University of Helsinki
”Ainiin se retki…”
Mikä tällä kertaa oli kurssikerran aihe?
Retkelle lähteminen voisi olla hyvä idea, jos olisi myös pukeutunut sen mukaisesti. Lähdimme siis toiseksi viimeisellä tunnilla nauttimaan raikkaasta talvisäästä. Viikon kestäneestä räntäsateesta ei enää näkynyt jälkeäkään ja pitkästä aikaa idea ulos menosta oli jopa ihan hyvä idea. Aloitimme kuitenkin kuuntelemalla opettajan johdatuksen, diasarjan (vai oliko siinä montaakaan diaa), tämän päivän aiheeseen. Se kertoi muun muassa julkisesta liikenteestä, rakentamisesta ja ennen kaikkea julkisista tiloista. Siispä lähdimme ulos tekemään pienimuotoista tutkimusta liittyen julkisiin tiloihin ja kaupunkisuunnitteluun.
Teimme viiden hengen ryhmässä noin tunnin kävelylenkin Arabianrannassa ja otimme yhdessä kuvia, osa samoista paikoista ja osa eri paikoista. Kävelylenkki oli kiva ja raitis ilma teki hyvää keholleni. Huonosti nukuttujen yöunien jälkeen käveleminen sai minut energisemmäksi ja loppuluennolla pysyin paremmin hereillä.
Tehtävien pariin!
Aamun kävely kauniissa maisemassa sai minut latautumaan kurssikerralle erittäin positiivisin mielin. Ehkä pitäisi alkaa kävelemään kampukselle? (No ei, vitsi vitsi, en kykenisi sellaisiin urheilusuorituksiin.) Kävelyn jälkeen aloitimme taas tehtävät QGIS:sin parissa. Koko kurssiryhmämme havainnot kerättiin yhteiseen tiedostoon ja sen jälkeen veimme keräämämme aineiston QGIS-ohjelmaan. Aineisto avautui pisteaineistona keräämistämme havaintokohteista, minkä interpoloimme kokemamme turvallisuudentunteen mukaan (kuva 1).
Kartassa punaiset alueet kuvaavat epäturvallisuuden tuntemusta ja sininen puolestaan turvallisuudentunnetta alueesta tai kohteesta. Havainnot jakautuivat Kumpulan kampuksen läheisyyteen suhteellisen tasaisesti ja saimme aineistoa lähes joka ilmansuunnasta. Epäturvallisimmat alueet sijoittuvat kartassa pääasiassa teiden varsille ja paljon rakennetuille alueille. Enemmän turvallisuudentunnetta puolestaan koetaan puistoalueilla ja luonnontilaisemmissa kohteissa. Tehtävässä erityisen mielenkiintoista oli tutkia, miten muut kurssikaverit kokevat turvallisuudentunteen kaupunkisuunnittelun eri kohteissa.
Kuva 1 – Interpoloitu kartta Helsingin turvallisuudesta kaupunkisuunnittelun kohteissa.
Mielestäni kartta onnistui visuaalisesti ihan hyvin ja interpoloiminen osoittautui yllättävän helpoksi. Jatkoin vielä interpolointitaktiikalla seuraavaan tehtävään (kuva 2), mutta lopputuloksesta tajusin, että interpoloiminen ei välttämättä sovi ihan jokaiseen karttaan yhtä hyvin. Minusta interpoloinnissa olisi hyvä olla kaksi vastakkaista ääripäätä, joita havainnollistetaan eri väreillä kartassa. Maailman maanjäristyskohtia kuvaavassa kartassa vertaillaan ainoastaan eri magnitudiasteisia järistyksiä, jolloin interpoloiminen on mielestäni vähän turhaa, kun saman tiedon voi esittää paremmin muulla tavalla, kuten pisteillä. Siksi lisäsin lopuksi interpoloinnin jälkeen karttaan vielä pisteet, jotta kartta olisi havainnollistavampi ja helpommin luettava. Kartassa vaaleammat alueet viittaavat pienempään magnitudiin ja puolestaan tummemman punaiset alueet suurempaan magnitudiasteeseen. Kartasta huomaa selvästi, että maanjäristykset keskittyvät mannerlaattojen saumakohtiin, joissa laatat erkanevat, törmäävät tai sivuavat toisiaan.
Kuva 2 – Interpoloitu kartta maailman maanjärsityskohdista mitattuna magnitudin mukaan.
