University of Helsinki
Toisen TVT3-nelituntisen aiheena oli tutustua erilaisten teemakarttatyyppien tekoon MapInfolla. Edellisellä viikolla käsitellyn koropleettikartan lisäksi meidän pitäisi nyt periaatteessa osata tehdä myös pylväs- ja ympyrädiagrammikarttoja, pistekarttoja, liukuväripintaisia Grid-karttoja, prismaattisia karttoja, 3D-karttoja ja mitä vielä.
Tämän viikon tehtävänä oli esittää kaksi eri teemaa samassa kartassa niin, että lopputulos on perusteltu ja visuaalisesti järkevä. Muutamien kokeilujen jälkeen päädyin tekemään kahden päällekkäisen koropleettiteeman kartan Lapin kuntien taajama-asteista sekä eläkeikäisten osuuksista. Viikon blogitehtävänä oli kommentoida kahden muuttujan koropleettiteemakarttoja käsittelevää artikkelia, joten koitan nyt sitten pohtia molempia tehtäviä tässä samaan aikaan..
Koropleettiteemakarttaa tehdessä on ensialkuun muistettava että esitettävän ilmiön määrä täytyy olla suhteutettu alueen kokoon. Kartalla esittämissäni teemoissa taajama-aste on ilmoitettu taajama-asutuksen prosenttiosuutena kaikesta alueen asutuksesta, ja eläkeikäisten osuus yli 65-vuotiaiden osuudesta kunkin alueen, eli Lapin kuntien asukasmäärästä.
Olin aluksi sitä mieltä että kahden eri teeman esittäminen samalla kartalla päällekkäisenä väri-ja viivapuurona ei ole kovin selkeä tapa esittää tietoa. Luettuani Anna Leonowiczin artikkelin Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship (2006) ja kokeiltuani itse kahden muuttujan kartan tekoa, mielipiteeni on hieman muuttunut. Kuten artikkelissa sanotaan, kahden muuttujan koropleettikartan vahvuus on kahden eri ilmiön suhteiden esittämisessä. Erillisillä kartoilla esitettynä kahden alueellisen ilmiön yhteisvaihtelu ei tule välttämättä yhtä hyvin esitelle, kuin hyvin tehdyssä kahden päällekkäisen teeman kartassa.
Karttani pyrkii siis esittämään taajama-asteen ja yli 65-vuotiaiden osuuden samalla kartalla, jotta niiden välistä yhteyttä voi tarkastella. Aineistoa luokiteltaessa oli jälleen yritettävä välttyä kiusaukselta käyttää ensimmäistä MapInfon teemakarttatyökalun antamaa luokitustapaa, ja uhrata hieman aikaa aineiston tarkasteluun. Tarkastelin aineistojen jakautumista histogrammityökalun avulla; kuntien taajama-asteiden jakauma näytti melko selkeästi normaalilta, kun taas eläkeikäisten osuuksista laaditun histogrammin tulkinta oli hieman vaikeampaa, jakauma oli joko normaali tai epämääräinen.. Valitsin luokittelutavaksi kvantiilit, eli kussakin luokassa on suurinpiirtein yhtä monta tapausta.
Selkeyden ja luettavuuden säilyttämiseksi kahden muuttujan koropleettikartassa ei kannata käyttää enempää kuin kolmea luokkaa aineiston jaottelussa. Aineiston luokittelu kolmeen yhtäsuureen luokkaan helpottaa myös kartan tulkintaa; kartan lukija näkee nopeasti mitkä kunnat kuuluvat ylimpään, keskimmäiseen tai alimpaan kolmannekseen eläkeikäisten ja taajamamaisen asutuksen suhteen Lapissa. Tämä on keskeinen huomio myös lukemassani artikkelissa. Kartassani on siis 3×3 luokkaa; kolme luokkaa taajama-asteen perusteella ja kolme luokkaa yli 65-vuotiaiden osuuksien perusteella, kartalla alueet jäsentyvät näiden luokkien yhdistelminä.
Luokittelun lisäksi rastereiden ja värien valinta vaikuttaa suuresti kartan ulkonäköön ja luettavuuteen. Leonowicz puhuu artikkelissaan erilaisista liukuväriratkaisuista kahden eri muuttujan esiintymisen esittämiseksi samalla kartalla. Visuaalisesti tehokkaiden ja toimivien väriskaalojen valitseminen ei ainakaan tämän artikkelin perusteella vaikuta kovin selkeältä ja helpolta puuhalta. Toimivien väriyhdistelmien löytyminen vie varmasti paljon aikaa ja vaatii paneutumista aiheeseen.
Artikkelissa mainittu liukuväriesitys vaatii ymmärtääkseen ruudukkomaisen legendan, josta eri tummuusasteet ja niitä vastaavat arvot voidaan lukea. Tällaista legendaa ei ole mielestäni kovin helppo tulkita nopealla vilkauksella. Kartan lukijalta siis vaaditaan tietty määrä kärsivällisyyttä ja kiinnostusta paneutua kartan ideaan, jotta viesti välittyy oikein. Itselleni legendaboxin logiikka ei oikeen vieläkään täysin auennut..
MapInfolla ei käsittääkseni voi tehdä väreillä kahden muuttujan koropleettikarttaa, joten erotin oman karttani muuttujat väreillä ja rastereilla kuten ohjeessa neuvottiin. Valitsin vihreän skaalan kuvaamaan kuntien taajama-asteita; mitä tummempi väri, sitä suurempi taajama-aste. Yli 65-vuotiaiden osuus on esitetty värjättyjen alueiden päällä viivoin ja ruudukoin. Mielestäni havainnollisinta oli valita tiheältä näyttävä ruudukkokuvio kuvaamaan suurinta luokkaa, keskimmäisen luokan symboli on kenoviivat ja alimman vaakaviivat. Nimistön lisääminen karttaan ei tunnu kovin järkevältä, joten jätin nimistön pois esityksestä. Paikannimet saisi toki erottumaan taustavärin avulla rasteripinnoista, mutta teksti tekisi esityksestä entistä sekavamman ja vaikeasti luettavamman. Liukuväriversiossa nimistö ei sotkisi yleisvaikutelmaa yhtä paljon.
