”Metsän äänen” kaipuu on etnografinen tutkimus kanteleen transkulturaatiosta Japanissa, erityisesti Hokkaidossa ja Sapporossa, jossa toimii aktiiviset kantelemusiikin harrastajakerhot. Japanilaisista kantelemusiikin harrastajista suurin osa on keskiluokkaisia naisia, ja tutkimuksen lähtökohtana on kysymys, mikä on saanut kanteleen pysymään niin pitkään heidän suosiossaan. Tutkimuksessa analysoidaan kanteleen transkulturaation prosessia Japanissa keskittyen niihin merkityksiin ja käytäntöihin, jotka japanilaisessa kontekstissa yhdistetään kanteleeseen ja sen soittamiseen. Analyysissa hyödynnetään muun muassa Rogersin (2006) uudelleen määrittelemää kulttuurisen appropriaation käsitettä. Tutkimuksen pohjalta tekeillä oleva väitöskirja ja muut julkaisut tarjoavat näkökulmia siihen, miten japanilaiset kanteensoittajat ovat muunnelleet suomalaisen kanteleensoiton estetiikkaa sopivammaksi heidän käsityksiinsä kanteleesta kaukaisena ja nostalgisena, jopa parantavana ”metsän äänenä”.
Mitsuko Saton soolo “Cherry Blossom”:
Mitsuko Sato ja kantele-ensemble “Lingonberry”:
Hiroko Aran soolo ”Pechka”:
Hiroko Ara ja kantelelauluryhmä “Salmiakki”: