Kuva 1:
Pellavalakana on kuulunut Alma Saarisen (o.s. Brax) kapioihin. Morsiuslakanan ovat ommelleet vuonna 1897 morsiamen äidin sisaret, moster Sofie Neiglick (o.s. Väänänen) ja moster Marie Dahlström (o.s. Väänänen).
Leveän päärmeen (7cm) vieressä on lakanan levyiset valkoisella ommellut leikekirjonta- ja valkokirjontaköynnökset ja näiden yläpuolella keskellä lakanaa punaisella ommellut morsiamen nimikirjaimet. Kirjaimet suunnitteli sulhasen veli, arkkitehtiylioppilas Eliel Saarinen, josta tuli eräs kansainvälisesti kuuluisimmista arkkitehdeistamme.
Kaikki Alma Braxin kapiot eli myynit nimikoitiin tällä samalla monogrammilla. Paitsi punaisina niitä ommeltiin myös valkoisina tai keltaisina. Kirjainten koko sovitettiin tekstiilin koon ja mahdollisen sidoskuvion mukaiseksi. Morsiuslakanaa käytettiin myöhemmin juhla- ja vieraslakanana kullankeltaisen silkkitäkin kanssa.
HYM KÄS 911:20
Kuva 2.
Puolivalkaistusta pellavakankaasta valmistettu pussityynyliina, jonka umpinainen pääty on kansanomaiseen tapaan koristeltu ketjuvirkkauksella. Sommittelun lähtökohtana näyttäisi olevan tammenlehti. Kukkakuvioiden keskellä olevat tähtimäiset pinnat ovat ristikkorevinnäistä.
Lahjoittaja, käsityön ylitarkastaja Maria Hälvä on ommellut tyynyliinan Helsingin Käsityöopiston seminaarissa vuonna 1947. Päärme on kiinnitetty muurahaispolkurevinnäisen yhteydessä. Rinnakkaisten muurahaispolkujen väliin muodostuneet pylväät on yhdistetty kahden ja kolmen pylvään ryhmiksi.
HYM KÄS 851:1
Kuvat 3a ja 3b
Ranskalaismallinen tyynyliina on kuulunut Tammelassa 1872 syntyneelle Hulda Eleonora Saraojalle (o.s. Liljeström). Kangas on valkoista hienoa pellavaa. Leveät reikäommelpäärmeet ja täysvinoon ommellut kulmasaumat muodostavat arvokkaan kehyksen punavalkoiselle HL -monogrammille. Goottilaisvaikutteisten kirjainten valkoiset korko-ompelupinnat on rajattu ja täydennetty punaisin varsipistokiehkuroin.
Kuva 4.
Amerikkalaismallinen tyynyliina, jossa keskellä oleva sauma kertoo vanhan korjaamisesta. Tyynyliinan ikää on ehkä jatkettu yhdistämällä kahdesta tyynyliinasta ehjät osat tai sitten poistettu rikkinäinen keskusta ja yhdistetty päät kaksiompeleisella litteällä saumalla. Pituutta tyynyliinaan on lisätty purkamalla osa reunojen laskoksista.
Tyynyliina on kuulunut Aarne Forströmille (myöh. Koskivirta). Toisessa päässä on noin 1,5 cm korkuiset punaiset ristipistokirjaimet AF. Koristeena kummassakin päässä on neljä laskosta ja käsin kiinnitetyt 4 cm levyiset virkatut pitsit.
(HYM KÄS 631:4)
Kuva 5a
Tyynyn päiväsuojus, jonka on valmistanut Maria Gröndahl (s.1878, o.s. Lindholm). Hän opiskeli Porvoon käsityökoulussa vuosina 1894 -1896, ja voisi olettaa, että tämä taidokas tyynyliina on ommeltu kurssityönä.
Neliönmuotoisen keskustan (36 x 36 cm) ympärille on kiinnitetty osittain kaksinkerroin taitettu poimutelma. Poimutus muodostuu kun taitteen yli ommeltuja luotospistoja kiristetään sitä mukaa kuin niitä ommellaan. Oikean mittainen poimutelma kiinnitetään käsin aivien jokaisesta poimun harjasta keskuskappaleeseen. Poimutelman renkaaksi yhdistänyt sauma on sijoitettu kulman puolittajalle.
Kuva 5b
Poimutelman kapeat, keskenään saman levyiset (n. 3 mm) päärmeet ja laskokset on ommeltu koneella hyvin lyhyillä pistoilla, laskosten etäisyys toisistaan ja reunapäärmeestä on noin 6 mm. Ulkoreunassa on lisäksi koneella kiinnitettynä kevyt n. 3 cm:n levyinen pitsi.
Kuva 5c
Keskuskappaleeseen on ommeltu lieväkierteisellä valkoisella kirjontalangalla vinoin laaka- ja varsipistoin kukka-aihe sekä tyylitelty monogrammimainen nimikirjain M, jossa varsipistoilla rajattujen varjoviivojen sisällä on tiploja.
HYM KÄS 896:2