Kuudennella ja toiseksi viimeisellä kurssikerralla pääsimme ulos tunkkaisesta GIS-luokasta haukkaamaan raikasta ulkoilmaa keräämällä dataa Kumpulan kampuksen lähiympäristöstä. Sää oli ihanan keväinen, joten ulkoilu oli mukava virkistys pitkään koulupäivään ja se toi kivaa vaihtelua perinteiseen luokassa istumiseen.
Tehtävänämme oli kerätä dataa Epicollect5 -sovelluksen avulla erilaisista kohteista. Sovellus paikansi sijaintimme ja kohteen merkinnän yhteydessä määrittelimme kohteen laatua. Kysymyksinä oli esimerkiksi kohteen turvallisuus sekä kohteen viihtyvyys. Arvioimme jokaisen kysymyksen asteikolla 1-5. Kävelimme pienellä ryhmällä Kumpulan puutaloalueen läpi siirtolapuutarhalle ja sieltä maauimalan sekä Kumpulanlaakson kautta takaisin kampukselle. Reissuun meni meillä noin tunti ja sain tässä ajassa merkittyä kuusi kohdetta sovellukseen.
Päästyämme takaisin luokkaan, saimme kaikkien ryhmien pisteet kerättynä samaan tiedostoon. Kohteita oli kertynyt yhteensä yli sata, mutta kuten Sonja Nylund totesi omassa blogissaan, ei kohteita todellisuudessa ollut yli sataa, koska samoista kohteista oli tehty useampia merkintöjä. Ei tämä kuitenkaan kurssikerran harjoituksessa haitannut. Toimme tiedoston kerätyistä kohteista QGIS:iin ja harjoittelimme interpolointia. Alla oleva interpoloitu kartta kuvaa Kumpulan alueen eri kohteiden turvallisuutta. Kartalla on huomioitu kaikki muut ryhmämme keräämät kohteet, paitsi kaksi kohdetta Viikistä (olivat liian kaukana).
Kurssikerran itsenäistehtävän aiheena oli esittää erilaisten hasardien esiinyvyyksiä maapallolla. Tarkempana lähestymistapana tehtävälle oli luoda kartoista sellaisia, joita voisi käyttää opetusmateriaalina kouluissa. Vaikka en itse ole aineenopettajaksi pyrkimässäkään, tehtävä vaikutti silti todella mielekkäältä ja mielenkiintoiselta. Valitsin lähestymistavakseni maanjäristyksien ja tulivuorien esiintyvyydet suhteessa mannerlaattojen rajoihin. Tietokantaa mannerlaatoista ei löytynyt suoraan Moodlesta, joten sain sukeltaa oman onneni varassa internetin ihmeelliseen maailmaan ja yllätin itsenikin, kun löysin oikeanlaisen aineiston melko helposti ja sain sen jopa onnistuneesti ladattua QGIS:iin. Halusin kuvata mannerlaattojen rajat kartallani, koska niiden sijainnit ovat oleellisia maanjäristyksien ja tulivuorien sijaintien ymmärtämiseksi.
Kuva 2. kartalta voidaan havaita, että maailmanlaajuisesti maanjäristyksiä esiintyy pääasiassa mannerlaattojen rajoilla. Vaikka laattojen liikesuuntia ei voi kartalta nähdä, kuvan ja oman tiedon perusteella voidaan päätellä, että eniten järistyksiä tapahtuu alityöntövyöhykkeillä. Maa järisee harvemmin erkanemisvyöhykkeillä, kuten valtamerien keskiselänteillä, koska laattojen reunojen välille ei muodostu tällöin niin paljon painetta ja jännitettä kuin yhteentörmäyksissä. Vertailun vuoksi löysin samaa ilmiötä esittävän kuvan verkosta (linkki kuvaan: https://www.pbs.org/wgbh/nova/education/activities/2515_vesuvius.html). Olisin mielelläni kuvannut kartalla Tyynenmeren tulirengasta, mutta tällä karttapohjalla se ei olisi ollut järkevää, koska kartta on keskitetty Atlantille.
Yllä olevassa kartassa (kuva 2.) ei ole mittakaavaa, koska se oli virheellinen QGIS:sä. Mittakaavan mukaan muutama senttimetri kartalla olisi vastannut vain viittä kilometriä… Myös muilla on näyttänyt olevan samaa ongelmaa kartoissaan. Ainakin Flaminia Puranen oli maininnut omassa blogitekstissään samasta ongelmasta. En osannut korjata virhettä, joten jätin mittakaavan kokonaan pois. Mittakaavasta ei onneksi kuitenkaan tällä kartalla olisi ollut suurta roolia, joten sen puuttuminen ei muuta kartan informatiivisuutta juurikaan.
Kuvan 3. kartta esittää Välimeren alueella esiintyviä maanjäristyksiä, tulivuoria sekä mannerlaattojen rajoja. Kartta ei havainnollista mannerlaattojen liikesuuntia, joiden avulla hasardien esittäminen olisi ollut vielä opettavaisempaa. Kartalta voidaan kuitenkin havaita helposti, että maanjäristyksiä ja tulivuoria esiintyy pääasiassa laattojen reunojen läheisyydessä. Valitsin esitettäväksi alueeksi Etelä-Euroopan, koska se on luultavasti suomalaisille oppilalle melko tuttu alue. Jos karttaa miettii opetuksen näkökulmasta, esimerkkien esittäminen tutuilta alueilta luultavasti jää paremmin oppilaiden mieleen kuin esimerkit täysin vieraista paikoista.
Kuvan 4. kartta kuvaa eri voimakkuuksien maanjäristyksiä. Valkoiset pisteet kuvaavat 5-6 magnitudin järistyksiä. Viiden magnitudin järistykset ovat kokoluokaltaan jo keskinkertaisia ja ne voivat aiheuttaa huonosti rakennetuille taloille merkittäviä vaurioita. Keltaiset pisteet ovat jo voimakkaita ja erittäin voimakkaita järistykisä, jotka ovat tuhoisia ja aiheuttavat myös hyvin rakennetuissa rakennuksissa selkeitä vaurioita. Punaiset pisteet ovat jo valtavia järistyksiä, jotka aiheuttavat täydellistä tuhoa. Vakavia vaurioita voi aiheutua jopa tuhansien kilometrien alueelle.
Opetuksen näkökulmasta kartta havainnollistaa erikokoisten järistysten yleisyyttä. Kartalta on erittäin helppo eriväristen pisteiden avulla havaita, kuinka voimakkaammat järitykset ovat huomattavasti harvinaisempia vaikka pienempiä järistyksiä tapahtuu lähes jatkuvasti seismisesti aktiivisilla alueilla.
Tämä kurssikerta oli todella mukava ja yllättävän helppo. Ehkä tämä kertoo jotain omien gis-taitojen karttumisesta. En olisi kurssin alussa tai varsinkaan alkusyksystä uskonut, että gis voisi olla näin mukavaa puuhaa. Ehkä tämä voisi oikeasti ollakin yksi sivuainevaihtoehto!
Lähteet:
Nylund, S. Aineiston kerääminen ja alueellinen esiintyminen. Blogikirjoitus kurssikerralta 6. Luettu 19.2.2020.
https://blogs.helsinki.fi/sonysony/
Puranen, F. Maastosta kerätyn datan käyttöä. Blogikirjoitus kurssikerralta 6. Luettu 19.2.2020.
https://blogs.helsinki.fi/flaminia/
Mannerlaattojen rajat: https://github.com/fraxen/tectonicplates