Kartta ei miellytä visuaalisesti silmääni, enkä sanoisi olevani kovinkaan ylpeä lopputuloksesta. Ainakin opin sen, että joillekin aineistolle ei välttämättä kannata käyttää interpolointia. Lisäksi en saanut vaihdettua legendaan magnitudiasteikon sävyjä oikein, koska muokkasin oletusvärejä tehdessäni karttaa. Legendan kolme viimeistä kohtaa eivät siis pidä paikkaansa värien perusteella.
Seuraavaksi siirryin tekemään tulivuorikarttaa (kuva 3), joka esittää koko maailman eri tulivuorityyppejä alueittain. Niin kuin edellisessä kartassa, tässäkin laitoin näkyviin litosfäärilaatat, jotka havainnollistavat tulivuorten sijoittumista. Teimme karttaa yhdessä Katrin kanssa ja päätimme valita esitettäviksi tulivuorityypeiksi muista tulivuorista kalderat (vihreä piste), kilpitulivuoret (keltainen), vedenalaiset tulivuoret (sininen) ja kerrostulivuoret (punainen). Muita tulivuoria kuvataan kartassa violetilla värillä.
Kuva 3 – Maailman eri tulivuorityyppejä ja niiden sijainti.
Olen ylpeä, että saimme aikaan näinkin hyvän kartan, joka jopa miellyttää aika hyvin silmää. Käytimme eri tulivuorityyppien valitsemiseen aiemmilla kurssikerroilla opittuja taitojamme ja saimme onnistumaan haluamamme kartan suhteellisen vaivattomasti. Keksimme jopa aineiston avaamismenetelmän, jonka saimme toimimaan jotenkin ihmeellisesti vain pienellä vaivalla. Voisin sanoa, että olen oikeasti edistynyt QGIS:sin käytössä melko tavalla!
Viimeisenä tehtävänä teimme vielä (ei niin havainnollistavan) kartan tsunameista (kuva 4). Tässä vaiheessa motivaatio loppui omalla kohdallani täysin. Olimme olleet luokassa jo tosi pitkään ja nälkä oli kova, koska emme ehtineet UniCafeen syömään ennen sen kiinnimenoa. Sain kuitenkin aikaan edes tsunamien sijaintia kuvaavan kartan, jossa aineisto on esitetty muiden tämän kurssikerran karttojen mukaan pistemuotoisena.
Kuva 4 – Tsunamien esiintyvyys maailmalla.
Kartoissa 2, 3 ja 4 voi huomata paljon samankaltaisuutta: maanjäristykset, tulivuoritoiminta ja tsunamit esiintyvät suurin piirtein samoilla alueilla eli mannerlaattojen saumavyöhykkeissä. Karttoja voidaan käyttää opetustarkoituksessa esimerkiksi näiden kaikkien ilmiöiden yhteyden selittämisessä ja havainnollistamisessa. (Tosin en käyttäisi karttaa 2 muuta kuin huonona esimerkkinä :D) Topias Vanhatalo oli laatinut kahdesta samasta aiheesta kartan kuin minäkin: maanjäristyksistä ja tulivuorista. Myös hän oli maininnut niiden yhteydestä blogissaan ”Kuudetta kertaa”:
” Maanjäristyksiä ja tulivuoria esiintyy paljon mannerlaattojen rajakohdissa, erittäin selvästi tämä näkyy muun muassa Atlantin keskiselänteen ja Tyynenmeren tulirenkaan yhteydessä. Etenkin Tyynenmeren tulirenkaan yhteydessä esiintyy todella paljon niin tulivuoria kuin myös maanjäristyksiäkin.”
– Topias Vanhatalo
Lopputunnelmat
Kurssikerta venähti taas paljon, noin 8 tuntiin ja olo oli myös sen mukainen. Sain kuitenkin tehtyä kaikki kartat edes jollain tavalla, vaikka viimeisen kanssa loppuikin motivaatio pahasti. Oli kuitenkin kiva juttu, että saimme päättää itse tutkittavat kohteet, jolloin jokainen sai tehdä karttoja juuri omista mielenkiinnonkohteista. Tehtävissä oppi myös soveltamaan aikaisemmin opittuja taitoja ja oli ilo huomata sekä omaa, että kavereiden kehitystä QGIS:sin parissa. Vielä viimeiset pinnistykset ennen kurssin loppumista!
Näihin kuviin ja tunnelmiin 😊
Käytetyt lähteet:
Vanhatalo T. (2022) Kuudetta kertaa (viitattu 24.2.2022), saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/topiasva/