University of Helsinki
Yleistä pohdintaa
Viidennellä kurssikerralla ratkoimme erilaisia paikkatietoanalyyseja vaativia tehtäviä kaiken tähän oppimamme MapInfo-osaamisen pohjalta. Keskeisenä uutena asiana opimme bufferoimaan, eli luomaan puskurivyöhykkeen tietyn kohteen ympärille. Sigma-toiminto eli summasymbolia painamalla avautuva tilastotietotaulukko oli toinen hyödyllinen työkalu joka tuli uutena viime kurssikerralla. Toiminnon avulla sai helposti selville esim. tehtävissä kysytyt asukasmäärät. Sain tehtävät tehtyä toivottavasti edes melkein oikein, vaikka hermo meinasi välillä mennä kun yritti miettiä että mikä nyt piti lisätä mihinkin ja millä komennolla ja miksi ja niin edelleen.
Bufferoimalla eli puskuroimalla voidaan määrittää jonkin piirretyn objektin ympärillä oleva vyöhyke ja katsoa kuinka monta kohdetta jää tämän alueen sisälle, esimerkiksi kuinka monta taloa on tietyn etäisyyden päässä tiestä. Itse bufferin luominen on käytännössä helppoa, kunhan tietää mistä pitää klikata. Varsinaista hyötyä puskurivyöhykkeesta on vasta kun tietää mitä tutkii, eli osaa perustellusti määrittää vyöhykkeen laajuuden ja etsittävät kohteet. Puskurointi on mielekästä esimerkiksi liikenteen melun vaikutuksien tutkimisessa tai kauppojen optimaalisen sijainnin määrittämisessä; voidaan katsoa kuinka monta taloa jäisi uuden tien melualueelle, tai tarkastella yrityksen kohderyhmään kuuluvien asukkaiden sijaintia suhteessa harkittuun toimipaikkaan. Bufferoinnin avulla voi myös tarkastella useampia vyöhykkeitä ja muuttujia kerralla kuten lentokenttätehtävässä, jossa määritimme alle 2km säteellä yli 65 desibelin vyöhykkeellä sijaitsevien asuntojen ja ihmisten määrän. Puskurivyöhykkeen tarkkuuteen vaikuttaa alkuperäisen kohteen piirtotarkkuus, puskurivyöhykkeen kulmikkuus sekä aineiston sijaintitarkkuus ja kattavuus. Puskuroimalla saadaan paljon uutta tietoa irti olemassa olevasta paikkatiedosta. Bufferi oli keskeinen työkalu myös juna-asemien ympäristössä asuvien ihmisten tarkastelussa.
Mielestäni vaikeinta MapInfon käytössä on ymmärtää ja osata syöttää erilaisia komentoja ja ehtoja tietojen käsittelyvaiheessa. Esimerkiksi alla tarkemmin kuvatussa putkiremonttitehtävässä menettelin ”tekemällä oppii” – periaatteella, eli kokeilin vähän kaikkea mahdollista, ja kyselin kavereilta kunnes älysin miten homma oikeasti toimii. Ilmenevät ongelmat ratkeavat usein tarkastamalla kaikki syöttämäni määritykset ja yhtälöt, ja varmistamalla että käsittelen varmasti haluamaani saraketta tai tietokantaa. On esimerkiksi määriteltävä oikein miten ohjelma tulkitsee tiettyyn sarakkeeseen syötetyn tiedon (numeroita? Tekstiä? Minkälaisia numeroita? –> character/float/integer/decimal…), ja löydettävä oikea logiikka query-työkalun kyselyihin. Tiedon pyöritteleminen ja muokkaaminen tietokannoissa vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta jotta pysyy perillä siitä mitä tekee. Usein alan tekemään väärää asiaa ihan vaan sen takia että MapInfossa on liian monta taulukkoikkunaa auki samaan aikaan. Eri analyyseihin tarvittavia komentoja oppii käyttämään oikein rutiinin myötä.
Tähänastisen MapInfo-osaamiseni perusteella ohjelman keskeisimpiä työkaluja ovat tietokantojen muokkaukseen ja päivitykseen liittyvät toiminnot kuten sarakkeiden luominen ja päivitys, aineiston analysoinnin kannalta erilaiset queryt ja bufferointi sekä visualisoinnin kannalta teemakarttatyökalu ja layout-näkymän luominen. Bittikartan liittäminen koordinaatistoon on myös erittäin tärkeä työkalu. Hyödyllisiä toimintoja on siis monia, ja riippuu käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta mitkä työkalut ovat kaikkein tärkeimpiä kyseiseen tapaukseen.
Itsenäistehtävät
Putkiremontit
Tehtävässä oli tarkoitus kartoittaa putkiremontin tarpeessa olevien kerrostalojen määrä Helsingissä ja esittää lopputulos kartalla. Käytännössä aineistosta tuli ensinnäkin seuloa Helsingin alueella olevat asuintalot yleensä, ja tarkemmin ottaen vuosina 1965-1970 rakennettujen kerrostalojen määrä pienalueittain. Keskeisimpiä työkaluja olivat Query-toiminnot ja sarakkeiden muokkaus, sekä lopuksi teemakarttatyökalu.
”Putkiremppaindeksi” eli remonttiuhan alla olevien kerrostalojen osuus koko asuntokannasta on esitetty koropleettikarttana pienalueittain. Kartalta erottuu tummimmalla värilla alueet joilla on suhteessa eniten vanhaputkisia taloja ja vaalealla alueet joilla ei aineiston mukaan ole yhtään tai lähes yhtään 1965-1970 rakennettua kerrostaloa. Putkiremonttitalojen absoluuttinen määrä on esitetty aluepohjan päällä pisteinä, yksi piste vastaa kahta remppataloa.
