Tällä kurssikerralla tutustuttiin ulkoilun jälkeen MapInfon avulla ensin itse kerättyihin koordinaattitietoihin ja niiden geokoodaamiseen, ja lopuksi Helsingin pelikoneiden alueellisen jakautumiseen ja maailman maanjäristyksiin. Maanjäristysten tietoja etsittiin Internetistä, ANSS Catalog Search (2010) -palvelun avulla. Saatujen tietojen pohjalta laadittiin kolme karttaa. Tein ne kaikki samalta aikaväliltä eli vuosilta 1980-2011. Ensimmäiseen karttaan on merkitty punaisin vaakaneliöin yli 8 magnitudin, toiseen keltaisilla vinoneliöillä yli 7,5 magnitudin ja kolmanteen vihreillä kolmioilla yli 7,0 magnitudin maanjäristykset edellä mainittuna ajanjaksona. Kuten Aaltonenkin (2011) toteaa, tiedonhakutilanteessa olisi kannattanut määritellä myös järistysten maksimiarvot, koska nyt karttojen tiedot ovat osittain päällekkäiset (esim. yli 7 magnitudin järistyskartta sisältää myös yli 7,5 ja 8 magnitudin järistykset).
Maanjäristyksiä kuvaavat kartat soveltuvat hyvin maantieteen (tai peruskoulun ja lukion maantiedon) opetukseen, koska niiden avulla voidaan havainnollistaa monia maantieteen aihealueita. Ensinnäkin maanjäristyksiä esiintyy eniten mannerlaattojen reunoilla, joten kartoilta voi nähdä suurpiirteisesti mannerlaattojen rajat ja erityisesti aktiivisimmat törmäysvyöhykkeet, kuten tätä Geologia.fi-sivustolla (2009) julkaistua karttaa ja itse tekemiäni karttoja vertaamalla näkyy. Maanjäristysalueet ovat pitkälti samat kuin kuin tulivuorien esiintymisseudut, joten järistyskarttojen avulla voi välillisesti esittää myös tulivuoritoiminnan alueellista jakautumista maapallolla. Laajassa mielessä niiden avulla voidaan opettaa koko laattatektoniikkateorian perusteita. Toiseksi maanjäristykset ovat itsessään kiinnostavia sekä geologis-luonnonmaantieteellisinä ilmiöinä että niiden seurausten (tsunamit, infrastruktuurin tuhoutuminen, ihmisten loukkaantuminen tai kuoleminen jne…), ennakoinnin ja varautumisen kannalta humanistismaantieteellisinä haasteina. Yllämainituista syistä maanjäristyksiä kuvaavia karttoja on julkaistu maailmassa hyvin paljon ja ne ovat jo pitkään olleetkin käytössä oikeana opetusmateriaalina.
Lähteet:
Aaltonen, Henriikka (2011). Pistemuotoista tietoa ja maanjäristyksiä. Henriikka ja Geoinformatiikka. Helsingin yliopisto. 25.2.2011. <https://blogs.helsinki.fi/0k42642/?p=117 >
ANSS Catalog Search (2010). Northern California Earthquake Data Center. 25.2.2011. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html>
Brozinski, Ari (2009). Laattatektoniikka – Johdanto. Geologia.fi. Suomen Kansallinen Geologian Komitea. 25.2.2011. <http://www.geologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=53&Itemid=21&limit=1&limitstart=1>