Vanhoista kartoista ovat kiinnostuneita usean tieteenalan edustajat, mutta eniten tutkijoiden joukosta löytynee historioitsijoita, maantieteilijöitä, yhteiskuntatieteilijöitä, semiootikkoja ja kirjasto- ja arkistoalan ihmisiä sekä teknisen koulutuksen saaneita maanmittaustieteiden edustajia. Yliopistoissa, kirjastoissa ja arkistoissa “virkatyönä” tehtävän tutkimuksen lisäksi merkittävän panoksensa karttahistorialliseen tutkimukseen tuovat lukuisat vanhoja karttoja keräilevät ja harrastavat karttatutkijat.

Kartografian historian tutkimuskin on monitieteistä toimintaa. Kartat ovat tuotteita, jotka heijastavat tietyn historiallisen ajanjakson mittaus-, tiedonkeruu- ja valmistusmenetelmiä. Teoksissa näkyvät lähteet ja lainat muista kartoista, tekninen kehitys ja käytössä olleet materiaalit. Karttojen käyttötarkoitus, aikakauden ihanteet ja valtasuhteet sekä erilaiset taloudelliset, sosiaaliset tai poliittiset pyrkimykset ovat määrittäneet sitä, mitä kartoilla kuvataan ja millaisin symbolein. Karttojen lisäksi tutkitaankin paljon myös kartografisen tiedon kertymistä ja sen vaikutusta maailmankuvaan ja vallankäyttöön erilaisissa yhteiskunnissa.

Karttahistoriallisen tutkimuksen lähteitä ovat aihetta käsittelevä aiempi tutkimuskirjallisuus, erilaiset arkistomateriaalit ja tietenkin alkuperäiset kartat – tai nykyisin jo useimmiten digitoidut ja sähköisesti saatavilla olevat kartat. Vanhan paperin tuntuma ei kuitenkaan sähköisesti välity eivätkä värit aina toistu parhaalla tavalla. Karttojen luetteloinnissakin voi olla virheitä. Niinpä kartografian tutkijan kannattaa aina suunnata alkuperäislähteiden äärelle, jos se vain suinkin on mahdollista.