Month: January 2011

Posted on

Loppusuoralla

Huomenna on Kaiken maailman työ -kurssin viimeisen esseen deadline. Sain esseen kasaan tänä aamuna. Aiheeksi valitsin nuorisotyöttömyyden maailmalla ja Pohjois-Afrikan tapahtumat olivat niin mielenkiintoisia, että odottelin jonkinlaista “loppuratkaisua” ennen viimeistä silausta esseeseeni. Sellaisen sainkin, vaikka tilanne edelleen sekava. Todella jännitysnäytelmiä poliittisella näyttämöllä ollut tarjolla viime aikoina; ei ole tarvinnut rientää kulttuurikemuissa, kun kuultavaa ja katsottavaa on tullut monesta tuutista ilmankin.

Esseetäni kirjoittaessa huomasin kuinka vähän maailma oikeastaan on muuttunut. Sain vetää vertailuja Taiping-kapinan ja Mohammed Bouazizin protestikuoleman välille. On mukavaa kirjoittaa aiheesta, joka tempaa mukaansa ja josta janoaa oppia lisää. Silloin tietää olevansa oikeassa paikassa haistelemassa informaatiota.

Kevääksi ei ilmaantunut mitään minulle sopivaa kurssia avoimeen, joten jään taustalle hengailemaan ja odottamaan kesää/syksyä, josko jostain lempiaiheestani tulisi uusia kursseja noukittavaksi. Päätin kokeilla myös vielä kerran valtsikkaan, vaikka tässä jo alkaa ollakin kolme korkeakoulututkintoa jo plakkarissa. Eipä lisäopinnoista koskaan haittaa ole. Pääainetta ajattelin vaan vaihtaa kokonaan! Saas nähdä kuinka likan käy. Heippatirallaa lukijoille, ainakin siksi aikaa, kunnes tarpeeksi herkullisia valtiotieteellisiä kursseja tulee valittavaksi Avoimen kautta.

Posted on

Päätöksiä, taas kerran

Oikeustieteellinen koulutusala tuo opeteltavaksi täysin uusia termejä. Olen hidas lukija muutenkin, joten aikaa onnistuneille opinnoille eli lukemiselle on varattava reilusti menneeseen verrattuna aikaa. Aikataulut tehtävien palauttamisiin ovat joustavat, onneksi. 

Silmäilin ensimmäistä tehtävää, jossa tehtävänannon lisäksi kehotettiin lukemaan uudestaan kolme kirjaa plus perehtymään kahteen täysin uuteen opukseen. Kääk! Toisaalta, miksi aidan pitäisi olla matalalla. Mielestäni nykyajan, joskus kiireettömänkin kiireeksi saava vouhotus, saa uskomaan, että kaiken pitäisi tapahtua nopeasti, tehokkaasti ja vaivatta. Minä kun en ole mikään luojan täysosuma opiskelijana, vaikka sitä olen pitkään harrastanut. Usein on vaikea keskittyä. Olen perusluonteeltani laiska. Teen mielelläni sitä mikä eniten huvittaa. Enkä ole nopea, tehokas ja vailla vaivaa. Kuitenkin arvosanat merkitsevät minulle paljon, ei pelkästään se, että läpi meni. 

Olenko siis koskaan tehnyt kaikkeni opiskelun eteen. En perusteellisesti. Muistan kuinka sosiaalipsykassa samassa ryhmässä opiskellut sanoi lukeneensa takakannen ja soittaneensa muina naisina ennen tenttiä kurssimme älypäälle saaden yhteenvedon kirjasta ja mahdollisista tärpeistä. Hieman mieltä kirveli. Toisaalta toinen oli kaikin puoli minua kyvykkäämpi, arvosana sinällään on lahjomaton, ei se kuinka paljon tai vähän on tehnyt töitä sen eteen. 

Nyt olen siis päättänyt antaa kaikkeni. Määrätyt arjen asiat on tietenkin hoidettava, mutta…Olen tehnyt listan mitä katson teeveestä. En edes unissani kuvittele lukevani muuta kuin opintokirjallisuutta. En aloita uutta kudinta, paitsi yhdet miesten sukat on tilattu. Luen keskeytyksettä sen ajan minkä olen päättänyt, en hyppää alakerrassa keittämässä kahvia, katsomassa kirja kädessä tuota ja tätä.  En ole koskaan onnistunut edellisen kaltaisissa päätöksissä, nyt aioin katsoa mikä olen naisiani. 

Yksi juttu vielä. Olen polttanut yli neljäkymmentä vuotta. Pikkusikareita viimeiset runsaat kymmenen vuotta. Onko järkeä yrittää lopettaa aloittaessaan uuden koulutusalan? Olen kyllä muutaman vuoden harkinnut vakavasti lopettamista, koska keuhkoni toimivat vajaateholla ja pakkasella ei tahdo henki kulkea. Eli on oikeastaan pakko yrittää lopettaa riippumatta muusta elämäntilanteesta. Keskittyminen lukemisen ymmärtämiseen on välillä hukassa. Lopettamisessa olen lipsunut. Polttelen puolittain poskisauhuin tavallista tupakkaa, joka maistuu pahalle ja haisee kauhealle. Sikareihin en ole puoleentoista viikkoon koskenut. Hyvä minä! 

 

 

  

 

Posted on

Jotain loppui, jotain alkaa

Jouduin orientoimaan opiskelijaidentiteettini uudestaan, kun selaimeen tallentamani linkki opintosivulle ei enää toiminutkaan. Opinto-oikeutesi on päättynyt, sivusto ilmoitti tyynesti. Niin tietenkin: kehitysmaatutkimuksen opinto-oikeus tosiaan päättyi 31.12.2010, ja nyt on jo ihan uusi vuosi. Avoimen yliopiston pääsivulta löytyi sitten linkki, josta pääsin tarkistamaan, milloin viestinnän opintojen käyttöoikeus oikein alkaakaan. Vasta ensi viikolla näköjään.

Olen siis välitilassa. Vanhat opinnot ovat päättyneet ja uusien verkkosivut eivät ole vielä avautuneet. Millainen identiteetti tässä tilassa täytyisi pystyttää? Ehkä siitä ei tarvitse huolehtia vaan nauttia hetkellisestä vapaudesta ilman kurssikirjojen kahleita. Tai lumoa.