Tällä kurssikerralla tutustuttiin numeeristen aineistojen siirtämiseen, yksinkertaistamiseen ja muokkaamiseen eri ohjelmien välillä. Excel-ohjelmasta tuotiin aluksi numerotietoa Afrikan valtioista MapInfoon. Kun sitä oli muokattu, yhdistelty ja laskettu, tuloksena oli taulukko, josta näkyy timanttikaivokset, öljykentät ja taistelukentät kunkin Afrikan valtion alueella.
Saatuja tietoja voisi hyödyntää monella tavalla, varsinkin jos sattuisi olemaan kiinnostunut uuden timanttikaivoksen tai öljynottamon perustamisesta. Internet-käyttäjien määrästä eri vuosina voisi aavistella, onko alueen sähkö- ja tietoverkko ja mahdollisesti muukin infrastruktuuri kehittynyt vai taantunut. Timanttien ja varsinkin öljyn tuotanto vaatii sähköä ja riittävät liikenneyhteydet. Kofliktien ajasta ja laajuudesta voi päätellä, mitkä alueet ovat turvallisia ja mitkä liian vaarallisia toiminnan aloittamiseen. Koska taulukosta näkyy myös vanhojen kaivosten tuottavuusluokittelut, on etukäteen valitulla alueella mahdollista aloittaa tuottoisa toiminta heti, ilman kalliita ja aikaa vieviä koeporauksia ja -kaivauksia. Timanttikaivokselle turvallisimpia valtioita näyttäisivät konfliktien vähyyden perusteella olevan lähinnä Algeria, Mali, Guinea, Keski-Afrikan tasavalta ja varsinkin Tansania. Guineanlahden ympäristön ja Afrikan sarven pohjoispuolta puolestaan kannattaisi välttää.
Tällä kurssikerralla tein myös kaksi teemaa sisältävän tulvaindeksikartan. Sen laatimisessa tosin oli kiirehtimisestäni ja huolimattomuudestani johtuneita teknisiä ongelmia, joiden takia kartasta ei tullut niin viimeistelty kuin olisi ollut suotavaa. Kartalla kumminkin näkyy Suomen vesistöalueiden tulvaherkkyyksiä ja valuma-alueiden ominaisuuksia. Tulvaherkkyys näkyy rasterivärien eri sävyinä ja suhteellinen järvisyys punaisina pylväinä. Kartta on varsin selkeä tulkittava. Tulvaherkimmät alueet ovat tietysti mereen laskevien jokien lähettyvillä Pohjanmaalla ja lounais- ja etelärannikolla. Näillä alueilla maasto on varsin alavaa, joten tulva pääsee leviämään helposti laajalle alalle. Aiheutuvat vahingotkin ovat suurempia kuin vaikkapa Itä-Suomen vaara-asutuksen seudulla, sillä etelärannikolla on paljon asutusta ja se sijaitsee alavilla mailla, jotka voivat jäädä veden alle. Kuten Saarnio (2011) toteaa, suuret järvet toimivat puskuroivina vesivarastoina, ja heikentävät siten veden tavallista heikomman ja suuremman virtaaman vaikutuksia. Järvisyysprosenttikin on looginen, sillä korkeimmat pylväät ovat Järvi-Suomen kohdalla, jossa on paljon järviä. Pohjoisen Suomen muutamat suuret järvet ja tekoaltaat lienevät nostaneet Lapinkin järvisyyden suhteellisen korkeaksi.
Lähteet:
Saarnio, Tomi (2011). 3. kurssikerta 1.2. Geoinformatiikka 2011 – Tomin kurssiblogi. Helsingin yliopisto. 5.2.2011. < https://blogs.helsinki.fi/ttsaarni/2011/02/03/3-kurssikerta-1-2/>
