ohjelmatoimintaan ja huippuosaamisen keskittymiin. Varsin radikaalia on, että malleista poistuisi ns. vapaa haku, jossa omaa aihettaan voi ehdottaa rahoitettavaksi.

Eri rahoitusmalleissa painotettiin erityisesti hyödyntämistä, monialaisuutta, tarvelähtöisyyttä, kansainvälisyyttä ja varsinkin fokusoimista. Keskusteluissa etsittiin keinoja kannustaa hyödyntämiseen tähtäävää toimintaa. Kuitenkin montaa asiaa leimasi vielä keskeneräisyys – kuten tässä kohti harjoituksia voisi olettaakin. Paljon on vielä tehtävä, jotta hyvä tahtotila muuttuu jämäköiksi kriteereiksi ja sellaiseksi läpinäkyvyydeksi, joka soveltuu useille aloille ja erilaisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen.

Keskustelu tilaisuudessa oli lievästi sanoen monimuotoista. Esimerkiksi hyödyntämiseen yhdeksi lääkkeeksi tarjoiltiin kauppatieteen tutkimuksen lisäämistä erilaisissa hankkeissa. Itse uskoisin, että hyödyntäminen ei välttämättä etene kauppatieteitä tutkimalla vaan hyödyntämistä ja kaupallista tekemällä – eli yrittämällä ja erehtymällä. Varsin selväksi tuli se, että Tekes ei mittaa tuloksia edelleenkään tieteellisten julkaisujen määrällä.

Yliopiston minusta kannattaa ottaa vakavasti se, miten Tekes tulee muuttamaan rahoitusmekanismejaan. Vaikka Tekes on vain yksi rahoittaja, sen liikehdinnällä on merkitystä ja aktiivisuutta kaivataan tutkijoidenkin suunnasta. Tekesin edustajien kanssa käytävästä keskustelusta voi  pikkuhiljaa syntyä relevantimpia hakuja, joiden myötä onnistumisen todennäköisyys sekä rahoituksen että lopputuloksen osalta kasvaa merkittävästi. Hyviä caseja kannattaa pohtia hakuihin jo nyt, vaikka kriteeristöt olisivatkin vielä hakusessa.