Lopputulos on mielestäni ihan kelvollinen, vaikka olenkin edelleen sitä mieltä että kartta, jossa on kaksi koropleettiteemaa päällekkäin on nopealla vilkauksella hyvin sekavan näköinen, kuten siis myös tämäkin. Koska luokkia on vähän (3×3), kuten artikkelissa ja viikkotehtävän ohjeessa suositeltiin, kartta on kuitenkin tulkittavissa melko pienellä panostuksella. Vaaleimman värisissä kunnissa on alhaisin taajama-aste, eli kyseiset kunnat ovat suhteessa harvaan asuttuja. Vastaavasti ruuturasterin peittämissä kunnissa on suhteellisesti suuri määrä yli 65-vuotiaita. Vinot rasteriviivat saavat pohjalla olevan väripinnan näyttämään todellista tummemalta, etenkin yhdistettynä alimman luokan kellertävään väriin. Tämä on ehkä suurin miinus kartan ulkoasussa, sillä se vaikuttaa suoraan kartan tulkittavuuteen.
Karttaa tulkittaessa on ehkä helpointa ja tarkoituksenmukaisinta keskittyä ääripäihin, eli etsiä kunnat joissa taajama-aste on suuri ja yli 65-vuotiaiden osuus pieni tai päinvastoin. Esimerkiksi Rovaniemen kaupungissa ja entisen Rovaniemen maalaiskunnan alueella taajama-aste on korkea kaikkiin Lapin kuntiin verrattuna, kun taas yli 65-vuotiaita on suhteessa vähemmän kuin Lapin kunnissa yleensä. Toisaalta myös Inarin kunta osuu samaan luokkien yhdistelmään kuin Rovaniemi, eli kartan mukaan kunnat muistuttavat toisiaan taajama-asteen ja eläkeikäisen väestön suhteen. On kuitenkin huomioitava, että Inari on laaja kunta, Suomen laaja-alaisin itseasiassa, ja että kunnasta saatu tilastoaineisto on yleistetty kartalla kattamaan tasaisesti koko kunnan aluetta. Sen suuremmitta kenttätutkimuksitta voi arvata, että kuntien tilanne ei kuitenkaan ole käytännössä samanlainen. Inarissa etäisyydet ovat huomattavasti pidempiä, ja taajamamainen asutus on Ivalon kaupungin lisäksi lähinnä matkailukeskuksissa, kun taas Rovaniemen kaupungin ympäristössä palvelut ovat luultavasti helpommin saavutettavissa ja ikärakenne saattaa olla suotuisampi, vaikka yli 65-vuotiaden osuus onkin samaa luokkaa kuin Inarin kunnassa.
Karttaa tehdessä ensisijainen ajatukseni oli löytää kunnat, joissa väki on kaikkein ikääntyneitä ja asutus harvaa. Kartalla kyseiseen luokkaan kuuluvat kunnat on merkitty kellertävällä väripinnalla ja ruuturasterilla. Kartassa nyt tosiaan ei ole nimistöä, mutta kriteerit täyttäviä kuntia ovat esim. Pelkosenniemi ja Salla Rovaniemen itäpuolella. Nämä kunnat ovat mahdollisia ongelma-alueita etenkin tulevaisuudessa, sillä voidaan olettaa että kyseisissä kunnissa on pitkät välimatkat ja palveluita harvakseltaan, mikä yhdistettynä iäkkääseen väestöön on suuri haaste ihmisten hyvinvoinnin ja alueen elinvoimaisuuden turvaamiseksi. On kuitenkin muistettava, että kartalta ei voida suoraan vetää johtopäätöksiä syy-seruaus suhteista. Voidaan yksinkertaisesti todeta, että kyseisellä alueella asutus on verrattain harvaa ja eläkeikäisten suhteellinen osuus Lapin kärkiluokkaa. Suuremman asiayhteyden ja syiden ymmärtämiseksi tarvitaan syvällisempää, tapauskohtaista tutkimusta. Esimerkiksi väestönmuutoksen, palveluiden määrän ja ikärakenteen monipuolisemman tarkastelun avulla voitaisiin laajentaa kuvaa todellisesta tilanteesta.
Kaiken kaikkiaan kahden päällekkäisen koropleettiteeman kartta vaikuttaa ihan toimivalta tavalta esittää kaksi alueellista ilmiötä samaan aikaan. Hyvin tehtyltä kahden muuttujan kartalta ilmiöden väliset alueelliset suhteet tulevat selkeämmin esille, kuin kahdella eri kartalla esitettyinä. Erillisiä karttoja katsoessa osa informaatiosta saattaa kadota ihan vaan sillä välin kun siirtää silmät kartalta toiseen. Toisaalta myös liian puuroisella kahden muuttujan kartalla voidaan vain aiheuttaa päänsärkyä kartan tulkitsijalle, vaikka tällä riittäisikin kiinnostusta ja aikaa tutkia karttaa. Kuten artikkelissa sanottiin, yhden muuttujan koropleettikartat ovat omiaan esittämään tietyn ilmiön alueellista esiintymistä, mutta useamman ilmiön väliset suhteet eivät havainnollistu yhtä tehokkaasti kuin selkeässä päällekkäisessä esityksessä.
Oleellisinta on että viesti välittyy kartan lukijalle.