Aloitimme tiistaiaamumme vierailulla Rooman metodistikirkossa. Kyseisellä seurakunnalla on pieni yhteisö, reilut 200 jäsentä, lähinnä italialaisia ja filippiiniläisiä. Palvelukset suoritetaan joka sunnuntai. Meidät otti vastaan ystävällinen naispastori, joka esitteli kirkkoa ja sen toimintaa. Seurakunta panostaa muun muassa nuorisotyöhön sekä maahanmuuttajien auttamiseen. Pastori kertoi, että ajankohtaisena kysymyksenä seurakunnalla on muun muassa suhtautuminen seurakunnan homoseksuaaleihin sekä transsukupuolisiin jäseniin.

Roomassa metodistikirkko tekee tiivistä yhteistyötä valdolaisyhteisön kanssa, jopa niin, että metodistikirkon pastorit voivat saarnata valdolaiskirkossa ja toisin päin. Pidin alustuksen valdolaisuudesta ennen metodistikirkkoon menoamme. Valdolaisyhteisö sai alkunsa 1170-luvulla Ranskassa, jossa rikas kauppias ja koronkiskuri Pierre Valdes koki voimakkaan kääntymyskokemuksen, myi omaisuutensa ja alkoi vaeltaa saarnaten ja köyhyysihanteen mukaisesti. Roomalaiskatolinen kirkko ei hyväksynyt valdolaisten oppimattomien saarnaamistoimintaa, ja valdolaisten uhmatessa kirkon saarnaamistoimintaa, kuilu kirkon ja valdolaisten välillä kasvoi. Ekskommunikaatio tapahtui lopulta vuonna 1184, ja valdolaiset joutuivat vuosisatoja pakenemaan sekä kirkon että maallisten hallitsijoiden vainoa vaellellen vuoristoissa. Tänä päivänä valdolaisia on noin 45000, joista n.30000 italialaisia. Kesäkuussa 2015 paavi vieraili paimenmatkallaan Torinossa valdolaiskirkossa ja pyysi anteeksi roomalaiskatolisen kirkon puolesta valdolaisten kohtelua vuosisatojen aikana. Tämä oli ensimmäinen kerta kristittyjen historiassa, kun paavi astui valdolaisten kirkkoon. Metodistit ja valdolaiset pitävät tärkeänä kristittyjen yhteistyötä ja vuoropuhelua, ja nyt myös roomalaiskatolinen kirkko on ottanut suuren askeleen protestanttien ja katolisten välisen kuilun kuromisessa.